Etninen musiikki
Etninen eli kansanmusiikki
Etninen musiikki tarkoittaa myös samaa kuin maailmanmusiikki. Se tarkoittaa siis muistinvaraisesti periytyneitä musiikkityylejä eri puolilla maailmaa. Jokaisella kansalla on oma kansanmusiikkityylinsä.
Suomalaisessa kansanmusiikissa on kaksi pääsuuntausta: kalevalainen runolaulu ja pelimannimusiikki.
Pelimannimusiikkiin katsotaan kuuluvaksi Ruotsin kautta Suomeen tulleita riimillisiä kansanlauluja ja tansseja.
Useimmissa eurooppalaisissa kansanmusiikkityyleissä on yhteisiä vaikutteita ja niille onkin tyypillistä yhteinen soittimisto.
Kitara, viulu sekä huilu tai klarinetti ovat suosituimpia.
Tässä näyte irlantilaisesta kansanmusiikista, jota soitetaan tyypillisesti pubissa. Soittajaisia kutsutaan nimellä session, jossa periaatteessa kuka tahansa voi tulla osallistumaan soittoon omalla soittimellaan. Videossa näkyy haitari, tinapilli, viulu ja kitara. Kappaleet kasvavat pikku hiljaa isommiksi ja eri sävelmät voivat liittyä toisiinsa lennosta.
Näillä eväillä Amerikkaan lähteneet siirtolaiset ovat kehitelleet myös kantrin (country), joka on maaseutujen popmusiikin muoto, sekä folk-musiikin, yhteiskunnallisesti kantaaottavien lauluntekijöiden kulttuurin.
Appalakkien vuoristossa eurooppalaistaustaiset musiikkityylit säilyivät pitkään omanlaisenaan, sillä välimatkat olivat pitkiä. Musiikki oli kuitenkin erittäin merkittävä viihteen muoto syrjäseuduilla.
Erilaisia etnisen musiikin tyylejä ovat myös:
Latinalaisamerikkalainen musiikki on yhdistelmä espanjalaista kitaransoittoa ja afrikkalaisten sekä amerikkalaisten alkuperäisheimojen lyömäsoitinmusiikkia. Latinaisamerikkalaisen musiikin tyyleihin lasketaan kuuluvaksi mambo, rumba, son, samba, dancehall ja reggae.
Intialainen musiikki: bhangra ja intialainen klassinen sitarilla soitettu musiikki.
Näyte Punjabista kotoisin olevasta bhangrasta.
Afrikkalainen musiikki: Djembe- ja muiden rumpujen vahva rytmiikka, sekä äänissä laulaminen (josta on kehittynyt mm. gospelkuorot).
Balafon on länsiafrikkalainen ksylofoni. Djembe-rumpu taas on varmastikin myös kouluissa yleisin afrikkalainen rumpu.
Kiinalainen musiikki
Peking-ooppera on kiinalainen perinteinen musiikkiteatterin muoto.
Japanilainen musiikki
Koto on kanteletta muistuttava japanilainen perinnesoitin. Sakura tarkoittaa kirsikkapuiden kukinnan aikaa ja se on japanilaisille tärkeä juhlan aika.
Suomalaisessa kansanmusiikissa on kaksi pääsuuntausta: kalevalainen runolaulu ja pelimannimusiikki.
Pelimannimusiikkiin katsotaan kuuluvaksi Ruotsin kautta Suomeen tulleita riimillisiä kansanlauluja ja tansseja.
Useimmissa eurooppalaisissa kansanmusiikkityyleissä on yhteisiä vaikutteita ja niille onkin tyypillistä yhteinen soittimisto.
Kitara, viulu sekä huilu tai klarinetti ovat suosituimpia.
Tässä näyte irlantilaisesta kansanmusiikista, jota soitetaan tyypillisesti pubissa. Soittajaisia kutsutaan nimellä session, jossa periaatteessa kuka tahansa voi tulla osallistumaan soittoon omalla soittimellaan. Videossa näkyy haitari, tinapilli, viulu ja kitara. Kappaleet kasvavat pikku hiljaa isommiksi ja eri sävelmät voivat liittyä toisiinsa lennosta.
Näillä eväillä Amerikkaan lähteneet siirtolaiset ovat kehitelleet myös kantrin (country), joka on maaseutujen popmusiikin muoto, sekä folk-musiikin, yhteiskunnallisesti kantaaottavien lauluntekijöiden kulttuurin.
Appalakkien vuoristossa eurooppalaistaustaiset musiikkityylit säilyivät pitkään omanlaisenaan, sillä välimatkat olivat pitkiä. Musiikki oli kuitenkin erittäin merkittävä viihteen muoto syrjäseuduilla.
Erilaisia etnisen musiikin tyylejä ovat myös:
Latinalaisamerikkalainen musiikki on yhdistelmä espanjalaista kitaransoittoa ja afrikkalaisten sekä amerikkalaisten alkuperäisheimojen lyömäsoitinmusiikkia. Latinaisamerikkalaisen musiikin tyyleihin lasketaan kuuluvaksi mambo, rumba, son, samba, dancehall ja reggae.
Intialainen musiikki: bhangra ja intialainen klassinen sitarilla soitettu musiikki.
Näyte Punjabista kotoisin olevasta bhangrasta.
Afrikkalainen musiikki: Djembe- ja muiden rumpujen vahva rytmiikka, sekä äänissä laulaminen (josta on kehittynyt mm. gospelkuorot).
Balafon on länsiafrikkalainen ksylofoni. Djembe-rumpu taas on varmastikin myös kouluissa yleisin afrikkalainen rumpu.
Kiinalainen musiikki
Peking-ooppera on kiinalainen perinteinen musiikkiteatterin muoto.
Japanilainen musiikki
Koto on kanteletta muistuttava japanilainen perinnesoitin. Sakura tarkoittaa kirsikkapuiden kukinnan aikaa ja se on japanilaisille tärkeä juhlan aika.
Kuuntele yllä olevat kappaleet ja vastaa kysymyksiin
Suomalainen kansanmusiikki
Suomalainen kansanmusiikki on perinteisesti jakautunut itäsuomalaiseen ja länsisuomalaiseen perinteeseen. Itäsuomalainen perinne on vanhin kalevalaisen runolaulun perinne, jota on perinteisesti säestetty kanteleella tai jouhikolla. Kalevalaiselle runolaululle tyypillistä on säkeiden alkusointuisuus eli saman rivin sanat alkavat samalla tavulla.
Länsisuomalainen perinne on tullut Ruotsista ja Saksasta, ja siinä lauluissa on enemmän riimillisyyttä. Soitinmusiikkia kutsutaan pelimannimusiikiksi (Spelman = soittaja). Pelimannimusiikin soittimistoon kuuluvat viulut, kontrabasso, klarinetti ja urkuharmooni (palkeisiin poljetaan ilmaa, pianon koskettimisto).
Suomalainen kansanmusiikki elää ja voi hyvin. Nuoret muusikot uudistavat vanhaa perinnettä ja luovat uutta musiikkia.
Maija Kauhanen yhdistää erilaisia lyömäsoittimia kantelesäestykseen.
Lauri Shreck tekee konserttikanteleella nykymusiikkia. Hän käyttää erilaisia loopereita ja hyödyntää kanteleen monipuolisuutta. Tässä coverissa hän soittaa kaikki soittimet, mukana kanteleen lisäksi myös rummut, basso ja sähkökitara.
Katsoimme tunnin alussa Okra Playground -nimisen yhtyeen Kevät-kappaleen. Bändi käyttää perinteistä itäsuomalaista lyriikkaa ja yhdistää siihen perinnesoittimia, mutta myös lyömäsoittimia. Tässä saman yhtyeen Rautasuu-kappale, joka kasvaa mahtipontiseksi hevosen ylistykseksi.
Pekko Käppi hyödyntää suomalaista muinaissoitinta jouhikkoa omassa musiikissaan. Jouhikko on viulun kaltainen soitin, jota soitetaan jousella. Siinä on kuitenkin paljon viulua käheämpi ääni, sillä myös kielet on punottu hevosen jouhista, kun viulussa kielet ovat metallia ja vain jousessa jouhet. Jouhikko lähes katosi Suomesta, niitä oli jäljellä enää muutamia, ja soittoperinnekin oli hiipumassa, kunnes 1900-luvun loppupuolella soitinta alettiin herättää henkiin.
Pekko Käppi on perinnemuusikko, joka tekee kuitenkin K.H.H.L.-yhtyeensä kanssa nykymusiikkia, jossa jouhikko on osa bändiä.
Länsisuomalainen perinne on tullut Ruotsista ja Saksasta, ja siinä lauluissa on enemmän riimillisyyttä. Soitinmusiikkia kutsutaan pelimannimusiikiksi (Spelman = soittaja). Pelimannimusiikin soittimistoon kuuluvat viulut, kontrabasso, klarinetti ja urkuharmooni (palkeisiin poljetaan ilmaa, pianon koskettimisto).
Suomalainen kansanmusiikki elää ja voi hyvin. Nuoret muusikot uudistavat vanhaa perinnettä ja luovat uutta musiikkia.
Maija Kauhanen yhdistää erilaisia lyömäsoittimia kantelesäestykseen.
Lauri Shreck tekee konserttikanteleella nykymusiikkia. Hän käyttää erilaisia loopereita ja hyödyntää kanteleen monipuolisuutta. Tässä coverissa hän soittaa kaikki soittimet, mukana kanteleen lisäksi myös rummut, basso ja sähkökitara.
Katsoimme tunnin alussa Okra Playground -nimisen yhtyeen Kevät-kappaleen. Bändi käyttää perinteistä itäsuomalaista lyriikkaa ja yhdistää siihen perinnesoittimia, mutta myös lyömäsoittimia. Tässä saman yhtyeen Rautasuu-kappale, joka kasvaa mahtipontiseksi hevosen ylistykseksi.
Pekko Käppi hyödyntää suomalaista muinaissoitinta jouhikkoa omassa musiikissaan. Jouhikko on viulun kaltainen soitin, jota soitetaan jousella. Siinä on kuitenkin paljon viulua käheämpi ääni, sillä myös kielet on punottu hevosen jouhista, kun viulussa kielet ovat metallia ja vain jousessa jouhet. Jouhikko lähes katosi Suomesta, niitä oli jäljellä enää muutamia, ja soittoperinnekin oli hiipumassa, kunnes 1900-luvun loppupuolella soitinta alettiin herättää henkiin.
Pekko Käppi on perinnemuusikko, joka tekee kuitenkin K.H.H.L.-yhtyeensä kanssa nykymusiikkia, jossa jouhikko on osa bändiä.