Tunnetaidot ja ihmisenä koulussa -
Hämäläinen: "Mistä tulemme ja minne menemme- koulu, opettaja ja nuori ihminen"

Konstitutiivisen hyvän käsite oli kiinnostava jutussa eli kulttuurisesti rakentunut, julkilausumaton perustava näkemys oikeasta ihmiselämästä, joka ohjaa arvovalintojamme ja tekee niistä samalla oikeita ja hyviä- antaa niille perusteluja. Samalla opettajan tulisi omaa kasvatus- ja opetustyötään ohjaava ja rakentava identiteettinsä, jonka juuret ovat tuossa konstitutiivisessa hyvässä, pystyä reflektoimaan, artikuloimaan ja perustelemaan. Esimerkkeinä julkisessa puheessa voitaisiin sanoa, että suorituksen, työnteon, kulutuksen ja menestyksen korostus ovat hyveitä, joita halutaan edistää kulttuurissamme, jolloin myös lapset ja nuoret oppivat, että mukautumalla ja toteuttamalla niitä he onnistuvat ja menestyvät tulevassa elämässään. Mutta voisiko tehdä toisin, korostaa esimerkiksi hyvinvointia, empatiaa, vastuullisuutta, huolenpitoa ja yhteisöllisyyttä avaimina menestykseen omassa elämässä, jos menestykseen johtaisikin muita teitä tai löytyisi molempia menestystekijöitä yhdistäviä piirteitä kuten yritteliäisyys, kekseliäisyys, ahkeruus, reiluus, herkkyys ja vapaus, yksilön autonomian kunnioittaminen-suvaitsevaisuus- sekä itsensä kehittäminen yhteistoiminnassa ryhmänä?

Moraalikasvatukseen ja erityisesti empatiataitoihin ja toisten asemaan- ja tunteisiin eläytymiseen tulee mieleen vastavuoroisena oppimisena eri-ikäisten kanssa tapahtuva oppiminen, esimerkkinä sisarusryhmät päiväkodeissa tai eri vuosiluokkien yhteiset tapahtumapäivät kouluissa. Ei ainoastaan nuorempi opi vanhemmaltaan, vaan toisin päinkin ja samoin vanhempi oppii itsestään ehkä neuvoessaan tai opettaessaan toista, empatiakykyä, huolenpitoa ja auttamista nuoremmalle. Samalla tavoin ei ole kyse ainoastaan ikävaiheista, myös kaikenlaista ihmisten toimintatapojen- ja persoonien erilaisuudesta kanssakäymisessä. Tämä pointti tuli mieleeni ehkä liittyen artikkelin näkemykseen opettajan ja oppilaan elämismaailmojen etäisyydestä- oman elämäntarinan jäsentämisestä opettajana, jotta voi kohdata oppilaan kokonaisena ja jonka taustaan ja persoonaan voi samaistua, sekä oppilas opettajan että löytää yhteistä toisinpäin.