Ennakkotehtävät 24.9. demolle

21.9.2015 16.25

Ennakkotehtävä luennolle & demoille 24.9.

Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu

Huom. luento salissa M103

1.Kuvaa seuraavat kohteet omien kokemustesi ja havaintojesi perusteella:
a kulttuuri
b monikulttuurisuus
c jokin kulttuuriyhteisö (alakulttuuri), johon kuulut.

Siirrä kuvasi POM-JO-pienryhmäsi ryhmäpalautuskansioon kuvatekstin kera.

2.Tutustu Wilson Kirwaan ja hänen ajatuksiinsa http://areena.yle.fi/1-1491877

Mitä annettavaa Kirwan ajattelulla on mielestäsi suomalaiselle koululle ja/tai yhteiskunnalle? Kirjaa kommenttisi alla olevaan Peda.netin ennakkotehtäväkansioon.

Kommentit

Kirwa puhui innostavasti ja aidosti. Hän käytti paljon käytännön esimerkkejä. Hänen ideansa ovat helposti toteutettavissa, edullisia ja kaikkien saatavilla. Suomalainen koulu ja yhteiskunta tarvitsevat positiivista sparrausta: LÄhtökohta voi olla huono, mutta asenne ratkaisee aina.

2. Kirwa Wilsonin haastattelusta tuli selkeästi esiin se, kuinka suomalaisen perheen yhteisöllisyys on katoava taiteenlaji. Lisäksi se, että meillä on lupa onnistua ja epäonnistua. Onko epäonnistumisen pelko on suomalaista kulttuuriperäistä ahdinkoa? Olisiko siihenkin syytä puuttua? Vastuuhan on meillä. Suomalaiset voisivat hyötyä muista kulttuureista ottamalla niistä mallia yhteisöllisyyteen ja asenteisiin. Yksinään yrmyttäminen voisi vaikka vähentyä.

Kommentti poistettu.

Kirwa puhui kiinnostavasti ja nosti hyviä asioita esille. Alussa hän otti puheeksi virheiden kieltämisen. Miksi virheitä on niin vaikea myöntää? Virheet ovat inhimillisiä ja niistä tulisi oppia. Epäonnistuminen ei tulisi olla niin "pelottavaa".
Kirwan puheista mieleen jäi myös yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen, sillä yksin ei voi pärjätä. Yhteisillä säännöillä pelaaminen tuottaa tulosta. Niinpä Kirwa kehottikin nuoria sosiaaliseen toimintaan, tutustumaan uusiin ihmisiin ja oppimaan uusia asioita.
Lisäksi puhe kateudesta mietitytti. Ihmisen ei tulisi kadehtia toista ihmistä, vaan iloita toisen onnistumisista ja saavutuksista.

Kirwa puhuu siitä, kuinka lasten luontainen uteliaisuus ja luovuus pitäisi saada kestämään lapsuudenkin jälkeen. Ehkä se nyt jää jonnekin suomalaisen koulujärjestelmän jalkoihin ja luokkahuoneen hiljaisuuden kulttuuriin. Lapsille tulisi pyrkiä kehittämään tervettä itseluottamusta, esiintymisvarmuutta ja luovuutta. Niin he oppivat kohtaamaan tulevaisuuden haasteita ja ratkaisemaan uudenlaisiakin ongelmia. Lasta ei tule opettaa häpeämään itseään tai kadehtimaan toisia. Näin saatettaisiin ehkäistä myöhempiä ongelmia kuten Wilsoninkin mainitsemaa nuorten syrjäytymistä.

"Yhteiset pelisäännöt elämään kaikille" ja tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentaminen. Miksi tasa-arvo ei vieläkään ole itsestäänselvyys? Kirwa painotti lopussa sitä, että kaikkien tulisi osallistua hyvän yhteiskunnan rakentamiseen. Kukaan ei ole täällä yksin eikä kukaan voi yksin pystyä kaikkeen.

Läsnäolon, välittämisen, yhdessäolon, toisista riippuvaisuuden, hyvän jakamisen, yhteisen aidon kiinnostuksen ja inhimillisyyden (epäonnistumiset ja onnistumiset) periaatteiden jakaminen ja opettaminen tärkeää. Tärkeitä nostoja myös kateudesta ja kilpailusta yhteiskunnassa, miten näkyy seuraukset yhteiskunnassa jakautumisena, syrjäytymisenä, yksin pärjäämisenä. Myös ohjelman kuuntelu herätti hyvän tavan heittäytymiskyvystä tarinoiden kertojana ja siitä, miten kasvattajan tai opettajan ei tulisi ottaa itseään liian vakavasti, vaan toimia itse rohkeana esimerkkinä, jolloin nuoretkin uskaltavat antaa itsestään ja ryhmässäkin päästään eteenpäin ja opitaan ilmaisua ja vuorovaikutusta toisten kanssa kannustavan ja aktiivisen opettajan kanssa.

Halu oppia on yksi tärkeimmistä asioista, joita Kirwa painottaa haastattelussaan. Virheet ovat inhimillisiä ja niitä tapahtuu jokaiselle. Oppilaiden olisi syytä sisäistää tämä, eikä virheitä tulisi pelätä. Sukupolvien välisen yhteistyön kuuluisi olla osa suomalaista identiteettiä. Perhe, sukulaiset ja ystävät ovat elintärkeitä turvallisen ilmapiirin luomista varten. Kun nämä asiat puuttuvat, on masentumisen ja syrjäytymisen riski suuri. Nuorien olisi Wilsonin mukaan tutustuttava uusiin ympäristöihin, ihmisiin ja tapoihin. Tätä ajatusmallia voitaisiin "ajaa sisään" myös koulumaailmassa. Sen kautta sosiaaliset taidot voisivat kehittyä eikä lasku jatkuisi, kuten viime vuosien aikana.

Mielestäni Kirwan puheessa oli positiivisuutta - lapsissa ja nuorissa on toivoa sekä paljon hyvää. Hän nosti esille suomalaisten pelon tehdä virheitä. Miksi on häpeä epäonnistua? Suomalaisten pitäisi oppia, että erehtyminen on vain inhimillistä.
Hän kritisoi aivan aiheellisesti leikkauksia, jotka omalta osaltaan vaikuttavat nuorten syrjäytymiseen. Kirwan mielestä muun muassa rohkeus, uskallus, itsetunnon kehittäminen, uteliaisuus, kokeilunhalu ja sosiaaliset taidot ovat asioita, joita tulisi korostaa nuorten, etenkin syrjäytyvien nuorten kasvatuksessa. Kirwa antoi myös nuorille vastuuta, sanoen, että myös heidän tulisi miettiä, mistä syrjäytyminen johtuu. Tietysti koko ongelmaa ei sysätä vain nuorten harteille, sillä syrjäytyville nuorille kuuluisi myös asiantuntijoiden apu.
Kirwa korosti puheessaan koko ajan myös tasa-arvoa. Hänen mukaansa kaikille yhteisillä pelisäännöillä luodaan tasa-arvoinen maa, jollainen Suomi on.

Positiivinen asenne elämään ja ihmisiin. Meillä on paljon opittavaa Kirwalta. Emme kukaan pärjää tässä elämässä yksin vaan tarvitsemme toisia ihmisiä. Tarvitsemme kaikenlaisia ihmisiä nuoria, vanhoja, erilaisia ihmisiä. Voimme kaikki antaa toisillemme jotain koska kaikilla on jotain annettavaa. Toimimalla yhdessä voimme vaikuttaa ja saada asioita kuntoon. Sosiaalisten taitojen harjoittelu tulee aloittaa jo lapsena ja tehdä kanssakäyminen muiden kanssa luonnolliseksi osaksi elämää. Omalla asenteella Kirwa on hyvä esimerkki meille kaikille.

Kirwan ajattelussa nousee esille suomalaisen kulttuurin/suomalaisuuden epäkohtia, joita muokkaamalla saataisiin yhteiskunnasta toivotun kaltainen. Hän painottaa hyvinä asioina yhdessä tekemistä, häpeämättömyyttä, rohkeutta, uskallusta, itseluottamusta ja omaa aktiivista roolia. Näitä ominaisuuksia painottamalla jokainen oppisi perustaidot, joita tarvitaan tulevaisuudessa sekä koulumaailmassa että sen ulkopuolella. Tekemällä yhdessä erilaisia projekteja ja luomalla jokaiselle samat pelisäännöt saavutettaisiin tasa-arvoinen yhteiskunta, jota Suomessa tavoitellaan.

Halu oppia, positiivinen asenne sekä se, ettei epäonnistumisia pelätä olivat mielestäni tärkeimmät Kirwan ajatuksista

Ihailin Kirwan avoimuutta, reippautta ja rohkeutta olla oma itsensä! Hänestä huokui positiivisuus ja uteliaisuus. Hänellä oli monia tärkeitä asioita, jotka hän sai tuotua esiin rennolla otteella. Hän painotti ettei kukaan pärjää yksin ja sukupolvet tulee pitää yhdessä. Toisten tuki ja apu on tarpeen niin koulussa, töissä kuin vapaa-ajallakin. Nuoria tulee ohjata ja opastaa, jotta he löytävät heille mieluisan, kiinnostavan tien. Sosiaaliset taidot Kirwa nosti tärkeäksi seikaksi: lasten ja nuorten sosiaalinen kanssakäyminen kasvokkain on vähentynyt älypuhelimien, tablettien ja läppärien myötä. Lapset kasvavat reippaiksi, kokeilunhaluisiksi ja uteliaiksi ystävien ja perheen seurassa, sellaiseksi harvemmin tullaan tuijottamalla ruutua aamusta iltaan. Kirwa on positiivisuudessaan upea esikuva meille kaikille suomalaisille.

Kirwa toi puheessaan esille monia epäkohtia, joihin puuttumalla voitaisiin yhdessä saada yhteiskunnasta tasa-arvoisempi. Yksi tärkeä huomio oli epäonnistumisen pelko, mikä pitää hyvin paikkansa; miksi ihmisten on niin vaikeaa myöntää tehneensä virheen tai olleensa väärässä? Virheitä ei pitäisi hävetä, vaan niistä tulisi oppia. Puheesta jäi erityisesti mieleen yhteisöllisyys ja puhe syrjätymisestä, sillä yksin ei kukaan voi eikä tarvitse pärjätä. Kirwa suhtautui asioihin positiivisesti, ja puhetta oli mielenkiintoista seurata.

Kirwa puhui hyvin siitä, kuinka me toimimme esimerkkinä tuleville sukupolville. Hän toi esiin monia epäkohtia yhteiskunnastamme, ja esitti toteutettavissa olevia ratkaisuehdotuksia. Kirwa kertoi lasten ja nuorten syrjäytymistä ja kuinka sitä voitaisiin ehkäistä. Lasten kohdalla hän painotti lähipiirin (perhe, ystävät, sukulaiset) yhtenäisyyden tärkeyttä ja sitä, että lapsen ominaisuuksia pitää tukea. Kirwan mukaan huonot sosiaaliset taidot ovat yksi syy nuorten syrjäytymiselle ja olisikin tärkeää mahdollistaa niiden kehittäminen sekä tukeminen.

Kirwan puheenvuorosta nousi esille monia eri seikkoja. Kirwa haluaisi enemmän sukupolvien välistä yhteistyötä. Hänen mielestään kateudella ei saavuta mitään, vaan jokaisen pitäisi pystyä iloita myös toisen onnistumisesta. Yksin ei pärjää kukaan, ja syrjäytyminen on myös nuorten ongelma. Kirwa korostaa rohkeuden, itsevarmuuden ja sosiaalisten taitojen merkitystä lasten kasvatuksessa. Lopuksi hän tiivistää ajattelunsa hyvin: yhteisillä säännöillä voimme luoda tasa-arvoisen yhteiskunnan.

Epäonnistumisen pelosta vapautuminen on asia, johon sekä suomalaisen koulun että suomalaisen yhteiskunnan tulisi rohkaista ihmisiä. Mikäli emme olisi jatkuvasti niin huolissamme siitä onnistuvatko yrityksemme, saattaisimme ymmärtää virheiden tekemisen tärkeän roolin oppimisessa ja itsemme kehittämisessä. Kun mokaamme, tiedämme, miten medän ei kannata toimia ensi kerralla, ja näin olemme askeleen lähempänä onnistumista.

Kirwan ehdoton vahvuus nykyisessä jakautuneessa suomalaisessa yhteiskunnassa on ehdottomasti hänen suomalaisuutensa, jonka kuulee hänen tavastaan puhua Suomesta lämmöllä. Kuitenkin hän on syntynyt ja kasvanut Keniassa ja tämän kulttuuritaustansa vuoksi hänen näkökulmansa on ns. "kantasuomalaisia" laajempi. Hän tuntee suomalaisen kulttuurin hyvin ja näkee näin myös ne epäkohdat, joita me muut emme itse aina näe. Hän osaa kuitenkin puhua voimavaralähtöisesti ja uskoo erityisesti lasten uudistavaan voimaan. Olen Kirwan kanssa samaa mieltä useasta seikasta: 1. Suomeen tarvitaan lisää yhteisöllisyyttä ja tämä voidaan saavuttaa lisäämällä sukupolvien välistä kanssakäymistä niin, että isovanhemmat ja vanhemmat voivat oppia lapsiltaan ja päinvastoin. Samalla niin nuorten kuin eläkeläistenkin syrjäytymistä voidaan ehkäistä. Ei ole heikkoutta pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee. 2. Edelliseen liittyy myös rohkeus ja uskallus yrittää ja erehtyä. Ilman tätä rohkeutta jää moni asia kokematta ja oppimatta elämässä. Suomalaisilta tätä rohkeutta usein puuttuu, jolloin ihminen jumiutuu omiin pieniin ympyröihinsä. Tällöin vastoinkäymisten sattuessa myös syrjäytymisriski kasvaa. 3. Kirwa on myös huolissaan sosiaalisten taitojen heikkenemisestä suomalisilla lapsilla, joilloin sujuva yhdessäeläminen vaikeutuu. Tätä voi oppia erityisesti vanhemmilta ja isovanhemmilta. 4. Tärkeimpänä ja kattavimpana on kuitenkin tasa-arvo, jonka nimeen suomalaiset usein vannovat, mutta monikulttuuristuvassa yhteiskunnassamme tämä käytännön tasolla usein unohtuu. Siis kaikille samat säännöt, joiden mukaan yhteiskunnassa toimitaan, huolimatta siitä mistä on kotoisin. Lähimmäisen rakkaus takaisin kansakuntaamme yhdistäväksi voimaksi!

Kirwan puhe oli kiinnostava ja se koski ajankohtaisia asioita. Mielestäni etenkin Kirwan mainitsemat häpeä epäonnistumisten kohdalla ja kateus muita kohtaan ovat asioita, joita suomalaisen yhteiskunnan tulisi pyrkiä muuttamaan. Opiksi voisi ottaa myös Kirwan yleisestä, positiivisesta asenteesta.

Kirwa korostaa perustaitojen ja luovuuden tärkeyttä, sekä arjen taitojen tärkeyttä - kaikessa ei pärjää tietokoneiden avulla. Tähän olisi tärkeää panostaa. Nykyään kaikki on koneistumassa, mutta tärkeää olisi osata elää myös ilman koneita.

Hän myös tuo esille yhteisöllisyyden ja sukupolvien välisen yhteistyön: on paljon tietoa ja taitoa, joka kulkee sukupolvelta toiselle esimerkiksi tarinoiden välityksellä. Sadut yhdistävät lapset, vanhemmat ja isovanhemmat ja tuovat yhteisöllisyyttä jota muutoin on vaikeaa saavuttaa. Satujen lisäksi yhteisöllisyyttä tuovat vaikkapa erilaiset projektit - täreintä on kuitenkin yhdessä tekeminen ja yhteinen aika. Vanhempien olisi erityisen tärkeää tiedostaa tämä. Yhteisöllisyyteen liittyy myös iloitseminen toisten puolesta. Kirwa tuo esille tämän huomaamansa epäkohdan: nykyään ihmiset ovat enemmin kateellisia kuin iloisia toisten onnistumisista. Tähän tulisi puuttua jo pienten lasten kasvatuksesta lähtien.

Kirwa puhui alussa siitä, kuinka lapset ja nuoret pelkäävät epäonnistumista. Hän ihmettelee miksi niin on ja rohkaisee siihen, että asioita tehtäsiin ilman sitä pelkoa että jossain ei onnistukaan. Kirwa puhui myös paljon syrjäytymisestä ja siitä kuinka siihen pitäisi enemmän puuttua. Yhteiskuntamme luo paineita siitä että aina pitäisi suoriutua hyvin ja onnistua kaikessa. Tämä saattaa johtaa siihen, että lapset ja nuoret syrjäytyvät sen pelossa, että he eivät tule onnistumaan yhtä hyvin kuin muut. Tästä johdettuna voisi ajatella, että Suomessa tulisi keskittyä enemmän kaikkien hyvinvointiin ja oppimiseen kuin pelkästään hyvin suoriutumiseen.

Kirwalla on hyviä pointteja siitä, kuinka tärkeää on uskaltaa innostua, tehdä ja epäonnistua. Kuinka toisen onnistumisesta voi iloita eikä se tarkoita sitä, että olisit itse huonompi. Kuinka sosiaalisia taitoja tulisi tukea ja kehittää. Kuinka vaikeaa on tietää 16-vuotiaana mitä kannattaa tai haluaa opiskella. Kuinka koulussa ja elämässä ylipäätään voisi tehdä yhdessä juuri niitä "projekteja" joista on kiinnostunut.

Perheen kanssa oppiminen on varmasti jotakin sellaista mitä Kirwan kotikonnuilla harjoitetaan enemmän mitä Suomessa. Nykyään uutisoidaan paljon siitä, kuinka vanhemmilla ei riitä aikaa omille lapsilleen. Tämä on ehdottomasti iso kehityskohde yhteiskunnassamme. Yksin ei voi pärjätä, tästä olen Kirwan kanssa täysin samaa mieltä. Kirwalla on paljon hyviä pointteja, joista osa osuu yksi yhteen oman opetusfilosofiani kanssa. Yhtenä esimerkkinä on itsetunnon kehittäminen. Opettajalla on upea mahdollisuus vaikuttaa oppilaidensa itsetuntoon samoin kuin sosiaalisten taitojen kehittämiseen. Joillekin oppilaille koulu on se ainut ympäristö jossa sosiaalisia taitoja voi oppia. Ikävä kyllä koti on osalle oppilastia myös paikka, jossa itsetuntoa ennemmin romutetaan kuin vahvistetaan. Sosiaalisten taitojen kehittämisen tärkeys tulee myös muistaa tulevaisuuden muutoksen myllerryksissä kun puhutaan digitalisaatiosta yms.

Suomalaiselle koululle ja yhteiskunnalle ei tekisi pahaa ottaa mallia afrikkalaisuuden parhaista puolista, joita Kirwa nostaa esiin puheessaan; yhteisöllisyyden korostaminen esimerkiksi perheissä, läsnäolo, välittämien ja yhdessäolo sekä positiivisuus ja avoimuus ovat asioita, jotka jäävät liian helposti taka-alalle. Kirwa painotti myös lapsuuden ainutlaatuisuutta - voisiko lapsen luontaista uteliaisuutta tukea paremmin suomalaisessa koulutusjärjestelmässä? Myös suomalaisille tyypillinen epäonnistumisen pelko rajoittaa yrittämistä ja sitä kautta myös vähentää onnistumisen kokemuksia. Kirwan mainitsemat muutokset olisi helposti sovellettavissa suomalaiseen koulukulttuuriin.

Kirwa puhui lasten ja nuorten kasvatuksesta ja hän näki tärkeiksi piirteiksi lapsilla/nuorilla: rohkeuden, heittäytymisen, kokeilunhalun, itsetunnon vahvistamisen, uteliaisuuden sekä sosiaaliset taidot. Näitä taitoja aikuisen tulisi opettaa, vahvistaa, tukea ja olla esimerkkinä lapsille/nuorille.

Kommentti poistettu.

Kirwan puhe oli ihanan positiivista ja kannustavaa ja mielestäni juuri hänenlaisensa asenteen olisikin hyvä näkyä joka puolella niin koulumaailmassa kuin yhteiskunnassakin. Kirwa nosti puheessaan esille tärkeyden oppia oikeasti tulevaisuudessa tarvittavia taitoja, jotka on opittu uteliaisuudella ja aidolla halulla oppia lisää ja tutkia maailmaa. Hänen innostava olemuksensa ja eläytyvä kerrontansa sai temmattua lapsetkin mukaan ja kiinnostumaan. Varmasti tämänkaltainen kannustaminen ja uteliaisuuden sekä kiinnostuksen herättäminen voisi hyvin tehdä lapsista aidosti kiinnostuneempia uusien asioiden oppimista kohtaan, Tämä olisi tärkeää, sillä koskaan ei tiedä varmasti millaisia taitoja tulevaisuudessa tulee tarvitsemaan, jolloin taas aito kiinnostus ja halu oppia ovat yhä parempia lähtökohtia. Kirwa puhui myös yhdessä tekemisen ja toisen kannustamisen ja toisen puolesta iloitsemisen tärkeydestä, mikä on myös omasta mielestäni hyvin tärkeää yhä yhtenäisempää ja toimivampaa koulua kehitettäessä.

Kirwa saa mielestäni hienosti nostettua esille sen, mikä suomalaisten yleisessä asenteessa on vialla. Hän mainitsee muunmuassa häpeän, kateuden ja sulkeutuneisuuden. Suomalaiset etsivät virheitä joka paikasta ja keskittyvät negatiiviseen, mikä johtaa epäonnistumisen pelkoon ja häpeään. Omasta mielestäni häpeän pelkoakin suurempi ongelma suomalaisessa ajattelutavassa on kateus; jos toinen saa jotain hyvää, muut arvostelevat ja tuomitsevat. Tai vielä pahempaa, jos toinen osaa jonkin asian todella hyvin, kannustamisen sijaan suomalainen ajattelee herkästi 'minä kai olen sitten luuseri'. Jo pienten lasten kasvatuksessa täytyisi lähteä liikkeelle siitä, että toisia kannustetaan ja toisen puolesta voi iloita.

Kirwan mukaan ihmiset ovat myös liian sulkeutuneita ja varsinkin nuorilla on huono itsetunto. Hänen mukaansa hyvän itsetunnon omaava ihminen uskaltaa heittäytyä, kokeilla asioita, kysyä apua ja hänellä on halu oppia uutta. Tämä on varmastikin aivan totta, mutta on vaikea sanoa, kuinka nuorten itsetuntoa voisi parhaiten parantaa. Opettajalla on nuoren hyvän itsetunnon rakentamisessa varmasti suuri rooli ja vaikuttamisen mahdollisuus, opettajan vain täytyy olla tietoinen tästä ja pohtia, miten hän voisi nuorta parhaiten auttaa. Ehkäpä Kirwan sanoin pienet asiat (jutteleminen, avoimuus) ja kaikille yhteiset pelisäännöt ovat ainakin hyvä alku.

Kirwa toi hyvin esille sen suomalaisen suorituskeskeisen kulttuurin, jossa pelätään ja nolostellaan epäonnistumista sen sijaan, että se otettaisiin opettavana kokemuksena ja siitä tehtäisiin voimavara. Hän toi suoritus- ja yksilökeskeistä kulttuuria esiin myös suomalaisten kyvyttömyydessä ja haluttomuudessa olla sosiaalisia/vuorovaikuttaa, joka puolestaan voi johtaa syrjäytymiseen. Tämä näkyy myös hyvin työkeskeisenä elämäntapana, jolloin harrastukset ja elämän todelliset ilot ja nautinnot jäävät helposti sivuun. Tässä asiassa näenkin suuren kehityskohteen suomalaisessa kulttuurissa.

Kirwan puheen läpi puskee innostus ja positiivisuus, elämässä tulisi olla utelias, rohkea ja kokeileva. Elämä ei ole niin vakavaa, saa epäonnistua eikä sitä tulisi pelätä. Miksi nämä asiat unohtuvat kulttuurissamme? Ihmisissä kasvaa kateutta, "minä yksin"-asennetta. Tämä johtaa siihen, että "minä itse" syrjäyttää myös perheiden yhteistä tekemistä. Ja ylipäätään yhteisöllisyyttä koko kansassa. Kun ihmisillä on jo nyt yhteiset pelisäännöt ja tasa-arvoa vaalitaan maassamme, voisimme aloittaa myös positiivisen ajattelun, lapsenmielisyyden.

Kirwalla oli pätevän kuuloisia ajatuksia suomalaisen koulun ja yhteiskunnan kehittämiseksi. Hän puhui erityisesti yhteisöllisyyden puolesta ja halusi ehkäistä syrjäytymistä. Ongelmiin voitaisiin hänen mukaansa puuttua muun muassa kehittämällä kasvavien lasten ja nuorten itsetuntoa, sosiaalisia taitoja sekä kasvattamalla aktiivisuutta ja rohkeutta tarttua haasteisiin. Kirwa lähestyy aihetta ihailtavan positiivisesti ja olen hänen kanssaan samaa mieltä erityisesti siitä, että virheet tulisi yhteiskunnassamme sallia ja niissä tulisi nähdä oppimisen mahdollisuus.

Kirwa korostaa, ettei virheiden tekemistä tule pelätä vaan erehdykset ovat inhimillinen osa elämää. Kirwan mukaan lapsilla on taito tehdä rohkeasti uusia asioita ilman epäonnistumisen pelkoa, ja tämä taito tulisi säilyttää läpi elämän. Virheistä oppii! Lapsissa on tulevaisuus ja sukupolvien välisen vuorovaikutuksen ja yhteisön merkitystä tulisi korostaa. Kirwa on huolissaan perheiden yhteisöllisyyden katoamisesta. Lisäksi Kirwa kehottaa nuoria sosiaaliseen toimintaa uusiin ihmisiin ja ympäristöihin tutustumalla.

Viisaita ajatuksia. Pienillä teoilla voi tehdä suurta ja parempaa tulevaisuutta.

Kirwa korostaa yhdessätekemistä sekä kotona että koulussa yli sukupolvirajojen. Tulisi etsiä jotain, joka yhdistää. Lapsia tulisi opettaa olemaan kadehtimatta toisen onnistumisia, vaan meidän tulisi oppia iloitsemaan niistä. Ihminen ei pärjää yksin. Meidän tulisi myös olla rohkeampia, uteliaampia ja tutustua avoimin mielin kaikkiin ja kaikkeen uuteen. Hyvä itseluottamus ja sosiaaliset taidot ovat tärkeitä.

Kirwa puhui ajankohtaisista asioista ja toi monia uusia näkökulmia esille. Miksi epäonnistuminen koetaan aina negatiivisena asiana? Ennen kaikkea epäonnistuminen opettaa ja kasvattaa. Myös rohkeus jäi mieleen: on tärkeää uskaltaa heittäytyä ja epäonnistua.

Kirwa puhuu kuinka kaikki pelkäävät mokata, on noloa vastata väärin tai ylipäätään tehdä virheitä. Hän myös painottaa ettei virheitä tarvitse hävetä ja miksi pitäisi? Kaikki tekevät joskus virheitä ja se on inhimillistä. Koulussa luokan edessa mokaaminen on kamala asia ja usein ei uskalleta sanoa tai kommentoida ettei vaan vastata väärin. Lapset pitäisi jo pienestä asti opettaa, että virheiden tekeminen ja mokaaminen on ihan normaalia! Kirwa myös puhuu sukupolvien yhteydestä seka syrjäytymisestä osuvasti. Olen myös samaa mieltä, että perheiden pitäisi viettää enemmän aikaa keskenään esim Kirwan mainitsemien yhteisten projektien kautta. Myös syrjäytyminen on nykypäivän onglema, jota on tärkeää ehkäistä sekä nuorten että vanhusten osalta. Kirwa kehottaa nuoria olemaan rohkeita ja uskaltamaan tehdä asioita. Varsinkin sosiaaliset taidot ovat hänen mielestään tärkeitä, joka on aivan totta. Hyvät sosiaaliset taidot ehkäisevät syrjäytymistä ja lisäävät itsevarmuutta. Kirwan ajatukset ovat todella ajankohtaisia ajatellen suomalaista koulua ja yhteiskuntaa. Lopussa hän puhuu osuvasti yhteisistä pelisäännöistä ja tasa-arvoisesta yhteiskunnasta. Nämä ovat asiat johon me kaikki pystymme vaikuttamaan ja joihin kaikkien tulisi pyrkiä. Jo pienilläkin asioilla pystymme vaikuttamaan tulevaisuuden kouluihin ja yhteiskuntaan.

Wilson Kirwan puheesta kuului aitous ja innostuneisuus. Hän korosti, ettei virheitä ja epäonnistumisia tarvitse hävetä. Häneltä olisi paljon opittavaa meille kaikille. Kirwan ideat ovat hyvin toteutettavissa: Hän korosti yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä, sekä sitä, että asioiden saavuttaminen on asenteesta kiinni.

Kirwa nosti värikkäässä haastattelussaan esille monia tärkeitä ja ajankohtaisia aiheita kuten suomalaisten taipumuksen häpeään ja kateuteen, syrjäytymisen, yhteisöllisyyden ja toisista välittämisen tärkeyden sekä sukupolvien välisen kanssakäymisen ja tiedonjaon ylläpitämisen.

Omalla kohdallani eniten ajatuksia herätti puhe syrjäytymisestä. Kirwa kertoi kuinka eri-ikäiset ihmiset tietyissä elämänvaiheissaan ovat erityisen suuressa riskissä syrjäytyä, esim. juuri eläkkeelle jääneet ikäihmiset työtuntien vaihtuessa rajattomaan vapaa-aikaan ja mahdollisesti kysymykseen "Mitäs nyt tehhään?" sekä toisaalta nuoret toisen asteen koulutukseen hakeutuessaan. Kirwan mielestä 16-vuotias on harvoin vielä valmis päättämään mitä elämältään ja työltään haluaa, ja nuorten tulisikin saada riittävästi tukea ammatinvalintaan. Myös päättäjien vastuu nostettiin esille, onko oikein leikata palveluista jotka ovat olennaisen tärkeitä syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä?

Kirwa toi puheessaan esiin monia yhteiskunnan epäkohtia sekä paljon hyviä ajatuksia näiden epäkohtien kehittämiseksi. Hän korosti yhteisöllisyyttä ja syrjäytymisen ehkäisemistä, joihin voisi vaikuttaa kehittämällä itsetuntoa ja sosiaalisia taitoja. Kirwa kehottikin nuoria tutustumaan uusiin ihmisiin enemmän. Hän nosti puheessaan esille myös pelon epäonnistumisesta. Virheiden tekemistä ei tulisi hävetä, sillä se on täysin inhimillistä. Lisäksi hän mainitsi yhtenä epäkohtana myös kateuden. Toisten onnistumista pitäisi oppia iloitsemaan.

Puheessa nivoutuu yhteen monet kasvatuksen kannalta keskeiset teemat: itsetunto /-luottamus, kokeilunhalu, uskallus epäonnistua, kateus ja yhdessä tekeminen. Kasvattajan (kuten vaikkapa sen open) tulisi ymmärtää että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Esimerkiksi korjaamalla virheet ankarasti, olet luomassa kulttuuria, joka vähentää kokeilunhalua ja uskallusta epäonnistua. Ohjaamalla jatkuvaan hiljaisuuteen ennaltaehkäiset ryhmässä toimimisen taitoja ja toiselta oppimista / opettamista. Luonnollisestikaan kaikki ei ole näin mustavalkoista, mutta omaa opetusfilosofiaa pohtiessa koulujärjestelmänkin on syytä pohtia ja tiedostaa asiayhteyksiä. Kirwan sanoin: "on syytä luoda yhteiset pelisäännöt".

Kirwa nostaa esiin mielenkiintoisen näkökulman siitä, että suomalaiset aikuiset ovat tietämättään ohjanneet lapsiaan harhaan: lapsille on esimerkiksi opetettu virheiden tekemisen olevan negatiivinen asia. Samoin suomalaiseen kulttuuriin on juurtunut yksin pärjäämisen maku, joka johtaa monen kohdalla yksinäisyyteen. Tähän liittyy myös kateus, josta Kirwa puhuu. Kilpailuyhteiskunnassamme on vaikea iloita toisen onnistumisesta ja "puhaltaa yhteen hiileen".

Kulttuurimme ongelmalliset ajatusmallit siis siirtyvät huomaamattamme seuraaville sukupolville. Meidän tulisi tiedostaa nämä ongelmakohdat ja alkaa tietoisesti murtaa niitä muuttaen tulevaisuuden Suomea yhteisöllisemmäksi, sosiaalisesti rikkaammaksi ja tasa-arvoisemmaksi. Koko yhteiskuntamme - niin koulumaailmassa kuin muuallakin - tulisi pohtia ja arvioida kulttuuriamme samalla tavoin kuin Kirwa, ja alkaa sisäistää yhteisöllisempää elämäntapaa. Emme kuitenkaan kykene opettamalla opettamaan uudenlaisia ajatusmalleja lapsillemme, ellemme ensin sisäistä niitä itse. Tässä Kirwa heittääkin varteenotettavan haasteen koko Suomelle.

Epäonnistumisen pelon välttäminen, rohkeus, ilon ja kokeilun kautta oppiminen, yhdessä tekeminen, yhteisöllisyys ja tekeminen sukupolvien välillä olivat sanoja, jotka olivat Kirwan puheessa ytimenä ja parannuksen paikkoja suomalaisessa kulttuurissa.
Kirwa tuo esille myös kateuden tunteen ja yksin pärjäämisen normin suomalaisessa kulttuurissa, sekä tiedon jakamisen merkityksen oppimisessa. Lisäksi Kirwa tuo esille ajatuksensa syrjäytymisen ehkäisyssä ratkaisuna esimerkiksi työpaikkojen määrän paremman ennustamisen tietyillä aloilla.

Kirwa tuo haastattelussaan hyvin esille yhteiskuntamme ongelmakohtia. Miksi häpeämme virheitämme niin paljon? Virheistä oppisimme paljon, jos emme piilottelisi niitä. Kirwa toi esiin myös yhteisöllisyyden, syrjäytymisen ja kateuden. Millä tavoin voisimme rakentaa yhteisöllisyyttä? Miten voimme ehkäistä syrjäytymistä? Miksi emme osaa olla onnellisia ihmisten puolesta vaan tunnemme kateutta? Harjoittelemalla sosiaalisia taitoja, rakentamalla hyvää itsetuntoa ja luomalla yhteiset pelisäännöt rakennamme yhdessä hyvää, tasa-arvoista Suomea.

Kirwan puheesta nousivat epäkohdat, joiden korjaantuessa saataisiin paremmin voiva yhteiskunta. Suomessa pitää pärjätä yksin, sukupolvet elävät erillään, ihmisille ei uskalleta puhua. Yhteisöllisyyden lisääminen on avaintekijänä näissä asioissa.
Maailmasta on tullut itsekäs, ja lapsetkin oppivat tähän aikuisen esimerkistä. Oli kyseessä sitten itsekkyys, kiroileminen tai mikä tahansa, aikuistenkin oli toimittava sanojensa mukaisesti eikä vain kehottaa "tekemään niin kuin sanovat, eikä niin kuin tekevät". Virheitä saa tehdä ja niistä voi oppia.

Päällimmäisenä jäi mieleen epäonnistumisen pelon esiin nostaminen. Mielestäni virheiden teon negatiivisesta sävystä olisi hyvä päästä eroon; virheistähän oppii kaikista parhaiten. Rohkeus ja hyvä itsetunto ovat tavoittelemisen arvoisia asioita. Hyviä juttuja oli myös idea yhteen hiileen puhaltamisesta, näkökulmia syrjäytymisen ehkäisyyn ja sosiaalisen toiminnan ja kanssakäymisen tärkeyden korostus.

Kirwa puuttui haastattelussaan hyvin suomalaisen kulttuurin "epäkohtiin". Koulumaailmassa voitaisiin panostaa enemmän siihen, ettei epäonnistuminen koettaisi häpeänä (esim. väärät vastaukset oppitunnilla). Haastattelusta mieleeni jäi myös ajatukset sosiaalisten kontaktien tärkeydestä, siihen voitaisiin panostaa yhteiskunnassamme enemmän.

Kirwa puhuu yhteisöllisyydestä ja sen tärkeydestä. Nyky Suomessa yhteisöllisyys puuttuu monilta osin. Ihmiset elelevät omissa oloissaan tervehtimättä edes naapureitaan, tämä johtaa alati kasvavaan syrjäytymisen. Kirwa ehdottaakin, että syrjäytymistä ehkäiseviä keinoja voisi olla sosiaalisten taitojen ja itsetunnon kehittäminen.

Yhteisöllisyys, virheistä oppiminen ja halu oppia uutta jäivät päällimmäisenä mieleen Kirvan haastattelusta. Erittäin viisaita sanoja "kansankielellä", konkreettisia esimerkkejä käyttäen. On hyvin tärkeää opetella sosiaalisia taitoja virheitä pelkäämättä jo pienestä pitäen. Ja niinkuin Kirva toteaakin; kukaan ei täällä pärjää yksin.

Kirwan haastattelusta tuli ilmi monia hyviä asioita. Se, ettei virheitä pelättäisi on tärkeää etenkin koulussa, koska siellä vasta harjoitellaan asioita. Kukaan ei voi osata kaikkea suoralta kädeltä vaan virheiden kautta opitaan. Toinen asia, minkä nostaisin esille haastattelusta on yhdessä tekeminen. Yhdessä keskustelemalla ja tekemällä asioita voi oppia syvemmin ja monipuolisemmin. Yhteistyötä voitaisiin hyödyntää nykykoulussa enemmän jo alaluokilla.

Kommentti poistettu.

Kirwa haluaa suomalaisilla lapsilla olevan valmiuksia ja taitoja tulevaan, eikä olla vain riippuvaisia tietokoneista. Tietojen jako sukupolvien kesken on Kirwan mielestä tärkeää ja erilaiset projektit eri ikäisten ihmisten kanssa edesauttavat tätä. Wilson Kirwan elämänasenne ja ideat saavat uskomaan, että vaikka lähtökohdat olisivat huonot, asenne on ratkaiseva tekijä.

Mielestäni Kirwan ajattelun tärkein pointti oli yhteisöllisyyden merkitys . Nyky-yhteiskunnassa korostuu enemmän yksilöllisyys ja tietynlainen kilpailuajattelu, kuin yhteisöllisyys ja yhdessä toimiminen. Yhdessä toiminen kuitenkin edistäisi meitä kaikkia enemmän myös yksilöinä, sillä yhdessä toimiminen mahdollistaisi myös muilta oppimisen ja sitä kautta monien muiden tärkeiden taitojen kehittymisen. Kirwa korosti puheessaan myös sitä, ettei ihmisten tulisi pelätä epäonnistumista, sillä virheiden tekeminen on inhimillistä. Virheiden pelkäämisen sijaan meidän tulisikin oppia myöntämään, ettemme aina pärjää yksin ja tarvitsemme joskus myös muiden ihmisten apua.

Wilson Kirwasta huokui optimismi ja positiivinen elämänasenne. Tuntui, että haastattelussa esille tulleet asiat eivät olleet vain sanojen helinää, vaan Kirwa eli ajatuksiaan todeksi. Hän kannusti suomalaista yhteiskuntaa ja suomalaisia olemaan rohkeita, tekemään yhteistyötä ja kääntämään virheet oppimiskokemuksiksi.

Suomalaisen koulun ja yhteiskunnan tulisi ennen kaikkea oppia tekemään yhdessä, löytämään se vahvuus muiden ihmisten kanssa työskentelemisestä. Wilson Kirwa korosti myös kertomusten tärkeyttä, jotka ovat väylä ikäryhmien yhdistymiseen, esimerkiksi mummojen ja lastenlasten välille. Vanhemmilta voisi oppia paljon, jos yhteiskunnassamme vaalittaisiin enemmän oman suvun tärkeyttä. Myös Wilsonin aidosta ja iloisesta elämänasenteesta sekä virheistä oppimisesta tulisi ottaa mallia kouluissa. Tähän mennessä oppitunneilla on pelätty väärin vastaamista ja haasteena onkin opetella ajattelemaan, että virheitä ei kuulu pelätä ja piilottaa, vaan tuoda ne esille ja ottaa niistä opiksi.

Pähkinänkuoressa: Kirwan ajattelulla ja sanoilla olisi todella paljon annettavaa sekä yksilö,yhteisö että yhteiskuntatasolla. Puheessaan hän käytti paljon pragmaattisia esimerkkejä sekä faktoja, joita ei käy kiistäminen. Perustasoltaan Kirwan toiminta/käytös luokkaympäristössä oli innostavaa/hauskuuttavaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta lisäävää. Lisämausteen asialle tuonee varmasti Kirwan oma menneisyys ja tausta. Hänen tapansa ajatella on parillakin tapaa erilainen kuin monella muulla suomalaisella (varsinkin syntyperäisellä). Hän osaa olla avoin ja nostaa asiat pöydälle sellaisinaan kuin ne ovat: Osa nuorista on syrjäytynyt, toimintaamme ajaa perimmäinen suomalainen kateus tai yhteistoiminnallinen toiminta on vähentynyt. Puhumattakaan muuttuvasta maailmasta, missä tietokoneet ja muut valtaavat alaa, vähentäen sosiaalisuutta tai muutaen sen muotoa. Kirwan ajatuksista voisi olla hyötyä sekä suomalaiselle mentaliteetille ja kulttuuriperimälle. Asiat joista lapsi olisi kiinnostunut, voisi hyödyntää niin, että myöhemmin siitä olisi hyötyä hänelle tai yhteisölle, kuten esim. tietokoneella pelaaminen, jonka voisi valjastaa opettavaiseksi tai hyödyttäväksi. Perheen tärkeys näkyi myös usealla tavalla Kirwan puheissa. Sukupolvien välillä on usein kuiluja, joita todella voisi vähentää sillä, että tekisi yhteisiä "projekteja", oli sitten kyseessä lapsi-aikuinen tai lapsi-isovanhemmat-vuorovaikutussuhde. Yksi tärkeimmistä asioista mitä Kirwa korosti, oli se että ihmisen tarvitsee tehdä virheitä oppiakseen. Uskallus, rohkeus ja rohkeuden kautta ilmituleva "heittäytyminen" ovat asioita, joita ei voi korostaa liikaa. Jos jotenkin, Kirwan sanat voisi tiivistää kahteen lauseeseen: a) Uskalla kokeilla, oppia ja epäonnistua. Joskus oppii parhaiten kun epäonnistuu tarpeeksi. b) Et ole yksin, eikä sinun pidäkään olla. Yhteisössä ja yhdessä tekemisessä on voimaa. Olemme täällä toisiamme varten.

Kirwa puhui innostavsti ja positiivisesti. Hän korosti hyvin, sitä ettei virheiden tekeminen ole häpeä, vaikka Suomessa ajatellaan useasti niin. Omista virheistä tulisi oppia, eikä salata niitä. Hän korosti myös tarinoiden merkitystä. Suomalaisten tulisi enemmän jakaa tarinoita sukupolvien välillä, jolloin ikäryhmät voisivat yhdistyä. Yhteistyön merkitys tuli myös haastattelussa ilmi, jota ei voi mielestä korostaa ikinä liikaa.

Suomalaisen yhteiskunnan ja koulun olisi opittava yhteisöllisyyttä. Nykypäivänä ei välttämättä keskitytä oleelliseen; ollaan kateellisia toisille eikä uskalleta tehdä virheitä. Aikuisten tehtävä olisi opettaa lapsille, että on ok että virheitä sattuu ja auttaa jokaista lasta näkemään omat taitonsa ja hyvät puolensa sekä tuntemaan itsenä arvokkaaksi ja olemaan myös onnellinen toisen onnistumisesta. Lapsia kuuluisi kannustaa olemaan uteliaita, uskaltamaan ja sosiaalisoitumaan rohkeasti. Kirwa muistuttaa myös aikuisia olemaan hyvä esimerkki ja luomaan yhteiset pelisäännöt kaikille tässä maailmassa.

Kirwan puheenvuoro viritti monenlaisia ajatuksia. Päälimmäisiksi teemoiksi jäivät mieleeni yhteisön merkitys kasvamiselle ja hyvinvoinnille. Yksin ei kukaan pärjää eikä kenenkään tarvitsekaan pärjätä. Ihmiset tarvitsevat vuorovaikutusta ja tukea eri ikäisinä. Myös ylisukupolvinen toiminnallinen kohtaaminen on tärkeää, kuten tarinoiden kertominen tai kädentöiden tekeminen. Virheitä ei tulisi pelätä vaan rohkeasti mennä vain kohti uusia asioita; siten oppii. Tästä Kirwa itse on mielestäni loistava esimerkki. Innostuneella ja rohkealla ilmaisutavallaan hän valloittaa yleisönsä. Kiinnitin huomiota myös kulttuurisesti rikkaaseen suomenkieleen. Kirwa käytti ihania kielikuvia, jotka ainakin itselleni olivat tuoreita: enpä ole tullut ajatelleeksi, että lapsella on "päässä valtava polte ja nälkä", kun hän haluaa oppia :-).

Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin