Aktiivisena kansalaisena koulussa
Luin Sakari Suutarisen artikkelin Kansalaiskasvatuksen alasajo vasemmistoaallon jälkeen 1900-luvun lopussa - Suomi kansalaiskasvatuksen autiomaana 2000-luvulle, jossa käsiteltiin kansalaiskasvatuksen ja yhteiskuntatiedollisen opetuksen asemaa kouluissa.
Artikkelista selviää, miten vähäistä yhteiskunnallisten asioiden opettaminen suomalaisissa kouluissa on verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin ja miten vähän politiikasta lapsille puhutaan. Kuten artikkelissa sanotaan, politiikkaa pidetään vielä nykyäänkin hieman "kiellettynä" aiheena, mikä tuntuu erikoiselta nykymaailmassa. Vanhat Neuvostoliiton aikaiset tavat ovat hämmentävän tiukassa sukupolvien vaihtumisesta huolimatta. Myös vahvojen puoluepoliittisten näkökulmien vaikutus on näkynyt historian ja yhteiskuntaopin opetuksessa ja niihin suhtautumisessa. On kuitenkin harmillista jos oppilaita ei osata tai haluta opettaa näkemään vaikuttamisen mahdollisuuksia omassa elämässään. Silloin varmasti vahvistuu käsitys siitä, että mitään ei kannata yrittää kun ei se vaikuta mihinkään kuitenkaan.
Olen itsekin miettinyt artikkelissa mainittua seikkaa siitä, että yhteiskunnallisia asioita ei sisällytetä muihin oppiaineisiin. Olen aina kaivannut omalla koulupolullani enemmän nykytilanteen huomioimista ja käsittelyä lähes missä tahansa oppiaineessa. Yhteiskuntaopin tunneilla saadaan jonkunlainen käsitys siitä miten EU toimii tai mitä tarkoittaa demokratia, mutta siitä miten ne käytännössä näkyvät oppilaiden arjessa, ei puhuta. Nykyisin elämme yhteiskunnallisesti hyvin mielenkiintoisia aikoja ja pidän todella harmillisena sitä, jos näitä asioita ei käsitellä koulussa. Lasten ei tarvitse elää kuplassa, jossa elämä pyörii vain oman perheen ja oman luokan ympärillä, vaan he voivat nähdä muuttuvan maailman ympärillään. Politiikasta keskustelu arkisesti koulussa voisi myös helpottaa pelkoja, joita iltapäivälehtien lööpit voivat aiheuttaa. Mitä pienemmiksi nuoremmat ikäluokat käyvät, sitä tärkeämpää niiden olisi olla valveutuneita yhteiskunnallisista asioista, jotta heidän oikeuksiaan ei poljeta.
Artikkelista selviää, miten vähäistä yhteiskunnallisten asioiden opettaminen suomalaisissa kouluissa on verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin ja miten vähän politiikasta lapsille puhutaan. Kuten artikkelissa sanotaan, politiikkaa pidetään vielä nykyäänkin hieman "kiellettynä" aiheena, mikä tuntuu erikoiselta nykymaailmassa. Vanhat Neuvostoliiton aikaiset tavat ovat hämmentävän tiukassa sukupolvien vaihtumisesta huolimatta. Myös vahvojen puoluepoliittisten näkökulmien vaikutus on näkynyt historian ja yhteiskuntaopin opetuksessa ja niihin suhtautumisessa. On kuitenkin harmillista jos oppilaita ei osata tai haluta opettaa näkemään vaikuttamisen mahdollisuuksia omassa elämässään. Silloin varmasti vahvistuu käsitys siitä, että mitään ei kannata yrittää kun ei se vaikuta mihinkään kuitenkaan.
Olen itsekin miettinyt artikkelissa mainittua seikkaa siitä, että yhteiskunnallisia asioita ei sisällytetä muihin oppiaineisiin. Olen aina kaivannut omalla koulupolullani enemmän nykytilanteen huomioimista ja käsittelyä lähes missä tahansa oppiaineessa. Yhteiskuntaopin tunneilla saadaan jonkunlainen käsitys siitä miten EU toimii tai mitä tarkoittaa demokratia, mutta siitä miten ne käytännössä näkyvät oppilaiden arjessa, ei puhuta. Nykyisin elämme yhteiskunnallisesti hyvin mielenkiintoisia aikoja ja pidän todella harmillisena sitä, jos näitä asioita ei käsitellä koulussa. Lasten ei tarvitse elää kuplassa, jossa elämä pyörii vain oman perheen ja oman luokan ympärillä, vaan he voivat nähdä muuttuvan maailman ympärillään. Politiikasta keskustelu arkisesti koulussa voisi myös helpottaa pelkoja, joita iltapäivälehtien lööpit voivat aiheuttaa. Mitä pienemmiksi nuoremmat ikäluokat käyvät, sitä tärkeämpää niiden olisi olla valveutuneita yhteiskunnallisista asioista, jotta heidän oikeuksiaan ei poljeta.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Merja Marttinen
Aktiivisena kansalaisena koulussa
Olen pitkälti samaa mieltä. Olisi tärkeää nostaa monipuolisemmin yhteiskunnallinen näkökulma eri oppiaineiden tunneille. Ehkä sitä kautta vaikuttamisesta ja yhteiskunnallisten asioiden seuraamisesta, politiikasta, tulisi luonnollisempi ja merkittävämpi asia jo pienestä lasten ja nuorten elämään. Toki ikä ja kehitystaso huomioiden. Vaikea kuitenkaan uskoa, että syyt vähäiseen politiikkakeskusteluun kouluissa juontaisi juurensa vanhaan Neuvostoliiton aikaiseen suomettumisen ilmapiiriin. Ehkä kyse on enemmänkin meidän perinteisestä oppiainejakoisuudesta, jossa ei ole tilaa ainerajat ylittäville teemoille.
Mikä olisi parempi keino motivoida oppilaita oppimaan, kuin teemojen linkittäminen yhteiskunnallisesti ajankohtaisiin asioihin?
Olen pitkälti samaa mieltä. Olisi tärkeää nostaa monipuolisemmin yhteiskunnallinen näkökulma eri oppiaineiden tunneille. Ehkä sitä kautta vaikuttamisesta ja yhteiskunnallisten asioiden seuraamisesta, politiikasta, tulisi luonnollisempi ja merkittävämpi asia jo pienestä lasten ja nuorten elämään. Toki ikä ja kehitystaso huomioiden. Vaikea kuitenkaan uskoa, että syyt vähäiseen politiikkakeskusteluun kouluissa juontaisi juurensa vanhaan Neuvostoliiton aikaiseen suomettumisen ilmapiiriin. Ehkä kyse on enemmänkin meidän perinteisestä oppiainejakoisuudesta, jossa ei ole tilaa ainerajat ylittäville teemoille.
Mikä olisi parempi keino motivoida oppilaita oppimaan, kuin teemojen linkittäminen yhteiskunnallisesti ajankohtaisiin asioihin?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.