Suurten löytöretkien aika alkoi 1400-luvun alussa ja päättyi 1600-luvun alussa. Merenkulkutaidot ja laivanrakennus olivat kehittyneet niin, että pitkät purjehdukset yli valtamerten kävivät mahdollisiksi. Jännittäville ja uhkarohkeille matkoille lähdettiin tavoittelemaan mainetta, seikkailuja ja rikkauksia. Kristinuskon levittäminen, kaupankäynti ja vieraiden seutujen etsiminen olivat myös lähtijöiden ajatuksissa.

Löytöretkien seurauksena eurooppalaista kulttuuria levitettiin ympäri maailmaa, välillä jopa tuhoten muiden mantereiden alkuperäistä kulttuuria. Myös erilaiset kasvit, eläimet ja myös taudit siirtyivät mantereelta toiselle.

Merenkulun paikannuksen välineitä

 

Jaakonsauva: kulmamittauslaite, jolla laivan sijainti leveysasteilla määriteltiin joko auringon tai tähtien avulla.
.

 

Astrolabi: laite, joka jäljitteli taivaankappaleiden liikettä maan päällä olevan havainnoitsijan
näkökulmasta. Sitä voitiin käyttää esim. vuorokaudenajan määrittelemiseen, ilmansuuntien määrittelyyn ja horoskooppien tekoon.

.

 

Kompassi: suunnistamiseen ja navigointiin käytetty väline, joka kertoo kompassityypistä
 riippuen maapallon ilmansuuntien likimääräiset tai tarkat sijainnit suhteessa
 käyttäjäänsä.

 

 

Luotinaru: naru ja paino, jolla mitattiin veden syvyyttä.

 

 

Loki: laivan nopeuden ja sen kulkeman matkan mittauslaite

 

Tiimalasi: käytettiin ajan mittaamiseen