Opettaja kansalaisen mallina ja mentorina- artikkeli herätti itsessäni eniten ajatuksia oppilaiden vaikutusmahdollisuuksiin liittyen. Tekstissä tuotiin selvästi esille, että jos oppilaista halutaan saada yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja politiikasta kiinnostuneita, tällaisia vaikutusmahdollisuuksia pitää pyrkiä tukemaan koulussa. Henkilökohtaisista kokemuksista voin sen kertoa, että itse minusta tuntuu tälläkin hetkellä siltä, etten tiedä politiikasta juuri mitään enkä aina ymmärrä sitä tarpeeksi hyvin. Osasyynä voidaan mielestäni pitää sitä, että kiinnostusta politiikkaa ja vaikuttamista kohtaan ei ole tarpeeksi herätelty peruskouluaikana. Luokasta löytyi aina muutama oppilas, jotka tiesivät asioista paljon ja olivat selvästi kiinnostuneita yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Luulen, että he olivat kuulleet asiasta enemmän jotain muuta kautta kuin koulussa, sillä loput luokkakaverit saattoivatkin olla sitä mieltä, että "äähh täähän on ihan tylsää, miks me puhutaan tästä?"

Yhteiskunnallista vaikuttamista on vaikea alkaa iskostaa oppilaiden päähän vasta yläkoulussa. Se kuulostaa helposti tylsältä ja turhalta aiheelta. Tällainen vaikuttamisen tukeminen pitäisi alkaa jo ensimmäisestä kouluvuodesta. Niin kuin artikkelissakin sanottiin, ei riitä että valitaan oppilaiden keskuudesta esimerkiksi oppilaskunta. Kaikkien oppilaiden pitäisi päästä tasavertaisesti vaikuttamaan asioihin, sillä jos vaikuttaminen jätetään oppilaskunnan harteille ja sen vuoden oppilaskunta ei olekaan kauhean kiinnostunut asioista, jää oppilaiden ääni täysin kuulumattomiin.

Oppilaille pitää luoda voimakas tunne siitä, että heidän mielipiteillään on merkitystä ja että he voivat vaikuttaa. Vaikuttaminen voi lähteä jo omasta luokasta ja sen toiminnasta. Luokanopettaja voi itse päättää, että antaa luokan oppilaiden vaikuttaa tiettyihin asioihin ja kysyä oppilaiden mielipiteitä. Luokanopettaja tukee oppilaiden kasvua aktiivisiksi kansalaisiksi.