Luin artikkelin kahden opettajan kokemuksista maahaanmuuttajaoppilaiden kanssa. Kokemukset tuntuivat tutuilta ja voin helposti yhtyä heidän kommentteihinsa. Katriina Rapattila on yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ja Helena Posti opettaa suomea toisena kielenä opiskelevia maahanmuuttajia tai oppilaita, joilla on jokin muu äidinkieli kuin suomen kieli. Kyseiset opettajat ovat saaneet opettaa eturintamassa monikielisiä lapsia monikulttuuristuvassa Suomessa, molemmat Hakunilassa, Helsingissä. Helsinki on siinä mielessä erityisessä asemassa muuhun Suomeen verrattuna, että siellä on suhteessa niin paljon maahanmuuttajataustaisia perheitä verrattuna esimerkiksi Pohjois-Suomen paikkakuntiin. Olen kotoisin pohjoisesta, ja ei siellä oltu totuttu kuin yksittäisiin toisesta maasta tulleisiin perheisiin.

Itse sain opettaa muutama vuosi sitten eräässä itä-helsinkiläisessä koulussa vuoden ajan "kaksikielistä" luokkaa (6.lk), suomi-venäjä- luokkaa. Luokassa oli noin puolet oppilaista venäläistaustaisia oppilaita, jotka opiskelivat suomea toisena kielenä ja lisäksi muitakin kansalaisuuksia ja kieliryhmiä edustavia oppilaita. Oppilaat puhuivat kuitenkin viittä eri äidinkieltä; suomea, venäjää, viroa, arabiaa ja kiinaa, joten se oli todellisuudessa enemmänkin kuin kaksikielinen. Vuosi oli todella antoisa ja opettavainen etenkin minulle. En usko, että koskaan voin edes sanoin kuvailla kokemuksen tuomaa rikkautta ajatellen tuleviakin työtehtäviä opettajana. Kuten artikkelissa haatatellut opettajat totesivatkin, monikielisyys on rikkaus. Se on rikkaus kyseisille oppilaielle, mutta se on mielestäni rikkaus myös ympärillä oleville eli myös opettajille.

Monikulttuurinen koulu ja monikielisyys eivät automaattisesti luo ympärilleen positiivista asennetta ja ilmapiiriä. Tälläisiin kouluihin hakeutuu tietynlaisia opettajia ja sen sain kokea, että työhön täytyy todella heittäytyä mukaan ja ottaa vastaan myös sen työteliäisyyden ja erityisen vaivan, mitä monikulttuurisuus tällaisissa tapauksissa voi tuoda. Aina ei vältytä kulttuurien yhteentörmäyskiltä ja eteen voi tulla hyvin erilaisia pulmia verrattuna esimerkiksi täysin suomalaistaustaiseen kouluun. Oma kokemus oli se, että työyhteisön merkitys korostui, joilloin myös itse koki saavansa työstä riittävän ilon ja palkan ponnistelujen jälkeen.

Artikkelissa tuli myös esille opettajan asenne. Lapset aistivat, miten opettaja suhtautuu lasten omiin kieliin. Tämä asetelma tuo haasteita opettajalle, sillä yleisopetuksessa voi opiskella hyvin heikon kielitaidon omaavia lapsia. Tämän haasteen koin myös itse etenkin reaaliaineissa, joissa oppilaan oppimisen arviointia on vaikea tehdä jos haluan oikeasti selvittää mitä hän on oppinut. Historian koe saattaa mennä penkin alle sen vuoksi, että kielitaito on vielä niin heikko ja silloin se ei välttämättä kerro todellista asioiden osaamista. Vaatii todella luovimista ja niin sanotusti ylimääräistä työtä opettajalta, jos hän haluaa tehdä työnsä perusteellisesti ja arvioinnin eettisesti oikein keskiettyen oikeisiin asioihin.