TALVISODAN TAISTELUT

Talvisodan sytyttyä Neuvostoliitto perusti Terijoen hallituksen, joka koostui suomalaisista kommunisteista. NL kieltäytyi tunnustamasta Suomen hallitusta ja ilmoitti Terijoen hallituksen edustavan Suomen kansaa. Se solmi avunantosopimuksen Terijoen hallituksen kanssa.

Neuvostoliitolla oli talvisodassa selvä kalusto – ja miesylivoima. Esimerkiksi panssarivaunuja oli yli kaksikymmentä kertaa enemmän kuin Suomella. Suomen armeijalla oli oikeastaan pula kaikesta. Puuttui tykkejä ja niihin ammuksia sekä jopa univormuja. Monet miehet joutuivat lähtemään rintamalle siviilivaatteissa (malli Cajander).

Suomen pelastukseksi koituivat Stalinin puna-armeijan johdossa suorittamat puhdistukset. Useita kymmeniätuhansia upseereita oli ammuttu tai lähetetty vankileireille. NL aliarvioi suomalaisten halun ja kyvyn puolustaa isänmaataan. Se luuli, että Leningradin sotilaspiirin joukot riittävät Suomen kukistamiseen. Suomalaiset olivat suorittaneet osan liikekannallepanoa jo ennen sodan puhkeamista ja joukot olivat rajalla valmiina.

Sodan sytyttyä suomalaiset vetäytyivät Karjalan kannaksella Mannerheim-linjalle. Neuvostoliiton hyökkäykset Mannerheim-linjan murtamiseksi epäonnistuivat joulu- ja tammikuussa. Puna-armeija kärsi raskaita tappioita, koska se turvautui massahyökkäyksiin. Neuvostosotilaiden veri vuoti kuiviin Summan ja Taipaleen pelloille.

Laatokan pohjoispuolella suomalaisten onnistui pysäyttää puna-armeijan eteneminen ja huolimatta raivokkaista hyökkäyksistä Kollaa kesti. Tolvajärvellä suomalaiset saivat torjuntavoiton ja löivät hajalle neuvostoliittolaisten divisoonan.

Talvisodan kuuluisimman voiton suomalaiset saavuttivat Suomussalmen Raatteentiellä. Siellä suomalaiset saartoivat ja tuhosivat kaksi Ouluun pyrkivää neuvostoliittolaista divisoonaa. Myös Kuhmon alueella saarrettiin eli motitettiin puna-armeijan divisoona.

Jo talvisodan ensimmäisinä päivinä Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat useita Suomen kaupunkeja. Suomen vähäiset hävittäjät taistelivat urheasti ja ampuivat alas runsaasti vihollisen pommikoneita. Rintamalle suomalaisten hävittäjiä ei juurikaan riittänyt ja siellä neuvostoliittolaisten lentokoneet saattoivat vapaasti moukaroida suomalaisten asemia.

Talvisodan sytyttyä kansainliitto tuomitsi Neuvostoliiton hyökkääjäksi ja kohotti jäsenmaitaan antamaan Suomelle kaiken mahdollisen avun. Suomeen saapui vapaaehtoisia eri puolilta maailmaa. Eniten vapaaehtoisia tuli Ruotsista yli 8000. Suomelle lahjoitettiin myös aseita ja monet suostuivat myymään ylijäämä aseitaan.

Helmikuussa Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella ja kiivaiden taisteluiden jälkeen sen onnistui murtaa Mannerheim-linja. Suomalaiset joutuivat perääntymään musertavan ylivoiman edessä kohti Viipuria. Maaliskuun alussa Suomen armeija oli lopussa. Miehet olivat väsyneitä, tappiot kasvoivat, ja ammuksista oli pulaan. Mannerheim suositteli hallitukselle rauhan tekemistä.

Englanti ja Ranska tarjosivat Suomelle sotilaallista apuaan. Ne olivat valmiita lähettämään joukkojaan Neuvostoliitto vastaan. Suomen hallitus ei kuitenkaan pyytänyt virallisesti apua ja niin Ranskan ja Englannin suunnitelmat kariutuivat. Suomalaisten mielestä lupaukset avusta olivat liian epämääräisiä sekä joukot olisivat saapuneet liian myöhään ja niitä olisi ollut liian vähän.

Länsivaltojen avuntarjoukset kuitenkin lisäsivät Neuvostoliiton halukkuutta rauhaan. Se luopui Terijoen hallituksesta ja aloitti neuvottelut suomalaisten kanssa. Rauhansopimus allekirjoitettiin Moskovassa 13.3.1940. Suomi joutui luovuttamaan Kalastajasaarennon Petsamosta, Sallan alueen, koko Karjalan kannaksen ja Laatokan Karjalan sekä Suomenlahden ulkosaaret. Lisäksi Hankoniemi vuokrattiin neuvostoliitolle.