Sukupuolittunut koulu
Olen samaa mieltä Määtän kanssa siitä, että kasvatusvastuu on pääasiassa vanhemmilla ja koulun kasvatusmahdollisuudet ovat rajalliset. Kuitenkin lapsi, joka on suurimman osan elämästään elänyt tietynlaisessa ympäristössä (koti), voi nimenomaan tarvita muunlaista kasvatusympäristöä erittäin paljon. Varsinkin jos lapsi tai nuori ei ole päässyt toteuttamaan itseään tai olemaan oma itsensä haluamallaan tavalla. Tällöin koulun tai opettajan luomasta erilaisesta ympäristöstä voi tulla oppilaalle erittäin tärkeä voimavara ja auttaa oppilasta kehittymään omaksi itsekseen. Loppujen lopuksi jo yksi ihminen, keskustelu tai hetki voi muodostua tärkeäksi elämän käännekohdaksi nuorten elämässä. Jos oppilailla on turvallinen olo olla omia itsejään koulussa, pystyvät he myös vapaasti toteuttamaan itseään ja olemaan avoimesti kiinnostuneita niistä asioista, mitkä heitä motivoivat.

Uskon, että sukupuolineutraalius on asia, jonka iskostuminen yhteiskuntaan vie aikaa, sillä käsite on niin tuntematon varsinkin vanhemmalle väestölle. Uskoisin myös, että cis-sukupuoliset henkilöt eivät koe asiaa välttämättä erittäin tärkeänä, koska heidän on vaikea asettua ja samaistua sellaisen henkilön asemaan, joka ei koe vastaavansa sitä sukupuolta, jonka hänelle on syntymässä määritetty. On kuitenkin erittäin tärkeää, että asioita nostetaan esiin ja käsitellään, jotta ihmisten tietoisuus ja ymmärrys lisääntyvät. Koen erittäin hyvänä asiana, että päiväkodissa, jota Määtän lukemassa artikkelissa oli käsitelty, esitellään lapsille erilaisia perhemuotoja satujen ym. muodossa. Perhe on kuitenkin sen ikäisen lapsen keskeisin kasvuympäristö. Se, että lapset tiedostavat erilaisia perhemalleja auttavat heitä myös määrittämään omaa ympäristöään tarkemmin ja kasvattavat lisäksi suvaitsevaisuutta.