Tarharaparperi eli tavallisemmin raparperi on tuttu kotipuutarhojen leveälehtinen viljelykasvi, johon liittyy monilla lapsuusmuistoja. Kukapa meistä ei olisi pitänyt sadetta raparperin lehden alla tai ihmetellyt kotilon ryömintää lehden varjossa. Raparperin ensimmäisten punaisten versojen esiin pilkahtaminen huhti-toukokuussa muistuttaa tulevasta kesän tulosta ja toukokuussa leivottu raparperipiirakka maistuu makealta.

Monet laulut ja sadut kertovat raparperien lehtien alla luurailevista otuksista ja kuvataiteessa raparperi on runsaasti kuvattu kasvi. Raparperin lehti on monella tavalla kaunis kuvattavaksi. Mutta mikä kasvi raparperi oikeastaan onkaan? Minkä nimisiä osia raparperista löytyy? Voisiko sen syödä kokonaan?

Raparperin komea kukinto

Jos raparperin kukkavarsia ei katkota, raparperi kukkii. Raparperin kukinnot ovat valkoiset ja jopa kaksimetriä korkeat. Kukat muistuttavat hevonhierakan kukkia, molemmat kasvit kuuluvatkin tatarkasvien heimoon. Kukista syntyvät siemenet ovat itämiskykyisiä, joten niitä kylvämällä voi raparperia lisätä. Siemenestä kylvetty raparperi on erilainen kuin emokasvi, sen maku tai muut ominaisuudet voivat olla hiukan erilaisia. Useimmiten raparperia lisätään juurakkoa jakamalla, jolloin jokainen uusi taimi on täydellinen kopio emosta.

Laajasta juurakosta riittää jaettavaa

Vanhalla raparperilla on laaja juurakko, jonka avulla se talvehtii. Juurakon mukuloista muodostuu kesän aikana aina uusia mukuloita ja juurakko leviää näin vähitellen. Raparperi ei tee juuriversoja tai rönsyjä, joten se ei leviä kasvullisesti ympäristöönsä. Jakamalla juurakkoa voi antaa ystävälle isoäidin raparperia kasvatettavaksi. Samalla kannattaa kertoa, kuinka vanha tämä raparperi on ja mistä se on pihaan tullut. Niin raparperin tarinat kulkevat taimen mukana ja raparperi tulee säilytetyksi myös uudessa kasvupaikassaan.