Vanha perinnemusiikki
Vanhin suomalainen kansanmusiikki on ollut pääasiallisesti kalevalaista runolaulua.
Iivo Lipitsän runo Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulannasta.
Kalevalan ensimmäinen runo (Kalevala on koottu runoperinteestä ja Elias Lönnrot on kirjoittanut eheyttäviä säkeitä siihen.)
Kanteleella on perinteisesti säestetty kalevalaista laulua. Konevitsan kirkonkellot edustaa vanhaa suomalaista kantelemusiikkia. Kantele meinasi kadota suomalaisesta perinteestä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, mutta muusikko ja pdagogi Martti Pokela alkoi näkyvästi nostaa suomalaista perinnemusiikkia ja kanteleen arvostusta uuteen suosioon 1970-luvulla.
Jouhikko on toinen suomalainen muinaissoitin, joka käytännössä katosi suomalaisesta musiikkiperinteestä. Se on kuitenkin elvytetty kanteleen vanavedessä takaisin. Jouhikko muistuttaa viulua, sillä sitä soitetaan jousella, joka on tehty hevosen jouhista. Viulussa on kuitenkin metalliset kielet, kun jouhikossa myös kielet on punottu jouhista. Siksi jouhikon ääni on hyvin hiljainen ja käheä.
Iivo Lipitsän runo Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulannasta.
Kalevalan ensimmäinen runo (Kalevala on koottu runoperinteestä ja Elias Lönnrot on kirjoittanut eheyttäviä säkeitä siihen.)
Kanteleella on perinteisesti säestetty kalevalaista laulua. Konevitsan kirkonkellot edustaa vanhaa suomalaista kantelemusiikkia. Kantele meinasi kadota suomalaisesta perinteestä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, mutta muusikko ja pdagogi Martti Pokela alkoi näkyvästi nostaa suomalaista perinnemusiikkia ja kanteleen arvostusta uuteen suosioon 1970-luvulla.
Jouhikko on toinen suomalainen muinaissoitin, joka käytännössä katosi suomalaisesta musiikkiperinteestä. Se on kuitenkin elvytetty kanteleen vanavedessä takaisin. Jouhikko muistuttaa viulua, sillä sitä soitetaan jousella, joka on tehty hevosen jouhista. Viulussa on kuitenkin metalliset kielet, kun jouhikossa myös kielet on punottu jouhista. Siksi jouhikon ääni on hyvin hiljainen ja käheä.