Luin Opetus- ja kulttuuriministeriön tekstin Ehdotus lastenkulttuuripoliittiseksi ohjelmaksi (2014), jossa käsiteltiin lastenkulttuurin asemaa ja toimintaedellytyksiä. Ohjelman tarkoitukseksi määriteltiin niiden toimenpiteiden esille tuominen, joilla voidaan edistää lasten ja nuorten tasavertaista osallistumista taiteeseen ja kulttuuriin, vahvistaa lastenkulttuuria sekä lisätä heidän hyvinvointiaan.

Tekstissä mainittiin useita positiivisia vaikutuksia, joita taiteen ja kulttuurin harrastaminen tuo tullessaan. Tällaisina nähtiin tutkimusten valossa olevan esimerkiksi lasten ja nuorten luovuuden, kriittisen ajattelu sekä itsetunnon vahvistuminen. Taiteen ja kulttuurin harrastamisen katsottiin myös antavan lapsille ja nuorille mahdollisuuksia omien vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden löytämiseen. Omien kokemuksieni perusteella voin sanoa olevani samaa mieltä ohjelman laatijoiden kanssa. Olen itse harrastanut musiikkia alakoulusta lähtien sekä koulussa että sen ulkopuolella. Musiikin harrastaminen on antanut minulle paljon: yhteisöllisyyttä, onnistumisen kokemuksia, sinnikkyyttä, uskoa omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin kehittyä sekä välineitä tunteiden käsittelyyn. Pienenä alakoululaisena, ja vähän isompana yläkoululaisenakaan, minun ei tarvinnut määritellä itseäni pelkkien tietoaineista saatavien numeroiden perusteella, sillä sain onnistumisen kokemuksia myös taideaineiden puolelta. Taide- ja taitoaineiden tunnit mielestäni lisäsi hyvinvointia myös tuomalla vaihtelevuutta koulupäivään.

Vaikka koulutukseen suunnitellaan huomattavia leikkauksia ja kiristyksiä, olisi mielestäni syytä muistaa, että taide- ja taitoaineet eivät ole turhaa täytettä oppilaiden lukujärjestyksissä. Olisi myös kannattavaa miettiä erilaisia mahdollisuuksia tuoda taiteen ja kulttuurin harrastaminen kouluympäristöön muutenkin kuin vain oppitunneille. Olisiko esimerkiksi aamu- tai iltapäivätoimintaa mahdollisuutta järjestää näissä merkeissä?