Perusopetuksen lainsäädäntö ja opetussuunnitelma uusiutuivat 1.1.2011. Oleellisin muutos on oppilaan tukitarpeitten huomioiminen kolmella tasolla. Tähän liittyy myös sekä suunniteltujen että käytännön toimenpiteiden kirjaaminen oppilaskohtaisesti. Oppilaiden tuen tarpeen huomioiminen pitäisi tapahtua mahdollisimman varhain (varhainen puuttuminen). Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että tukitarpeet havaitaan jo päivähoidossa ja vastaavan ikäisten neuvolatoiminnassa tai esiopetuksessa ja alkuopetuksen luokilla. Varhaista puuttumista on myös se, että reagoidaan nopeasti, kun lapsen tai nuoren tuen tarve havaitaan. Näin oppilas milloin tahansa "kelkasta jäädessään" saisi itselleen sopivaa ohjausta.

Lapsen tai nuoren tilannetta tarkastellaan kokonaisvaltaisesti ja moniammatillisesti. Opettajan ja erityisopettajan rinnalla toimijoina voivat olla mm. koulukuraattori tai terveydenhoidon ammattilaiset. Näin ollen oppilashuoltotyö on kiinteä osa esi- ja perusopetuksen kehittämistä.

Tukimuodot

Oppimisen ja koulunkäynnin tuki rakentuu kolmiportaisesti. Tukimuotoja ovat yleinen tuki, tehostettu tuki ja erityinen tuki. Päätös eri tukimuotojen käytöstä perustuu ensisijaisesti opettajan arvioon oppilaan tilanteesta.

Yleinen tuki on tuen taso, jolla pystytään auttamaan oppilaita, joilla on tarvetta lievään ja/tai tilapäiseen tukeen. Tukitoimina käytetään mm. eriyttämistä, tukiopetusta, osa-aikaista erityisopetusta, ohjausta ja oppilashuollollista tukea.
Mikäli oppilas ei hyödy riittävästi yleisestä tuesta, tehostetaan yleisiä tukitoimenpiteitä määrällisesti ja laadullisesti. Kysymyksessä on tehostetun tuen taso, jolloin oppilaalle tarjotaan edellä mainittuja tuen muotoja säännöllisesti ja jatkuvaluontoisesti. Tehostetun tuen tarve todetaan tekemällä pedagoginen arvio oppilaan kokonaistilanteesta. Tehostettua tukea annettaessa tulee tukitoimien toteuttamisen avuksi laatia oppimissuunnitelma, joka pohjautuu opettajien tekemään pedagogiseen arvioon.

Mikäli tehostettu tuki on riittämätöntä, otetaan käyttöön erityinen tuki. Erityisen tuen tasolla oppilaalle tehdään hallinnollinen erityisen tuen päätös, joka perustuu pedagogiseen selvitykseen. Pedagogista selvitystä voidaan täydentää psykologin tai lääkärin lausunnolla tai sosiaalisella selvityksellä. Erityisen tuen taso merkitsee sitä, että oppilas tarvitsee yhdessä tai useammassa oppiaineessa yksilöllistetyn (mukautetun) oppimäärän.

Oppilaalle, jolle on tehty erityisen tuen päätös, laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma eli HOJKS.