Voiko luovuuttaa opettaa? Katsoin Yle:n esittämän keskustelun luovuudesta, missä keskustelijoina olivat laulaja Jippu, Kasvatustieteiden tohtori Jussi T. Koski ja Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho. Jokainen määritteli luovuutta omasta näkemyksestään käsin, yhdellä itsetuntemus ohjaa luovuuteen, toinen korostaa tavoitetta ja motivaatiota ja joku näki pelon uhkana luovuudelle. Luovuutta tutkinut Koski korosti luovuuden tunnistamisessa sitä, että asia tulee huomioiduksi ulkopuolelta. Vasta työn/teon ulkoinen huomioiminen erottaa kyseisen asian muista ja antaa tilaa nähdä luovuutta. (Esimerkkinä hän kertoi Bachin sävellykset, joita ei heti säveltäjän elinaikana arvostettu. Säveltäjän luovuus tunnustettiin vasta paljon myöhemmin.) Koski korosti, että luovuuteen pitäisi kasvattaa yksilön omilla ehdoilla, eikä kilapluttamisen kautta, kuten usein ehkä tapahtuu. Jippu ei nähnyt niinkään ongelmana ja pahan asiana kilpailuhenkisyyttä, vaan hän koki juuri kilpailun ohjanneen häntä luovuuteen.

Usein ajatellaan, että luovuus liittyy taiteisiin ja esimerksi kouluissa taideaineisiin. Luovuus tulisi nähdä millä tahansa alalla ja esimerkiksi tietoaineisiin kaivattaisiin "luovempaa" otetta. Millä tavalla sitten? Koski painottaa asenteiden muutosta oppiainejakoihin. Eri oppiaineet tulisi nähdä ikkunoina eri aiheiden maailmaan ja nähdä niissä kaikissa luovuuden mahdollisuus. Keskustelijoilta kysyttiin konkreettisten muutosten perään. Mitä oikeasti voisimme tehdä kouluissa toisin, jotta luovuutta voitaisiin opettaa? Oppiaineisiin tulisi lisätä tunteiden käsittelyä esimerkiksi draaman keinoilla, vapaus tuntea asioita (kykyä tunnistaa eri tunteita) ehkä oppianinerajat eivät tarvitsisi olla niin selkeitä kuin ne nyt on.

Keskustelu herätti kyllä ajattelemaan, mikä tehtävä eri oppiaineilla on koulussa. On ymmärrettävää, että pitää olla raamit, minkä puitteissa opetusta toteutetaan ja minkä mukaan voidaan kontrolloida, että tarvittavia asioita opetetaan. Eikö kuitenkin olisi parempi nähdä syvemmälle koko peruskoulun tarkoitusta, mihin kaikki opetus tähtää? Että jokainen yksittäinen oppilas löytäisi oman polkunsa, jota pitkin löytää ratkaisunsa pitkällä elämän polulla. Tällöin korostuisi mielestäni itsetuntemuksen ja -ohjautuvuuden merkitys. Jos osaamme vastata oikealla tavalla lapsen terveeseen tiedonjanoon, se motivoi häntä etsimään asioihin uusia näkökulmia ja samalla kasvattaa myös luovuuteen ylipäätään. Positiivisuus ja valinnanvapaus voisivat olla luovuuteen kannustavia tekijöitä koulussa. Yksilötasolla opettajan tehtävänä on tunnistaa oppilaiden yksilölliset tuen tarpeet, milloin hän tarvitsee enemän rohkaisua päästäkseen tavoitteissa eteenpäin. Ei mitään pikkujuttuja, mutta tärkeitä asioita kuitenkin ;)