Voiko luovuutta opettaa?

Tutustuin YLE oppiminen -aineistossa videoon nimeltä ''Voiko luovuutta opettaa?''. Video herätti paljon ajatuksia siitä, voidaanko koulussa oikeasti tukea ja kannustaa oppilaiden luovuutta ja jos voidaan, millä tavoin siihen kannustetaan oikeaoppisesti. Useasti ihmiset muistavat kouluajoiltaan opettajat, jotka ovat lämminhenkisiä, kannustavia, tukevat oppilaiden luovuutta ja luovat myös itse luokkaan hyvää ja kokemuksellista ilmapiiriä. Tulevana luokanopettajana kiinnostaakin, millä tavoin tällainen ilmapirii luodaan? Tarkoittaako luova ilmapiiri luokassa aina kivaa ja mukavaa tekemistä, vai voiko opettaja myös vaatia tietynlaista luovuutta esimerkiksi tietoaineiden oppitunneilla?

''Luova oppilas'' käsitteenä on myös mielenkiintoinen. Voiko oppilas koulussa todella olla luova, vai määräytyykö luovuus aina tiettyjen rajojen puitteisiin? ''Luovuus'' saattaa myös käsitteenä tuoda lapselle paineita. Opettajan pyytäessä oppilasta olemaan luova, on mahdollista, sen sijaan että lapsi kokisi saavansa tilaa toimia miten haluaa, hän kokeekin tilanteen ahdistavana. Luovuus voidaan käsittää niin, että se on lapsen oma halu ilmaista itseään tietyllä tavalla. Pitääkö luovuuden aina tulla lapsesta itsestään, vai pystymmekö opettajina tuomaan oppilaiden luovuutta jollain tavoin esille? Luovuuden käsitteessä oleellista on myös se, että joku muu ihminen kuin oppilas itse noteeraa hänen tekevän jotain uutta tai katsovan tilanteita eri tavalla kuin muut. Onko oppilas luova myös silloin, kun esimerkiksi opettaja ei sitä huomaa.

Mielestäni opettaja voi tuoda omaa luovuuttaan luokkahuoneeseen ja täten ehkä ''ruokkia'' myös lasten luovuutta. Erilaisten aineiden integrointi saattaisi tuoda lapsille mahdollisuuksia luovuuteen. Opettaja voi myös kehittää erilaisia opetustyylejä, joilla oppilaat, jotka eivät saa perinteisistä menetelmistä (taululle kirjoittaminen, piirtoheittimen käyttö, viittaamiskäytäntö) motivaatiota oppimiseen saisivat myöskin oppiaineista enemmän irti.
Lasten on myös hyvä oppia jo varhain ettei luovuuden vertailu suhteessa muihin ole kannattavaa, vaan että jokainen peilaa luovuuttaan ainoastaan omiin tuotoksiinsa ja kehittäen sitä kautta itseään jatkossa. Jokaisessa meissä on luovuutta ja niin jokainen oppilas kuin opettajakin on luova. Opettajan roolissa oleelista on, että hän auttaa ja rohkaisee lasta, mutta todellisen työn tekee lopulta kuitenkin aina lapsi itse.