Suomalainen kansanmusiikki on perinteisesti jakautunut itäsuomalaiseen ja länsisuomalaiseen perinteeseen. Itäsuomalainen perinne on vanhin kalevalaisen runolaulun perinne, jota on perinteisesti säestetty kanteleella tai jouhikolla. Kalevalaiselle runolaululle tyypillistä on säkeiden alkusointuisuus eli saman rivin sanat alkavat samalla tavulla. 



Länsisuomalainen perinne on tullut Ruotsista ja Saksasta, ja siinä lauluissa on enemmän riimillisyyttä. Soitinmusiikkia kutsutaan pelimannimusiikiksi (Spelman = soittaja). Pelimannimusiikin soittimistoon kuuluvat viulut, kontrabasso, klarinetti ja urkuharmooni (palkeisiin poljetaan ilmaa, pianon koskettimisto). 

Suomalainen kansanmusiikki elää ja voi hyvin. Nuoret muusikot uudistavat vanhaa perinnettä ja luovat uutta musiikkia. 
Maija Kauhanen yhdistää erilaisia lyömäsoittimia kantelesäestykseen. 

 

Lauri Shreck tekee konserttikanteleella nykymusiikkia. Hän käyttää erilaisia loopereita ja hyödyntää kanteleen monipuolisuutta. Tässä coverissa hän soittaa kaikki soittimet, mukana kanteleen lisäksi myös rummut, basso ja sähkökitara. 
 
 

Katsoimme tunnin alussa Okra Playground -nimisen yhtyeen Kevät-kappaleen. Bändi käyttää perinteistä itäsuomalaista lyriikkaa ja yhdistää siihen perinnesoittimia, mutta myös lyömäsoittimia. Tässä saman yhtyeen Rautasuu-kappale, joka kasvaa mahtipontiseksi hevosen ylistykseksi. 



Pekko Käppi hyödyntää suomalaista muinaissoitinta jouhikkoa omassa musiikissaan. Jouhikko on viulun kaltainen soitin, jota soitetaan jousella. Siinä on kuitenkin paljon viulua käheämpi ääni, sillä myös kielet on punottu hevosen jouhista, kun viulussa kielet ovat metallia ja vain jousessa jouhet. Jouhikko lähes katosi Suomesta, niitä oli jäljellä enää muutamia, ja soittoperinnekin oli hiipumassa, kunnes 1900-luvun loppupuolella soitinta alettiin herättää henkiin. 
Pekko Käppi on perinnemuusikko, joka tekee kuitenkin K.H.H.L.-yhtyeensä kanssa nykymusiikkia, jossa jouhikko on osa bändiä.