Luin Vesa Hackin kolumnin ”Monikulttuurinen koulu voi olla lapselle hyvä valinta”, joka on julkaistu Uuden Suomen sivuilla 20.2.2010. Teksti on lainaus Minna Tuunaisen verkkokulumnista, joka käsittelee monikulttuurisen koulun etuja. Tekstillä on runsaat sata kommenttia, joten se on selkeästi herättänyt ihmisissä keskustelua.

Olen itse käynyt pienehkön maalaiskoulun, jossa ei ollut yhden yhtä maahanmuuttajaa. Myöskään suuressa 500 oppilaan yläkoulussa ei ollut oppilaita eri kulttuuritaustoista, eikä tainnut olla lukiossakaan muutamaa oppilasta lukuun ottamatta. Omat kokemukseni monikulttuurisesta peruskoulusta ovat siis vähäiset. Muuttaessani 20-vuotiaana Helsinkiin, jossa monikulttuurisuus näkyy vahvasti katukuvassa, en kuitenkaan kokenut suurta kulttuurishokkia, koska olin jo ehtinyt matkustella, ja monikulttuurisuudesta oli myös puhuttu paljon lähipiirissäni. Koin monikulttuurisuuden ennemminkin mielenkiintoisena ja kutkuttavana ilmiönä, jota halusin päästä tarkastelemaan lähempää. Koen, että se, että olen asunut sekä maaseudulla, jossa kaikki ovat kantasuomalaisia että monikulttuurisessa kaupungissa, tuo tulevaan opettajan työhöni perspektiiviä, ja osaan kohdata monenlaisia oppilaita. Mielestäni se on myös opettajan velvollisuus. Opettajan tulee tiedostaa omat ennakkoluulonsa ja tarkastella omaa toimintaansa niin, että omat ennakkoluulot eivät vaikuta opetukseen. On toki ymmärrettävää, että vieraat ja oudot asiat pelottavat. Juuri tämän vuoksi ennakkoluulottomuus ja avoimuus ovat opettajan tärkeitä piirteitä.

Usein maahanmuuttajaluokat nähdään automaattisesti rauhattomina ja vaikeina, ja monikulttuuristen koulujen negatiivisina puolina nähdään juurikin rauhattomuus ja työrauhan pulmat. Itse suhtaudun tähän hieman kriittisesti. Tällöin ei nähdä metsää puilta. Mielestäni asiaan tulisi suhtautua siten, että pohditaan, miksi juuri monikulttuurisuus toisi rauhattomuutta luokkaan. Mistä se johtuu? Ihmiset takertuvat voivottelemaan työrauhan pulmia ja rauhattomuutta ja unohtaa pohtia kokonaan, että mistä ne voisivat johtua. Ei monikulttuurisuus ja maahanmuutto johda automaattisesti rauhattomuuteen ja pulmiin, vaan myös meidän suhtautuminen kyseiseen asiaan, hyväksyminen ja halu ymmärtää ovat vaikuttavia tekijöitä. Uuteen kulttuuriin sopeutuminen, uusi kieli, kaverit, ympäristö ja koulu sekoittavat aikuisenkin pakkaa, miksi ei siis lapsen. Uudet asiat pistävät pään pyörälle ja oman paikan ja identiteetin etsimiseen menee aikansa.

Monikulttuurisuus on tätä päivää ja tulevaisuutta, joten se luonnollisesti näkyy myös luokanopettajan työssä. Monikulttuurisuus tulee nähdä rikkautena ja mahdollisuutena. On asenteesta kiinni, miten opettajat haluavat sen nähdä. Itse ainakin haluan nähdä sen positiivisen kautta. Minna Tuunainen onkin keskittynyt kirjoituksessa monikulttuurisuuteen koulussa positiivisena voimavarana. Tuunainen kirjoittaa, kuinka hänen lastensa koulussa on muun muassa kulttuurirajoja rikkovia projekteja ja kuinka koulu panostaa vanhempien kanssa käytävään yhteistyöhön, perheiden tukemiseen ja tasavertaisuuteen. Mielestäni tämä lähtökohta tulisi olla jokaisessa koulussa. Opettajien asenteella on todella tärkeä vaikutus maahanmuuttajalasten integroitumisessa. Myös vertaisryhmän eli muiden oppilaiden asenteet, arvot ja avoimuus ovat avainasemassa. Tärkeää on, että maahanmuuttajalapset voivat kokea itsensä tervetulleiksi, tasa-arvoiseksi sekä arvostetuiksi.