Lähdimme Pariisin opintomatkalle odottavin mielin. Opettajien keksimä hauska idea varainkeruusta myymällä illalliskortteja jännitti luultavasti ensin kaikkia, mutta kiireisen ruuanlaiton, tarjoilun ja tiskaamisen lomassa meillä oli hyvin aikaa tutustua toisiimme, mikä helpotti matkalle lähtöä huomattavasti. 

Menomatka ei sujunut täysin mutkattomaksi. Jo ensimmäisellä matkalla hotellille muiden noustessa ulos Pariisin ruuhkaisesta metrosta, kaksi opiskelijaa jäi hämmentyneinä sulkeutuneiden ovien taakse jatkamaan matkaa seuraavalle metroasemalle. Loppujen lopuksi saimme eksyneet lampaat takaisin mukaan porukkaan, ja matka hotellille jatkui. 

Perillä vierailimme päivittäin katsomassa ja kokemassa tunnettuja nähtävyyksiä ja muita mielenkiintoisia paikkoja pitkin joulukuisen Pariisin lumettomia katuja. Eiffel-torni, Versaillesin linna, Notre Dame, Louvren museo... Rohkeimmat kiipesivät kohti Eiffel-tornin huippua, sillä välin kun osa jäi tutustumaan lähialueeseen, tai ihan vain ihailemaan ja ottamaan kuvia Pariisin kuuluisimmasta nähtävyydestä. Kiertelyä värittivät myös mukana olleiden, Pariisissa aikoinaan noin pari vuotta asuneiden ranskanopettaja Annen ja Nina-opon omat aidot kokemukset elämästä ja kokemuksista Pariisissa. Yhtenä päivänä vierailimme myös Pariisin Suomi-instituutissa, jossa Pariisissa asuva suomalainen Kira Poutanen kertoi meille elämästään ja opiskeluistaan Pariisissa. Vierailtuamme erilaisilla nähtävyyksillä saatoimme mennä yhdessä syömään, jonka jälkeen saimme kierrellä ja tutustua paikkoihin vapaasti omissa porukoissa. 

Pienestä Siilinjärvestä matkaan lähteneelle Pariisin suurkaupunki antoi aluksi paljon ihmettelyn aihetta. Joka aamu kouluun yhtä reittiä menevällä koulubussilla kulkevalle Pariisin ruuhkametro tuntui lievästi sanottuna oudolta. Metroja kulki koko ajan, muutaman minuutin välein, ja kaikilla tuntui olevan kiire. Rohkeimmat ehtivät ihmisjoukon seasta täyteen vaunuun, muut saivat jäädä laiturille odottamaan seuraavaa metroa. Täyteen tungetuissa metrovaunuissa ei tunnettu suomalaisten suosimaa omaa tilaa. Omaa ympäristöään oli kuitenkin tarkkailtava, metrossa soivat kuulutukset taskuvarkaista saivat olon varovaiseksi. Niin metrossa, kuin muillakin julkisilla paikoilla oma laukku pysyi tiukasti lähellä.  

Neljän päivän matkaan mahtui mukaan paljon. Harmitti lähteä, mutta oli mukava mennä kotiin. Taisi johtua osittain siitä, ettei paluumatkakaan sujunut ilman jännitystä. Perjantaina Pariisin keltaliivien järjestäytyessä viikonlopun mielenosoituksiin, ja Pariisin vähentäessä metro- ja junavuoroja päätimme lähteä lentokentälle suunniteltua aiemmin. Matka Helsinkiin asti sujui hyvin, ja kotimaassa tiukka ote omasta laukusta hellitti. Enää oli jäljellä lento kotiin. Kuten jo aiemmin päivällä aavistelimme Finnairin lakko myöhästytti lentoamme hyvän tovin, ja lopulta pelastajamme olivatkin yllättävää kyllä, tanskalaiset. Tanskalaisen lentoyhtiön huriseva, pieni potkurikone lennätti meidät turvallisesti lumiselle kotikentälle. 

Veera Pölhö 17C