Hyvin jäsennelty ja suunniteltu portfolioon perustuva arviointi sopii yläkouluun ja lukioon. Opiskelija valitsee esimerkiksi 5–10 onnistunutta työtä tai työn dokumenttia kansioon. Kansion sivutaskussa voi olla mukana esimerkiksi lukion päättötodistus ja muita todistuksia. Kansio toimii ikään kuin ansioluettelona ja näyttää erityisesti ne yläkoulu- tai lukioaikaiset projektit ja onnistumiset, joihin opiskelija itse haluaa kiinnittää huomiota. Eri aineiden kurssien lisäksi kansioon voi valikoitua juhlaesityksiä, erityisen onnistunut maalaustyö, kuvaus vertaissovittelijana toimimisesta, SPR:n ensiapukurssin suoritus, todistus aktiivisesta oppilaskuntatyöstä, työharjoittelu, urheilukilpailussa menestyminen tai jokin laaja tutkielma. Tällöin oppiminen ja oppimisen arviointi ei rajaudu vain eri oppitunneille, oppiaineiden kurssien suorittamiseen ja niiden numeroarviointiin. Portfolioarviointi auttaa yhdistämään koulua ja muuta maailmaa.

Portfoliomenetelmällä aktivoidaan oppilaan tai opiskelijan positiivista itsearviointia: se osallistaa ja tuo valinnaisuutta ja vapautta oppiaineen ja kurssin sisälle. Nuori pysähtyy miettimään, mikä kaikki häneltä on onnistunut hyvin tähän mennessä. Niissä lukioissa, joissa on portfoliometodi käytössä, opinto-ohjelmaan sisältyy myös joidenkin kurssien suorittaminen portfoliomuotoisesti. Näissä kouluissa voi olla koulukohtaisesti tiettyjä kursseja portfolio-metodia käyttäen. Kun opiskelija haluaa tehdä jonkin työharjoittelun portfolioksi, hän tekee siitä esimerkiksi perusteellisen oppimispäiväkirjan. Useat steinerkoulut soveltavat portfolioarvioinnissa Euroopan steinerkoulujen neuvoston EU-projektissa kehiteltyä eurooppalaista portfoliosertifikaattia^[1]. Portfolio-ohjeisto sisältää runsaasti mahdollisuuksia niin arviointikulttuurin kuin opetusmenetelmienkin monipuolistamiseksi.

Numeroarvioinnissa oppilas on vastaanottajan roolissa. Perinteistä kirjallista koetta ja numeroarviointia paremmin oppilasta aktivoivia arviointimenetelmiä ovat Atjosta^[2] mukaillen esimerkiksi seuraavat:

• itsearviointi
• vertaisarviointi
• sanallinen arviointi kirjallisessa muodossa
• arviointikeskustelu oppilaan kanssa
• arviointikeskustelu oppilaan ja vanhemman kanssa
• kotiessee ja kirjoitelmat
• portfolio
• suullinen koe

Myös filosofi Maija-Riitta Ollila (2008) kritisoi arviointikulttuuria ja liittää sen vallalla olevaan ihmiskuvaan, johon kuuluu tehokkuuden ja mitattavuuden ajatus. Mittaaminen mahdollistaa arvioinnin, ja arviointi mahdollistaa kilpailun. Toisinaan ihmisen kehitykselle on eduksi arvioimisen sijasta vapaa tila ja neutraali havainnointi. Ollila korostaa, että kilpailu ei tuota oikeaa luovuutta vaan entistä parempia vanhojen latujen kulkijoita. Kilpailu tappaa luovuutta. Niin ikään professori Kari Uusikylä (2012) toteaa vahvan tutkimustiedon pohjalta, että luovuuden tappavat kilpailumentaliteetti ja kiire. Ulkoiset palkkiot ja tulosten arviointi eivät lisää luovuutta. Palkkiot ja rangaistukset ovat siis saman kolikon kaksi puolta. Uusikylän (2012) mukaan luovuus voidaan tappaa tulosvastuulla, arviointipuheilla, kilpailulla, valvonnalla ja suorittaja-sopeutujien palkitsemisella.

^[1] EPC ohjeisto 2013

^[2] (2013)