Luin artikkelin Monikielinen koulu, joka on julkaistu 2011 ylen sivuilla.
Kuten artikkelissa todetaan, on tärkeää, että oppilaan vanhempien kanssa kommunikointi sujuu hyvin. Näin vanhemmat saavat kuvan suomalaisesta koulujärjestelmästä ja osaavat suhtautua tukien lapsensa koulunkäyntiin. Tämä tuki on tärkeää, sillä uuteen kouluun tuleminen on varmasti jokaiselle lapselle stressaava kokemus - entä sitten lapselle, joka ei välttämättä osaa kieltä, jolla koulussa opiskellaan?

Itse olen törmännyt monikielisyyteen jo omana kouluaikanani, kun luokallani oli maahanmuuttajataustainen poika. Kyseinen poika osasi suomea kuitenkin jo ymmärrettävästi, kun hän tuli luokalleni. Olen tehnyt myös Gloriassa vapaaehtoistyötä läksykerhossa, jossa autoin maahanmuuttajia tekemään heidän läksyjään. Kommunikointi tapahtui osittain suomeksi, osittain englanniksi ja osittain kehonkielellä. Vaikka vapaaehtoistyö olikin haastavaa, voin todeta kuten artikkelissa - monikielisyys on suuri rikkaus. Opin paljon maahanmuuttajien kulttuureista, ja täten opin arvostamaan erilaisuutta.

Tärkeää suomen kielen opettamisen rinnalla on maahanmuuttajan kielen esille tuominen; täten muut oppilaat voivat myös hyötyä tilanteesta. He pääsevät tutustumaan uuteen kulttuuriin ja kieleen.

Monikielisyys tulee näkymään tulevaisuudessa enenevissä määrin luokanopettajan työssä. Maahanmuuttajien määrä lisääntyy, ja täten luokanopettajien on ensisijaisen tärkeää taata tukensa, huomioida jokaisen yksilön lähtötaso ja ohjata tuen piiriin, mikäli yleinen tuki ei ole riittävää esimerkiksi suomea opittaessa vaikka artikkelissa todetaankin, että lapsi pystyy osallistumaan yleisopetukseen heikollakin kielitaidolla.