Sukupuolittunut koulu
Tutustuin Ylen artikkeliin 27.6.2011 "Ruotsissa avattiin sukupuolineutraali koulu" osoitteessa
http://yle.fi/uutiset/ruotsissa_avattiin_sukupuolineutraali_koulu/5382020.
Tukholmassa oli avattu esikoulu, jossa vältetään sukupuolisia stereotypioita. Siellä lapsia ei kutsuta tytöiksi tai pojiksi, vaan ystäviksi. Heistä ei käytetä sanaa hon ja han (hänestä puhuttaessa), vaan sukupuolineutraalia hen-sanaa. Kyseisessä esikoulussa on kiinnitetty huomiota lelujen sijoitteluun ja niiden väreihin, erilaisiin perhemalleihin mm. kirjoissa ja esimerkiksi tyttöjen ja poikien yhteisiin leikkeihin.
Aihe on tällä hetkellä ollut paljon otsikoissa Opetushallituksen julkaistua vuonna 2015 "Tasa-arvotyö on taitolaji" -oppaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseen perusopetuksessa ja tasa-arvon edistämisen myötä koulujen tulee laatia tasa-arvosuunnitelma 1.1.2017 mennessä. Kyseinen opas on herättänyt paljon kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan. Aihe on tärkeä, sillä tutkimusten mukaan mm. miehet työllistyvät naisia enemmän johtotehtäviin ja saavat keskimäärin parempaa palkkaa. Tasa-arvon edistämisessä on toisaalta jo viime vuosikymmeninä näkynyt valtava muutos, mutta vielä on silti paljon työtä jäljellä.
Oph:n oppaan mukaan sukupuolitietoinen opettaja osaa tukea oppilasta oman sukupuolen itsemäärittelyssä. Lisäksi jokaisella tulee olla oikeus itse määritellä, millainen tyttö tai nainen, poika tai mies hän on, vai kokeeko hän olevansa muunsukupuolinen eli jotain naiseuden ja mieheyden ulkopuolella tai sukupuolten välissä. Lisäksi oppaassa mainitaan, että sukupuolitietoisuus on hyvän opetuksen tunnuspiirre. Mielestäni tämä on huomionarvoista opetuksessa eli opettajan tulee tiedostaa oppilaiden sukupuolet (mitä tahansa emt. ne ovat), mutta olla myös luomatta tiettyjä stereotypiota opetuksessa. Oph:n mukaan ilman sukupuolitietoista lähestymistapaa koulussakin saatetaan uusintaa perinteisiä käsityksiä tyttöjen ja poikien eroista, oppimisesta ja sukupuolelle tyypillisistä mieltymyksistä ja käyttäytymispiirteistä. Koululla mahdollisuudet tähän sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen ovat kuitenkin rajalliset, sillä kasvatusvastuu on pääasiassa vanhemmilla. Jos vanhemmilla on vahvat näkemykset sukupuolten välisistä rooleista, on opettajien hankala tehdä tämän asian suhteen suuria muutoksia. On kuitenkin hyvä asia, että Oph:n opas ja tasa-arvosuunnitelma nousivat otsikoihin, sillä tämän kaltaiset aiheet herättelevät opettajien lisäksi myös vanhempia.
http://yle.fi/uutiset/ruotsissa_avattiin_sukupuolineutraali_koulu/5382020.
Tukholmassa oli avattu esikoulu, jossa vältetään sukupuolisia stereotypioita. Siellä lapsia ei kutsuta tytöiksi tai pojiksi, vaan ystäviksi. Heistä ei käytetä sanaa hon ja han (hänestä puhuttaessa), vaan sukupuolineutraalia hen-sanaa. Kyseisessä esikoulussa on kiinnitetty huomiota lelujen sijoitteluun ja niiden väreihin, erilaisiin perhemalleihin mm. kirjoissa ja esimerkiksi tyttöjen ja poikien yhteisiin leikkeihin.
Aihe on tällä hetkellä ollut paljon otsikoissa Opetushallituksen julkaistua vuonna 2015 "Tasa-arvotyö on taitolaji" -oppaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseen perusopetuksessa ja tasa-arvon edistämisen myötä koulujen tulee laatia tasa-arvosuunnitelma 1.1.2017 mennessä. Kyseinen opas on herättänyt paljon kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan. Aihe on tärkeä, sillä tutkimusten mukaan mm. miehet työllistyvät naisia enemmän johtotehtäviin ja saavat keskimäärin parempaa palkkaa. Tasa-arvon edistämisessä on toisaalta jo viime vuosikymmeninä näkynyt valtava muutos, mutta vielä on silti paljon työtä jäljellä.
Oph:n oppaan mukaan sukupuolitietoinen opettaja osaa tukea oppilasta oman sukupuolen itsemäärittelyssä. Lisäksi jokaisella tulee olla oikeus itse määritellä, millainen tyttö tai nainen, poika tai mies hän on, vai kokeeko hän olevansa muunsukupuolinen eli jotain naiseuden ja mieheyden ulkopuolella tai sukupuolten välissä. Lisäksi oppaassa mainitaan, että sukupuolitietoisuus on hyvän opetuksen tunnuspiirre. Mielestäni tämä on huomionarvoista opetuksessa eli opettajan tulee tiedostaa oppilaiden sukupuolet (mitä tahansa emt. ne ovat), mutta olla myös luomatta tiettyjä stereotypiota opetuksessa. Oph:n mukaan ilman sukupuolitietoista lähestymistapaa koulussakin saatetaan uusintaa perinteisiä käsityksiä tyttöjen ja poikien eroista, oppimisesta ja sukupuolelle tyypillisistä mieltymyksistä ja käyttäytymispiirteistä. Koululla mahdollisuudet tähän sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen ovat kuitenkin rajalliset, sillä kasvatusvastuu on pääasiassa vanhemmilla. Jos vanhemmilla on vahvat näkemykset sukupuolten välisistä rooleista, on opettajien hankala tehdä tämän asian suhteen suuria muutoksia. On kuitenkin hyvä asia, että Oph:n opas ja tasa-arvosuunnitelma nousivat otsikoihin, sillä tämän kaltaiset aiheet herättelevät opettajien lisäksi myös vanhempia.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Taia Karttunen
Sukupuolittunut koulu
Olen samaa mieltä Määtän kanssa siitä, että kasvatusvastuu on pääasiassa vanhemmilla ja koulun kasvatusmahdollisuudet ovat rajalliset. Kuitenkin lapsi, joka on suurimman osan elämästään elänyt tietynlaisessa ympäristössä (koti), voi nimenomaan tarvita muunlaista kasvatusympäristöä erittäin paljon. Varsinkin jos lapsi tai nuori ei ole päässyt toteuttamaan itseään tai olemaan oma itsensä haluamallaan tavalla. Tällöin koulun tai opettajan luomasta erilaisesta ympäristöstä voi tulla oppilaalle erittäin tärkeä voimavara ja auttaa oppilasta kehittymään omaksi itsekseen. Loppujen lopuksi jo yksi ihminen, keskustelu tai hetki voi muodostua tärkeäksi elämän käännekohdaksi nuorten elämässä. Jos oppilailla on turvallinen olo olla omia itsejään koulussa, pystyvät he myös vapaasti toteuttamaan itseään ja olemaan avoimesti kiinnostuneita niistä asioista, mitkä heitä motivoivat.
Uskon, että sukupuolineutraalius on asia, jonka iskostuminen yhteiskuntaan vie aikaa, sillä käsite on niin tuntematon varsinkin vanhemmalle väestölle. Uskoisin myös, että cis-sukupuoliset henkilöt eivät koe asiaa välttämättä erittäin tärkeänä, koska heidän on vaikea asettua ja samaistua sellaisen henkilön asemaan, joka ei koe vastaavansa sitä sukupuolta, jonka hänelle on syntymässä määritetty. On kuitenkin erittäin tärkeää, että asioita nostetaan esiin ja käsitellään, jotta ihmisten tietoisuus ja ymmärrys lisääntyvät. Koen erittäin hyvänä asiana, että päiväkodissa, jota Määtän lukemassa artikkelissa oli käsitelty, esitellään lapsille erilaisia perhemuotoja satujen ym. muodossa. Perhe on kuitenkin sen ikäisen lapsen keskeisin kasvuympäristö. Se, että lapset tiedostavat erilaisia perhemalleja auttavat heitä myös määrittämään omaa ympäristöään tarkemmin ja kasvattavat lisäksi suvaitsevaisuutta.
Olen samaa mieltä Määtän kanssa siitä, että kasvatusvastuu on pääasiassa vanhemmilla ja koulun kasvatusmahdollisuudet ovat rajalliset. Kuitenkin lapsi, joka on suurimman osan elämästään elänyt tietynlaisessa ympäristössä (koti), voi nimenomaan tarvita muunlaista kasvatusympäristöä erittäin paljon. Varsinkin jos lapsi tai nuori ei ole päässyt toteuttamaan itseään tai olemaan oma itsensä haluamallaan tavalla. Tällöin koulun tai opettajan luomasta erilaisesta ympäristöstä voi tulla oppilaalle erittäin tärkeä voimavara ja auttaa oppilasta kehittymään omaksi itsekseen. Loppujen lopuksi jo yksi ihminen, keskustelu tai hetki voi muodostua tärkeäksi elämän käännekohdaksi nuorten elämässä. Jos oppilailla on turvallinen olo olla omia itsejään koulussa, pystyvät he myös vapaasti toteuttamaan itseään ja olemaan avoimesti kiinnostuneita niistä asioista, mitkä heitä motivoivat.
Uskon, että sukupuolineutraalius on asia, jonka iskostuminen yhteiskuntaan vie aikaa, sillä käsite on niin tuntematon varsinkin vanhemmalle väestölle. Uskoisin myös, että cis-sukupuoliset henkilöt eivät koe asiaa välttämättä erittäin tärkeänä, koska heidän on vaikea asettua ja samaistua sellaisen henkilön asemaan, joka ei koe vastaavansa sitä sukupuolta, jonka hänelle on syntymässä määritetty. On kuitenkin erittäin tärkeää, että asioita nostetaan esiin ja käsitellään, jotta ihmisten tietoisuus ja ymmärrys lisääntyvät. Koen erittäin hyvänä asiana, että päiväkodissa, jota Määtän lukemassa artikkelissa oli käsitelty, esitellään lapsille erilaisia perhemuotoja satujen ym. muodossa. Perhe on kuitenkin sen ikäisen lapsen keskeisin kasvuympäristö. Se, että lapset tiedostavat erilaisia perhemalleja auttavat heitä myös määrittämään omaa ympäristöään tarkemmin ja kasvattavat lisäksi suvaitsevaisuutta.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.