Tutustuin Hämäläisen kirjoittamaan puheenvuoroon ""Koulu, opettaja ja nuori ihminen" mistä tulemme, minne menemme", joka on ilmestynyt Kasvatus-lehdessä (3/2003). Hämäläinen tuo kirjoituksessaan monta mielenkiintoista seikkaa, joissa edelleen tämän päiväinen koulu mielestäni epäonnistuu. Vai pitäisikö paremminkin ilmaista, että hän mainitsee seikkoja, joissa ns. hyvä opettaja onnistuu paremmin, ns. huono opettaja epäonnistuu.

Kasvatustilanteen pitäisi olla aina dialogista, jossa osallistuu sekä aikuinen että lapsi. Opettajan tehtävä olisi ohjailla ja toimia lapselle "kokeneempana, paremman tiedon välittäjänä", mutta lapsen autonomia oppimistilanteessa tulisi säilyttää. Olisi tärkeää, että oppiminen lähtisi aina lapsen elämismaailmasta, ja lapsi/nuori saisi vaikuttaa siihen, mitä opetellaan ja kuinka. Tämä parantaisi oppimista. Mutta edelleen, vaikka kirjoituksesta on jo yli 10 vuotta, suomalainen koulu on enemmän ja vähemmän opettajajohtoinen ja autoritatiivinen.

Merkittävää olisi, että opettaja olisi oppilailleen aikuinen, joka välittää ja rakastaa. Aikuinen, joka haluaa kasvattaa oppilaitaan pidemmällä aikavälillä, eikä vain opettaa tiettyä ainesta lyhyemmällä aikavälillä. Mutta siihen ei päästä koulun opettajajohtoisuudella ja autoritaarisuudella. Sitä kohti päästään dialogisuudella, oppilaiden aktiivisuuden ja yksilöllisyyden huomioinnilla.