Ihmisenä koulussa
Luin Hämäläisen kirjoittamaan puheenvuoroon "Koulu, opettaja ja nuori ihminen" mistä tulemme, minne menemme", joka on ilmestynyt Kasvatus-lehdessä (3/2003). Kirjoitus oli mielenkiintoinen, sillä se sai minut pohtimaan opettajan ja oppilaan välistä vuorovaikutusta ja rooleja koulumaailmassa.
Millainen suhde opettajalla tulisi olla oppilaisiinsa? Toisaalta opettajan on oltava auktoriteetti ja aikuinen, mutta kuitenkin välittää ja kuunnella oppilaitaan. Koen, että juuri tasapainon löytäminen tässä asiassa on haastavaa. Kuinka paljon oppilaiden toiveita ja yksilöllisyyttä tulisi ottaa huomioon?
Puheenvuorossa kerrotaan tutkimuksesta jossa peruskoululaisten ja lukiolaisten aktiivisuus kasvoi, kun he saivat olla itse päättämässä mitä ja miten opiskellaan. Mielestäni on oikein, että oppilaita kuunnellaan ja otetaan huomioon myös heidän toiveensa koskien opiskelua. Toisaalta olen sitä mieltä, että koulu on omalla tavallaan paikka missä lapset ja nuoret oppivat myös rajoja sekä tulevaisuutta varten tarvittavaa joustavuutta, joskus on tehtävä ikävältä tuntuvia asioita vaikka ei huvittaisi. Yksilöllisyys on kuitenkin pyrittävä ottamaan huomioon mahdollisimman hyvin ja saatava oppimisesta merkityksellistä oppilaille, esimerkiksi kokemuksien kautta.
Koen, että hyvän suhteen luomiseksi tarvitaan molemminpuolista kunnioitusta. Opettajan tulee välittää oppilaistaan.
Nykyäänkin kouluissa on valloilla pitkälti opettajajohtoinen opetus, joka on ehkä joskus toimiva keino, mutta mielestäni opettajan olisi pystyttävä olemaan enemmänkin suuntaa antava ohjaaja eikä luokan edessä jatkuvasti äänessä oleva ''diktaattori''. Koulussa on kuitenkin kyse oppilaiden kehittämisestä hyviksi kansalaisiksi, siksi koen, että heidän tulisi olla parrasvaloissa, opettaja sen sijaan kuuluu taustalle kannustamaan ja rohkaisemaan.
Millainen suhde opettajalla tulisi olla oppilaisiinsa? Toisaalta opettajan on oltava auktoriteetti ja aikuinen, mutta kuitenkin välittää ja kuunnella oppilaitaan. Koen, että juuri tasapainon löytäminen tässä asiassa on haastavaa. Kuinka paljon oppilaiden toiveita ja yksilöllisyyttä tulisi ottaa huomioon?
Puheenvuorossa kerrotaan tutkimuksesta jossa peruskoululaisten ja lukiolaisten aktiivisuus kasvoi, kun he saivat olla itse päättämässä mitä ja miten opiskellaan. Mielestäni on oikein, että oppilaita kuunnellaan ja otetaan huomioon myös heidän toiveensa koskien opiskelua. Toisaalta olen sitä mieltä, että koulu on omalla tavallaan paikka missä lapset ja nuoret oppivat myös rajoja sekä tulevaisuutta varten tarvittavaa joustavuutta, joskus on tehtävä ikävältä tuntuvia asioita vaikka ei huvittaisi. Yksilöllisyys on kuitenkin pyrittävä ottamaan huomioon mahdollisimman hyvin ja saatava oppimisesta merkityksellistä oppilaille, esimerkiksi kokemuksien kautta.
Koen, että hyvän suhteen luomiseksi tarvitaan molemminpuolista kunnioitusta. Opettajan tulee välittää oppilaistaan.
Nykyäänkin kouluissa on valloilla pitkälti opettajajohtoinen opetus, joka on ehkä joskus toimiva keino, mutta mielestäni opettajan olisi pystyttävä olemaan enemmänkin suuntaa antava ohjaaja eikä luokan edessä jatkuvasti äänessä oleva ''diktaattori''. Koulussa on kuitenkin kyse oppilaiden kehittämisestä hyviksi kansalaisiksi, siksi koen, että heidän tulisi olla parrasvaloissa, opettaja sen sijaan kuuluu taustalle kannustamaan ja rohkaisemaan.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.