Pariisin 2015 ilmastokokouksessa tehty sitova sopimus tarkoittaa, että meidän on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjämme merkittävästi, jotta ilmaston lämpeneminen pysyy alle 1,5 °C:n tai suurelta osin alle 2 °C:n (3,6 °F). Lisäksi Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa vuonna 2015 annettiin ihmisten, maapallon ja hyvinvoinnin vahvistamista koskeva päätöslauselma (Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development), joka tarkasteli kestävän kehityksen rinnalla kysymyksiä ympäristöllisistä ja ekologisista rajoista. Päätöslauselmaan sisältyi myös monia muita sosiaalisia tavoitteita, kuten köyhyyden, syrjinnän ja eriarvoisuuden torjuminen sekä ruoan, koulutuksen tai oikeuden saatavuuden edistäminen. Myös maaliskuussa 2023 julkaistussa, Yhdistyneiden Kansakuntien alaisen hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) yhteenvetoraportissa muistutetaan, että toisen maailmansodan loppumisen jälkeen eksponentiaalisesti nopeutuneen ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi meidän on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjämme paljon ja nopeasti. Lisäksi IPBES-paneelin vuonna 2021 julkaisemassa raportissa kiinnitetään huomiota siihen, että ilmaston lämpenemisen ohella myös planeettamme biologinen monimuotoisuus on ihmisten toiminnan takia vaarassa. Tämä haastava todellisuus on suurelta osin seurausta tuotanto- ja elintavoistamme. Tässä tilanteessa on syytä pohtia mikä on ohjauksen rooli ja lisäarvo kestävän kehityksen edistämisessä.

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sekä ympäristön ja biodiversiteetin monimuotoisuuden säilyttämiseksi meidän on muutettava radikaalisti tuotanto- ja elintapojamme. Eri teollisuudenalojen ja talouden on uudistuttava. Työelämässä on käynnissä suuria muutoksia, jotka vaikuttavat työpaikkojen luonteeseen myös tulevina vuosikymmeninä. Monet työntekijät joutuvat asemoimaan itsenä uudelleen työmarkkinoilla ja arvioimaan työn merkitystä itselleen. Tämän työhön suhtautumista koskevan pohdinnan on tapahduttava myös yhteisöjen, talouksien ja yhteiskuntien tasolla. Ohjauksella on merkittävä rooli ja tehtävä aikana, jolloin ihmisten on tehtävä nopeasti muuttuvassa maailmassa työtä tai uraa koskevia valintoja ja ratkaisuja. Tällaiset muutokset voivat johtaa sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntymiseen (esim. ilmastopakolaiset). Tästä syystä yhteiskunnan muutoksissa on edelleen tärkeää ottaa huomioon myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ulottuvuus, jota alamme on korostanut kautta aikain.

Kestävään uraan eli uraan, joka tarjoaa pitkällä aikaväillä turvaa, merkitystä ja sosiaalista arvostusta, liittyy useita eri näkökohtia. Se merkitsee, että edistämällä koulutuksen ja ohjauksen saatavuutta yksilöille tarjotaan mahdollisuus kehittää sosiaalisesti ja ekologisesti merkityksellisiä taitoja. Kestävä ura merkitsee myös henkilökohtaisten, kollektiivisten ja sosiaalisten resurssien käyttöönottoa osana henkilökohtaista toimijuutta. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä asiana, päättäjien on pystyttävä tarjoamaan urasiirtymiä edistäviä palveluja. Näin varmistetaan, että yksilön siirtymätilanteissa kokemat ongelmat eivät johda epävarmuuteen tai sosiaaliseen syrjäytymiseen. Näiden ohjaustyön kannalta keskeisten kysymysten lisäksi on tärkeää, että alalla tehtävä tutkimus tuottaa tietoa Pariisin sopimuksen mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Siksi ohjaustyössä on huomioitava myös toimintamme ympäristövaikutukset sekä palvelemiemme asiakkaiden ja yhteisöjen toiminta. Tämä edellyttää, että ohjauksessa pidetään mielessä ekologiset, planetaariset ja sosiaaliset peruslähtökohdat. Ohjauksella on jo pitkä historia sosiaalisten kysymysten ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tarkastelussa, mutta meidän on myös välittömästi pohdittava nykyisten käytäntöjen ja urien yhteyksiä luonnon ja ympäristön tilaan.

Käännös:
Raimo Vuorinen, Eritysasiantuntija, Koulutuksen tutkimuslaitos
raimo.vuorinen@jyu.fi

Jaana Kettunen, Tutkimusprofessori, Koulutuksen tutkimuslaitos
Presidentti, IAEVG
jaana.h.kettunen@jyu.fi