Anna Kosonen
Tarja Pääjoki. Revittyjen pehmolelujen kertomaa: verkkokeskustelua taidekasvatuksesta
Artikkeli herätti kysymyksiä opettajan vastuusta oppituntia rakentaessaan. Yhteiseen käsittelyyn tuodut teemat jäävät usein elämään oppilaiden ajatuksiin ja puheisiin. Opettaja ei voi luottaa siihen, että hän saisi käsiteltyä teemat oppitunnilla tyhjentävästi tai että hän saisi tietoonsa kaikki oppilaille heränneet tunteet ja ajatukset. Väkivaltaviihteen aiheuttaman ahdistuksen nostaminen oman taiteellisen työskentelyn teemaksi vaatii erittäin hyvää ryhmän tuntemista. Teeman käsittely saa oppilaat kertomaan ja kuvaamaan asioita, joihin toiset eivät ehkä ole koskaan törmänneet. Osalle oppilaista K-18-materiaalit ovat tuttuja, mutta haluaako opettaja, että yksityiskohtia näistä kokemuksista nostetaan esille oppitunnilla, jossa oppilaiden ikä on 15 vuotta? Mediakasvatus toki tarkoittaa myös väkivallan ja kauhun käsittelyä , mutta "tuntosarvet" herkillä ja varoen.
Toinen kysymys, jota pohdin artikkelia lukiessani, oli oppilaiden esittäminen kuvien kera työpajaa käsittelevässä lehtiartikkelissa. Pääjoki toi esiin tämän problematiikan, kun kyseessä on taiteellinen työskentely ja alaikäiset oppilaat. Opettaja ja toimitaja eivät kenties tulleet ajatelleeksi asiaan liittyviä riskejä. Kun nuorten taideteoksista on jo noussut kohu, jossa tekijöiden väkivaltaisia ajatuksia ja henkistä hyvinvointia ruoditaan, on jo liian myöhäistä. Tämä on kyseessä olleille nuorille varmasti haavoittava kokemus. Miten me aikuiset muistaisimme pohtia vastuutamme, varautua etukäteen ja tyytyä tylsempiin lööppeihin?
Artikkeli herätti kysymyksiä opettajan vastuusta oppituntia rakentaessaan. Yhteiseen käsittelyyn tuodut teemat jäävät usein elämään oppilaiden ajatuksiin ja puheisiin. Opettaja ei voi luottaa siihen, että hän saisi käsiteltyä teemat oppitunnilla tyhjentävästi tai että hän saisi tietoonsa kaikki oppilaille heränneet tunteet ja ajatukset. Väkivaltaviihteen aiheuttaman ahdistuksen nostaminen oman taiteellisen työskentelyn teemaksi vaatii erittäin hyvää ryhmän tuntemista. Teeman käsittely saa oppilaat kertomaan ja kuvaamaan asioita, joihin toiset eivät ehkä ole koskaan törmänneet. Osalle oppilaista K-18-materiaalit ovat tuttuja, mutta haluaako opettaja, että yksityiskohtia näistä kokemuksista nostetaan esille oppitunnilla, jossa oppilaiden ikä on 15 vuotta? Mediakasvatus toki tarkoittaa myös väkivallan ja kauhun käsittelyä , mutta "tuntosarvet" herkillä ja varoen.
Toinen kysymys, jota pohdin artikkelia lukiessani, oli oppilaiden esittäminen kuvien kera työpajaa käsittelevässä lehtiartikkelissa. Pääjoki toi esiin tämän problematiikan, kun kyseessä on taiteellinen työskentely ja alaikäiset oppilaat. Opettaja ja toimitaja eivät kenties tulleet ajatelleeksi asiaan liittyviä riskejä. Kun nuorten taideteoksista on jo noussut kohu, jossa tekijöiden väkivaltaisia ajatuksia ja henkistä hyvinvointia ruoditaan, on jo liian myöhäistä. Tämä on kyseessä olleille nuorille varmasti haavoittava kokemus. Miten me aikuiset muistaisimme pohtia vastuutamme, varautua etukäteen ja tyytyä tylsempiin lööppeihin?
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.