Myllylä ja Rantala: Kohti ilon koulua- Lasten näkökulmia viihtyisään kouluympäristöön

Kouluviihtyvyydellä tarkoitetaan oppilaan kokonaispersoonallisuuden toimivuutta kouluelämässä. Viihtyvyys edellyttää tunteiden ja kognitioiden tasapainoa ja todentumista kouluympäristössä. Ei ole siis kyse koulun viihdyttävyydestä, kuten usein ajatellaan vastakohtana tasapainolle, toimivuudelle ja henkiselle hyvinvoinnille, kun kritisoidaan ilon kautta tekemisen kulttuuria pitäen sitä poissulkevana koulusuorittamisesta.

Artikkeli herätti minussa seuraavia kysymyksiä, joita on tullut pohdittua muutenkin. Mitä varten koulussa oikeastaan suoritetaan? Oppimista, oivallusta, luovuutta, persoonallisuuden, sosiaalisuuden ja tunteiden, ajattelun kehitystä, opittujen taitojen soveltavuutta ja käytännön luovuutta ja kekseliäisyyttä tulevaa elämänhallinta ja yhteistyökykyä varten. Miten näitä alueita voidaan vahvistaa ja tukea? Missä on yhteisöllisyyden ja positiivisen riippuvuuden toisistaan (tasavertaisuus) työskentelytavat koulussa niin oppilaiden kuin opettajien kesken (yhteisopettajuus)? Kiusaaminen koulussa ja yhteiskunnassa sekä yleisen turvallisuuden tunteen heikkeneminen yleisesti seuraavatko ne lopulta juuri tästä kilpailusta, paremmuudesta ja huonommuudesta suorittamisessa eli vertailusta muihin ja itseen, arviointiin olenko erilainen vai samanlainen- mutta suhteessa mihin?

Entä mitä jos ajateltaisiin oppimisessa laajentaen yksilöllisyyttä korostavasta ryhmään ja yhteisöön, eikö vastuu oppimisesta, toimivuudesta ryhmässä, suhteista ja asenteista toisia kohtaan olisi silloin kaikkien yhdessä vastuulla? Eli tasavertaisemmin myös opettajan ja oppilaiden kesken jakautuisi vaikuttamismahdollisuudet kehittää koulun toimintaa, jolloin eriarvoisuus myös ryhmän sisällä vähenisi.

Lasten ja nuorten oman asiantuntijuuden hyödyntäminen paremmin oppimisen eri vaiheissa, opettaja voisi oppimisprosessin reunat tuottaa ja mahdollisia vaihtoehtoja fasilitoimaan etenemistä, mutta tutkimuskysymysten asettelusta lähtien oppilaat itse toimisivat tutkijoina, kyselijöinä, opettajina ja oppilaina opettajan helpottaen työskentelyn analyysiä, kokoamista, ajatusten jäsentelyä ja työskentelyn etenemisen näkyväksi tekemistä sekä kaikkien osallistamista prosessiin. Kertomukset ja lasten perimä tarinoita kerrottaessa- tässäkin laajentaminen kaikkiin luokan oppilaisiin, jolloin jokaisen oma elämysmaailma, kokemukset ja kulttuuritausta tarjoavat erilaisia tarinoita ja näkökulmia samastumiseen, jolloin lapsista itsestä lähtien merkityksellisiä teemoja nousee keskusteluun, iloa oppimiseen löytyy vaikutusmahdollisuuksien paranemisen ja yhteisöllisyyteen koulussa osallistumisen kautta.