Olipa kerran hyvin, hyvin erikoinen talo. Siellä asui jos jonkinlaisia asukkaita. Oli rosvo, joka kuivatteli ryöstämiään seteleitä pyykkinarulla. Oli mies, joka asui samasssa asunnossa krokotiilin, karhun ja omituisen kirahvin kanssa. Talossa asui myös vähän päästään vialla oleva tähtitieteilijä, joka tutki tähtitaivasta (jota ei edes ollut keskellä päivää). Oli kummallista, että samassa talossa pystyi asumaan suuria rahasummia laskeva mies ja kurkku suorana huutava vauva, vaikka mies tarvitsi suurta rauhaa keskittyäkseen laskemiseen. Jokaisella oli oma tarkoituksensa miksi he olivat muuttaneet taloon. Rosvo oli todennut talon olevan niin sekava, että kukaan ei kiinnittäisi häneen mitään huomiota, jos hän muuttaisi sinne asumaan varastamiensa rahojen kanssa. Rosvo oli kimpassa tärähtäneen tähtitieteilijän kanssa. Oikeasti tähtitieteilijä ei ollut tärähtänyt, vaan hän oli aivan terve, joka vain esitti tyhmempää kuin oikeasti oli. Ja sen tarkoitus puolestaan oli se, että hän voisi päiväsaikaan tarkkailla kaukoputkellaan poliiseja ja raportoida niistä rosvolle. Tähtitieteilijän ja rosvon kanssa kimpassa olivat myös ulos astuva nainen sekä sähkökitaraa soittava mies. Muut eivät kuitenkaan tienneet, että nuohooja oli oikeasti poliisi, joka tarkkaili talon sisäisiä liikkeitä. Nuohooja oli huomannut, että juuri ulos astuva nainen lähti paljon pienemmän käsilaukkunsa kanssa ulos kuin oli hetki sitten tullut, vaikka sähkökitaraa soittava mies yritti kovalla soittamisellaan häiritä mahdollisimman paljon. Myös jääätelönmyyjä oli oikeasti poliisi, joka oli radioyhteydessä nuohoojan kanssa. Jäätelönmyyjä lähti naisen perään, vaikka töpseli oli irti seinästä ja jäätelöt rupesivat sulamaan. Poliisi sai naisen kiinni, joka pitkien kuulustelujen jälkeen paljasti myös muut mukana olijat. Tämän jälkeen poliisi sai loputkin kimpassa olijat satimeen. Vaikka rosvot olivat ovelia, poliisit olivat vielä ovelampia.

 

 

 Olipa kerran erikoinen talo. Siellä asui Pera, Sampo ja Timppa. Eräänä päivänä Timpalle sattui, koska hän oli sahannut vahingossa itseltään jalan irti. Pera ja Sampo lähtivät viemään Timppaa sairaalaan, koska verta tuli niin paljon. Kun ukot olivat päässeet pois sairaalasta, heti seuraavana päivänä Timpalle sattui jälleen, tällä kertaa Timppa oli sahannut itseltään toisen käden irti. Sampo ja Pera joutuivat taas öähtemään sairaalaan, kun Timppa ei osannut sahata. Peraa ja Sampoa ärsytti, joten he päättivät jättää Timpan matkanvarrelle. Seuraavana iltana Sampo ja Pera söivät aivan normaalisti ilta-palaa kuten aina ennenkin. Pian kuuluui kamala rysäys, koska Timppa oli jollain ihmeen kaupalla selvinnyt eilisestä, nyt hän aikoi kostaa ukoille. Hän nimittäin oli tiputtanut ukkojen erikoisen talon päälle pommin, niin että koko talo sortui. LOPPU

 

Eräänä päivänä, kun Kalle Karhunen oli ulkoiluttamassa Kahvi-kirahviaan, Kroko-krokotiiliä ja Nallea viistokujalla se tapahtui. Ainanälkäinen vilijonkka juoksi häntä vastaan. -Oledko guullud sidä?! hän huohotti. -Niinkuin mitä? Että sinulla on taas nälkä, vai? -Eieieei! Gamalampaa! Jogu Gorona-virus on isgenyd dänne ja me joudumme garandeeniin. Kalle oli aivan ymmällään. -En?! -Me emme saa poisdua dalosdamme varmaan guugaudeen! Mudda pidää mennä äggiä hamsdraamaan ruogaa. Nähdään! Sitten Vilijonkka viilettikin jo nopeasti kohti lähintä kauppaa. -No parasta kai se on sitten lähteä itsekkin hamstraamaan ruokaa. Kalle tuumi ja lähti, raahaten perässään eläinlaumaa. Kallen palattua kaupasta taloonsa häntä vastaan tuli murjottava rosvo, jonka nimi muuten oli Yksisilmä-Ykä. -No mikäs nyt noin harmittaa? Kalle kysyi. -No en voi enää ryöstellä pankkeja kun pitää olla karanteenissa. Yksisilmä-Ykä vastasi -No eikö se ole hyvä?Kalle kysyi. -Nope. Voisin nimittiäin rikastua aika talvalla. Seuraavana päivänä Kalle heräsi kauheaan mekkalaan. Kalle löntysti hitaasti ovelle ja kurkisti porraskäytävään. -Ettekö te tenavat osaa olla yhtään hiljaa kun minä teen etätöitä! huusi yläkerran mummo Tatulle ja Patulle jotka pelasivat jalkapalloa käytävällä. -Menkää ulos leikkimän! -Ei voida kun piha on täynnä Vilijonkan jääkaappeja! he huusivat. -No menkää sitten vaikka katolle -No ei sinnekkään voi mennä kun naapurin kaksoset katsoo televisiota siellä! -Ai mitä ne siellä tekevät? Kalle puuttui keskusteluun.
-Nokun maalari tarvitsi lisää tilaa tauluilleen niin hän muutti kaksosten asunnon ateljeeksi.
-Ja voisit sinäkin olla hiljaa! Mummo huusi portailla istuvalle kitaristille. -No sano niille naapureille että ovat hiljaa, kun ei siellä kuule omia ajatuksiaankaan, kun se vauva rääkyy siellä kokoajan! -Se johtuu siitä että Kallen kroko karkasi sinne. Tatu ja Patu sanoivat tietävinä. -Hei! Se halusi vain vähän liikuntaa! Kalle vastasi. -Joo ja söi mun donidsid! Vilijonkka huusi omasta postiluukustaan. Kalle vetäisi oan kiinni ja huokaisi syvään. -Jos tästä selviän lupaan olla ostamatta enää yhtään lemmikkiä. Loppu

 

Hei! Minun nimeni on Onni. Ja minä asun erikoisessa talossa jossa on aina sotkuista, koska kukaan ei jaksa siivota. Erikoisessa talossa asuu paljon ihmisiä. sillon kun naapurit kävelevät talon ohi ne kattoo taloa aina ihan oudosti,että se ois joku kaatopaikka. Minä tykkään soittaa kitaraa, mutta kukaan ei tykkää kuunella sitä. Talossa ei pysty olla rauhassa, että kukaan ei meluaisi ei huutaisi tai kiljusi. Eemil on paras kaverini talosta hän on jäätelön myyjä. Hän on ainut joka tykkää kuunnella kun soita kitaraa.Ja Eemil tekee maailman parhaat jäätelöt.Loppu.

 

-Perillä ollaan! Äiti huudahtaa. Nousen ulos autosta ja katson uutta taloa, se oli aika kummallinen näky.
Talo oli niin kirkkaan keltainen, että silmiin sattui. Sen lisäksi siitä kului kauhea melu. Itse asiassa koko talo näytti yhdeltä hullunmyllyltä. Yhdessä talossa paloi, toisessa pelattiin pelejä, kolmannessa joku maalasi niin vimmatusi, että maaliläikkiä lensi. -Minusta tuntuu että en tule pitämään tästä talosta, ajattelin ja aloin kantamaan tavaroita uuteen asuntoomme.Myöhemin iltapäivällä, päätin mennä pihalle tarkastelemaan outoa taloamme, meno oli vieläkin aivan samallainen. Tosin tulipalo oli ilmesesti saatu sammutettua. Maalari maalasi vieläkin tauluaan. Silkasta uteliaisuudesta päätin kysyä häneltä, mitä hän oikein maalasi. - Maalaan suurta taideteosta, hän vastasi, tämän taulun arvo tulee olemaan miljoonia. -Jahas, ajattelin, minun mielestä taulu ei vaikuttanut muulta kuin kasalta värejä. Huomasin jäätelön myyjän talomme edessä, päätin mennä ostamaan tötterön, koska miksi ei? Ostaessani jäätelöä, jäätelön myyjä yllättäen sanoi. -On aika hullun kurinen tämä talo, eikö niin? -Todellakin, kuin pesukone joka pesee vaateita ja pyörittää niittä rummussa, vastasin. -Mutta ei se haittaa, asukkaat ovat mukavia, jäätelön myyjä sanoi. - Olen katsos myynyt tässä talon edessä jäätelö jo monta vuotta, ja tiedän kaiken näistä asukkaista, tiesitkö muuten että ylimmässä kerroksessa asuvalla Martilla on ollut muurahaisia lemmikkinä, jäätelön myyjä kertoi. -Ihanko totta, minä kiinnostuin. -Kyllä vain, tiesitkö myös sen että alimmassa kerroksessa asuvalla Maijalla on oikeasti peruukki päässään. Ja niin sitten jäin siihen jäätelön myyjän kanssa puhumaan talon asukkaista, niin pitkäksi aikaa, että äitin piti huutaa minut nukkumaan. Kömmin tyytyväisenä sänkyyn nukkumaan. Nyt kun tiedän enemmän tästä talosta, minun on paljon helpompi tutustua ihmisiin, jotka tavallaan jo tunnen.

 

Olipa kerran erikoinen talo jossa asui erikoisia ihmisiä. Talossa asui entinen merirosvo joka karjui käheällä äänellään hänen koiralleen. Talossa asui myös kampaaja ja hänen nimesä oli Tiina. Hänellä oli älyttömän pitkät hiukset. Hän harjasi hiuksiaan aina ikkunalaudallaan. Hänestä oli mukavaa kun hänen pitkät hiuksensa liehui tuulen mukana. Mutta joka päivä hänen harjatessaan hiuksia ikkunalaudalla hänen hiuksensa tarttui aina alempikerroksen naapurin Iitun kasviin. Iitu laittoi kasvinsa joka päivä ikkunalaudalle samaan aikaan kuin kampaaja alkoi harjata hiuksia. Joka kerta Iitu ihmetteli minne hänen kasvinsa oli kadonnut. Kampaaja joka aamu pitkillä hiuksillaan tarttui kasviin. Sillä lailla hän sai ilmaisia kasveja päivittäin. Pitkä tukkaista kampaajaa jännitti joka aamu, koska häntä jännitti minkälaisen kasvin hän saisi seuraavaksi. Yhtenä aamuna Iitu ei enää kestänyt kasviensa katoamista, sillä hänen rahat olivat lopussa kun hänen täytyi ostaa koko ajan uusia kasveja. Hän halusi ottaa asiasta selvää, joten niimpä hän ajatteli mennä kysymään kerrostalon tähtitutkijalta yhedn jutun : -Kuule en kestä enää että kasvini katoilee joka päivä. Voisitkohan sinä tutkia huomis aamuna että mihin kasvini katoaa, kun sinä täällä katolla vietät niin paljon aikaa? tähtitutkija vastasi :- Ilomielin. Tulen tänne kerrostalon katolle heti aamun koittaessa ennenkuin laitat kasvisi ikkunalaudalle. -Mahtavaa. Menen nyt kauppaan ostamaan kasvin. sanoi Iitu -Selvä paltaan huomenna asiaan. sanoi tähtitieteiliä ja jäi katolle tutkimaan iltataivasta. Kello oli puoli seitsemän ja Iitu palasi kaupasta uuden kasvinsa kanssa. Iitu ei meinannut saada ollenkaan unta, sillä häntä jännitti huominen. Silloin Iitu saisi tietää mistä kasvien katoaminen johtuu. Aamulla Iitu heräsi jälleen entisen merirosvon karjuntaan niinkuin yleensäkin. Silloin Iitu muisti: -Ai niin tänään saan tietää mitä kasveilleni tapahtuu! Iitu vapisi jännityksestä. Hän ajatteli soittaa heti tähtitutkijalle. Iitu oli yrittänyt soittaa jo 3 minuuttia eikä tähtitutkia vastannut. Iitu ajatteli mennä katsomaan tähtitutkijan talon. Kun Iitu saapui tähtitutkijan huoneen ovelle hän koputti. -Missä hän voi olla? Iitu mietti. Iitu ajatteli että tähtitutkija olisi jo katolla joten Iitu ajatteli asettaa kasvinsa tavalliseen tapaan ikkunalaudalle. Iitu meni syömään aamiaista siinä toivossa että ehkä tähtitutkija tarkkailisi hänen kasviaan. Kun Iitu oli syönyt aamiaisen hän meni katsomaan ikkunalautaa. -kasvi on kadonnut! Nyt Iitu meni kerrostalon katolle ja aikoi kysyä tähtitutkijalta kuinka kasvi oli kadonnut. Mutta kun Iitu pääasi katolle hän parkaisi epätoivosta niin lujaa että entinen merirosvokin lopetti koiralleen karjumisen. -Voi ei! Iitu huusi. tähtitutkija vain nukkui katolla sikeästi. -Herätys senkin laiskuri! Iitu komesnsi. Yhdellä tempaisulla tähtitutkija heräsi. -Mitä? tähtitutkija sanoi unenpöpperössä. -Kuinka sen kasvin kävi? Iitu kysyi. -ömm tuota..eilinen taivaanranta oli niin kaunis että halusin jäädä tutkimaan sitä pidemmäksi aikaa. Mutta taisin valvoa niin myöhään että nukahdin tänne... Tähtitutkija sanoi. -Höh sinä senkinnn.... Iitu ei viitsinyt sanoa loppua vaan lähti harmissaan pois. Hän ajatteli käydä pitkästä aikaa purkamassa suruaan jollekkin hyvälle ystävälleen. -Voisin mennä kampaaja Tiinan luo teelle. kop kop. Iitu koputti. -Tiina ajatteli että se olisi ollut joku ihan muu mutta kyllä hän ällistyi kun näki Iitun koti ovellaan. -Tuota...tuota minulle tulee tänne vieraita pian niin et voi nytten valitettavasti tulla...öö heippa. sanoi Tiina ja pamautti oven kiinni. Tiina huokaisi syvään helpotuksesta. -No jos minua ei hyväksytä tänne taidan muuttaa sitten pois... Iitu sanoi surkeana. Seuraavana pävänä Iitun talo ammotti tyhjyyttään ja Iitu oli juuri lähetmässä kunnes Tiina huomasi hänet kerrostalon käytävällä ja kysyi: -Minne sinä olet menossa? -Minne sinä olet menossa kysyi puolestaan Iitu. -Minä tulin juuri ruokakaupasta. Sanoi Tiina -Mutta minne sinä menet kysi Tiina. -Muutan... Iitu voihkaisi. -Miksi ihmeessä!? kysyi Tiina. -Koska minua ei hyväksytä tänne ja kasvitkin katoavat. -Kyllä minä sinut hyväksyn olethan sentään kaverini! ja tässä on läksiäs lahja jos siis muutat......Tiina palasi kohta huoneestaan kaikki ne kasvit jotka oli varastanut. -Oikeastiko oletko tosissasi! Tiina oli niin varma että olisi jäänyt kiinni kasvien varastamiseseta ja oli pyytämässä juuri anteeksi, kunnes Iitu huusi; -Ihanat kasvit kiitoss! Iitu oli kasveista niin lumoissaan ettei edes olisi tajunnut että Tiina olisi varastanust ne. -Tuota tulisitko teelle? kysyi Tiina. -Ilomielin. vastasi Iitu onnellisena. Tiina ei jäänyt koskaan kiinni ja elämä jatkui kerrostalossa onnellisena.

 

Erikoisessa talossa asuu: Kitaransoittaja, jäätelönmyyjä ja paljon muita sekaisin olevia ihmisiä. Taloon on juuri muuttanut Heimo Mäki, koska hänen edellinen talo paloi. Heimo asuu alimmassa kerroksessa, koska hänellä on korkeanpaikankammo. Jorma on jäätelönmyyjä, koska hän on köyhä niinkun kitaransoittamisella rahaa kerjäävä Paulikin. Eräänä päivänä Pauli varastaa Jorman rahat sillä aikaa ,kun Jorma on vessa , koska kukaan ei anna Paulille rahaa kitaransoittamisesta. Kun Jorma palaa vessasta nnin hän huomaa , että rahat ovat hävinneet. Sitten hän kysyy Paulilta että onko hän varastanut rahat ja Pauli vastaa en. Sen jälkeen Jorma lähtee kysymään Heimolta onko hän ottanut ne, jotta Jorma saisi selville kuka rahat varasti. Sen jälkeen Heimo vastaa että hän näki ikkunasta, kun Pauli varasti rahat. Sitten Jorma lähtee takaisin Paulin luo ja kysyy saman kysymyksen uudellen. Pauli vastaa vieläkin ei, mutta Jorma sanoo, että Heimo näki. Sen jälkeen Pauli antautuu, koska Heimo oli nähnyt.

 

olipakerran tyttö hän asui ylimmässä kerroksessa hänen mummonsa oli asunut siellä mutta oli muuttanut pois ja tyttö ja hänen perheen sä oli päättä nyt muuttaa sinne eräänä päivänä oli nii kuuma että tyttö meni äitinsä kanssa uimaan mutta kello olikinjo kaksi tyttö halusi kotiin mutta ennen sitä tyttö halusi jäätelon ja tytölle ostettiin jäätelö tyttö meni parvekkeelle syömään jäätelöään samaan aikaa herrä windy oli maalaamassa uutta taulua mutta yhtäkkiä alkoi tuulla ja tyttö ei huomammut että jääteli oli tipahtanut windyn uudelle taululle ANNIIIIIIII!!!!!! mi mi mi mitä herrr herra wi wi windy sinä pilasit tauluni ja saat maksaa siitä anteeksi ei ollut tarkoitus tiedän tiedän mutta saat auttaa minua siivoamaan tämän sutkun ja taloni mutta windy siinä kestää minun koko loppu elämäni ei mitään muttia ANNI okei

 

Kerran oli erikoinen talo jossa asui Pekka Liisa Tompa ja Mauri Pekka osasi lentää ja Liisa tehdä hyvää ruokaa Tompa taas ampui tosi hyvin Maurilla ei taas ollut mitään super voimia koska hän ei niitä ollut saanut mutta hän oli hyvä tuki ja apu ja talo jossa he asuivat oli keltainen pari ikkunaa ja autotalli eräänä päivänä mauri meni kauppaan koska jääkaapissa ei ollut ruokaa kaupasta tultuaan hän ihmetteli koska talossa ei ollut ketään niin hän ajatteli mutta kun hän pääsi keittiöön niin yllättyi koska hänen kaverit olivat yllättäneet hänet synttäri juhlilla oli kakkua ja limsaa karkkia he juhlivat koko yön ja aamulla menivät nukkumaan sen pituinen se.

 

Olipa kerran Simo. Simo oli ihan tavallinen mies aika erikoisessa talossa. Simo oli talon talonmies, jolle eräänä päivänä kävi aika huonosti. Kerran Simo meni putsaamaan savupiippuja, ja ei kertonut siitä talon asukkaille. Ensimmäisenä Simo meni putsaamaan rouva-jätin savu piipun. Hän tökki ensin luudulla piippua niin että nokea tippui rouva-jätin lattialle rouva-jätti säikähti tätä niin että luuli talon olevan tulessa. Hän otti kalleimman esineensä ja heitti sen ulos joka oli kaktus. Kaktus osui rokkaavaa poikaa päähä mutta poika ei lopettanut soittamista vaan lauloi kivusta. Alakerran Sirpa säikähti kimeää laulua kun oli silittämässä vaatteita. Hän meni valittamaan rokkarille, mutta jätti silitys raudan päälle. talo syttyi tuleen mutta onneksi kaikki ehtivät ulos. Erityisesti ei saa unohtaa Leeviä joka huomasi Simon yhäolevan katolla.
Palokunta haki Simon pois, jonka jälkeen poliisi kysyi kaikilta kuka tästä on vastuussa, kaikki osoittivat Simoa. Simo nyökkäsi ja joutui korvaamaan tämän jutun ja hänestä tuli melkein köyhä.