”Uskonto on oopiumia kansalle”. Näin luonnehti kommunisti ja yhteiskuntakriitikko Karl Marx 1800-luvulla. Hänen mukaansa uskonto ei kykene ratkaisemaan yhteiskunnan ongelmia, koska uskonnot lupaavat palkinnon vasta tuonpuoleisessa. Uskontokriitikkoja on ilmestynyt paljon hänen jälkeensäkin. 1900-luvun loppupuolella monet tutkijat väittivät uskonnon katoavan vähitellen maailmasta, koska tieteen uskottiin vähitellen syrjäyttävän sen. Puhuttiin maallistumisesta, sekularisaatiosta.

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan uskonnon asema on tutkimusten mukaan jopa vahvistunut länsimaissa viime vuosikymmenien aikana. Uskonto on jatkuvasti esillä mediassa. Uskonnon muoto on tosin muuttunut. Jumala ja rukous ovat edelleen tärkeitä monille, mutta eri tavalla kuin esimerkiksi maan valtauskonto tai kirkko opettavat. Tieteen edistymisestä huolimatta nykyihminenkin etsii uskonnosta vastauksia elämän perimmäisiin kysymyksiin. Peräti 90 % maailman asukkaista kuuluu edelleen johonkin uskontokuntaan.

Uskonnon muodon muutoksesta kertoo se, että kirkoissa tai uskonnollisissa tilaisuuksissa käydään yhä harvemmin. Uskonnolliset perinteet pitävät silti pintansa. Esimerkiksi jouluisin kirkot täyttyvät vuosi toisensa jälkeen. Vakavien kriisien yhteydessä sytytetään kynttilöitä ja mennään kirkkoon hiljentymään. Vuoden 2022 Venäjän hyökkäyssodan seurauksena lukuisten ihmisten sosiaalisen median profiilit ovat koostuneet rauhankyyhkyistä tai Pray for Ukraine -kuvista ja logoista. Rauhankyyhky, jonka suussa on oliivipuun oksa, tulee kristinuskon pyhästä kirjasta, Raamatusta.

Suomessa nykyään hieman alle 70 % kuuluu maamme suurimpaan uskontokuntaan, evankelis-luterilaiseen kirkkoon, joka on osana maailman suurinta uskontoa, kristinuskoa. Jäsenmäärä on laskenut etenkin tällä vuosituhannella. Kevään 2020 koronakriisin yhteydessä Suomessa oli erikoista se, että vaikka ihmisten taloudellinen asema heikkeni, kirkosta eroaminen oli paljon pienempää kuin edellisenä vuonna samaan aikaan. Kirkkoihinkaan ei tuolloin päässyt sisälle isoja ihmismääriä, vaan yleiset toimitukset kuten hautajaiset piti pitää vain ihan lähipiirin kesken. Kirkko sopeutti toimintansa muutenkin tilanteeseen ja tarjosi jumalanpalveluksia etänä netin kautta. Eroamistahti hidastui myös vuonna 2021 siitä, mitä se oli ennen koronaa.

Oli uskonnon jäsenmäärä sitten nousu- tai laskusuunnassa, on se silti yleensä merkittävä osa yhteiskunnan kulttuuriperimää. Meillä Suomessai iltarukous on edelleen sukupolvien jatkama perinne monessa kodissa. Hieman harvinaisempia uskonnon muotoja on taas sellainen, kun kiireen tai stressin keskellä elävä nykyihminen lähtee etsimään sisäistä rauhaa retriitin tai luostarin hiljaisuuteen. Tällaista mahdollisuutta esimerkiksi viikonlopun ajaksi tarjoaa Hiljaisuuden Ystävät ry.

Pyhiinvaellukset vetävät monien uskontokuntien edustajia puoleensa, ja yhä useampi suomalainenkin on matkannut Espanjan Santiago De Compostelan kuuluisalle vaellusreitille. Osalle syyt ovat uskonnollisia, osa hakee taas muunlaisia kokemuksia näistä.

Tiivistettynä voidaan sanoa, että kaikkialla, missä on ihmisiä, on myös uskontoa. Näin on ollut aina. Uskonnon merkitys historiasta nykyaikaan näkyy ympärillämme muun muassa musiikissa, taiteessa, urheilussa ja arkkitehtuurissa. Kirkko keskellä kylää -sanonta kuvaa kristinuskon merkitystä katukuvassamme mutta myös kulttuurissamme, kun kyseisen uskonnon mukana maahamme on muodostunut kuntajärjestelmä, sairaanhoito sekä koulut. Vaikka kristinusko on edelleen Suomessa vallitseva uskonto, on uskontokenttä kuitenkin monimuotoistunut myös meillä. Lue lisää tästä MTV:n linkistä.