Venäjä
Sadko vedenalaisessa valtakunnassa
Virikekuva: Ilja Repin: Sadko vedenalaisessa valtakunnassa, 1876
(Hakusanoilla Repin, Sadko tai esim. http://www.abcgallery.com/R/repin/repin6.html)
Tarina Sadkosta
Gusli on venäläinen kantele ja köyhän Sadkon ainoa omaisuus. Sadko hankkii elantonsa soittamalla rikkaiden pidoissa, mutta kauppiaat lakkaavat kutsumasta häntä juhliinsa soittajaksi. Surullisena Sadko menee Ilmen-järven rannalle soittamaan. Hän soittaa gusliaan niin kauniisti, että veden kuningas ihastuu ja antaa Sadkolle palkkioksi aarteen. Hänestä tulee varakas kauppias.
Sadko järjestää kauppiaille juhlat, joissa nämä tavalliseen tapaansa alkavat kerskua omaisuudellaan. Nyt Sadko kehuu voivansa rahoillaan ostaa kaikki Novgorodin tavarat. Kahtena ensimmäisenä päivänä tämä onnistuukin, mutta kolmanneksi päiväksi kauppiaat ovat haettaneet uusia tavaroita Moskovasta. Sadko ymmärtää, ettei hän pysty ostamaan kaikkia maailman tavaroita ja luovuttaa.
Sadko varustaa laivaston kuljettaakseen ostamansa tavarat. Myytyään ne hän lähtee kultalastissa kotiin päin, mutta Kaspianmerellä tuuli äkisti tyyntyy. Sadko käskee heittää mereen aluksi kullan, sitten hopean ja lopuksi helmetkin veden kuninkaan tyynnyttämiseksi, mutta turhaan. Sadko ymmärtää tämän johtuvan siitä, ettei hän ole muistanut olevansa kiitollisuudenvelassa veden kuninkaalle. Laivallaolijat heittävät arpaa siitä, kuka on syyllinen onnettomuuteen, Sadko häviää ja hänet heitetään mereen. Hän vajoaa alas meren pohjalle, jossa on veden kuninkaan valtakunta. Sadko soittaa taas gusliaan ja saa meren valtiaan tanssimaan niin, että syntyy myrsky ja laivoja uppoaa. Veden kuningas antaa Sadkon valita puolison tyttäriensä joukosta. Veden kuninkaan vaimo neuvoo Sadkoa valitsemaan oikean neidon. Ohjetta noudattamalla Sadko herää seuraavana päivänä kotona Novgorodissa.
(Hakusanoilla Repin, Sadko tai esim. http://www.abcgallery.com/R/repin/repin6.html)
Tarina Sadkosta
Gusli on venäläinen kantele ja köyhän Sadkon ainoa omaisuus. Sadko hankkii elantonsa soittamalla rikkaiden pidoissa, mutta kauppiaat lakkaavat kutsumasta häntä juhliinsa soittajaksi. Surullisena Sadko menee Ilmen-järven rannalle soittamaan. Hän soittaa gusliaan niin kauniisti, että veden kuningas ihastuu ja antaa Sadkolle palkkioksi aarteen. Hänestä tulee varakas kauppias.
Sadko järjestää kauppiaille juhlat, joissa nämä tavalliseen tapaansa alkavat kerskua omaisuudellaan. Nyt Sadko kehuu voivansa rahoillaan ostaa kaikki Novgorodin tavarat. Kahtena ensimmäisenä päivänä tämä onnistuukin, mutta kolmanneksi päiväksi kauppiaat ovat haettaneet uusia tavaroita Moskovasta. Sadko ymmärtää, ettei hän pysty ostamaan kaikkia maailman tavaroita ja luovuttaa.
Sadko varustaa laivaston kuljettaakseen ostamansa tavarat. Myytyään ne hän lähtee kultalastissa kotiin päin, mutta Kaspianmerellä tuuli äkisti tyyntyy. Sadko käskee heittää mereen aluksi kullan, sitten hopean ja lopuksi helmetkin veden kuninkaan tyynnyttämiseksi, mutta turhaan. Sadko ymmärtää tämän johtuvan siitä, ettei hän ole muistanut olevansa kiitollisuudenvelassa veden kuninkaalle. Laivallaolijat heittävät arpaa siitä, kuka on syyllinen onnettomuuteen, Sadko häviää ja hänet heitetään mereen. Hän vajoaa alas meren pohjalle, jossa on veden kuninkaan valtakunta. Sadko soittaa taas gusliaan ja saa meren valtiaan tanssimaan niin, että syntyy myrsky ja laivoja uppoaa. Veden kuningas antaa Sadkon valita puolison tyttäriensä joukosta. Veden kuninkaan vaimo neuvoo Sadkoa valitsemaan oikean neidon. Ohjetta noudattamalla Sadko herää seuraavana päivänä kotona Novgorodissa.
TEHTÄVÄ: |
| Tee maalaus esimerkiksi öljypastelleilla ja vesi- tai akvarelliväreillä päälle laveeraten. Sadko veden kuninkaan valtakunnassa Meren kuninkaan tanssi, joka synnyttää laivoja upottavan myrskyn Meren kuninkaan tyttäret Lisää aiheesta mm. venäjänkielisiä Sadko-fantasiafilmipätkiä: www.youtube.com – hakusanalla: Sadko Musiikkia : Nikolai Rimski-Korsakovin ooppera Sadko |
Venäläinen kansansatu/ HANHI-HANHISET
Olipa kerran ukko ja akka. Heillä oli tytär ja pikkuinen poika.
”Tyttöseni”, sanoi äiti, ”me menemme nyt isän kanssa töihin, pidä sinä huolta pikkuveljestä! Älä poistu pihamaalta, ole kiltti ja järkevä tyttö niin ostamme sinulle huivin.”
Isä ja äiti lähtivät. Kului vain pieni hetki kun tytär jo unohti äitinsä evästykset. Hän jätti pikkuveljen istumaan ruohikolle akkunan alle ja itse riensi kylän raitille. Siellä toisten lasten kanssa leikkiessään ja kisaillessaan hän unohti veljensä kokonaan.
Sillä välin hanhiset tulla viuhtoivat, sieppasivat pikkupojan siivilleen, ja veivät pois.
Kun tyttönen palasi kotiin – pikkuveljeä ei näkynyt missään!
Tyttö kauhistui, juoksenteli sinne tänne, voivotteli…Mutta pikkuveli oli kadonnut jäljettömiin!
Sisko huuteli veljeänsä, vuodatti kyyneleitä. Huonosti tässä käy, kun isä ja äiti palaavat, hän hoki mielessään. Mutta tytön huutoihin ei vain kuulunut vastausta.
Tyttönen juoksi aukealle kedolle. Hän ehti vain nähdä hanhisten kaukana singahtavan lentoon ja häipyvän synkän metsän taa. Silloin hänelle valkeni: hanhisethan ne olivat hänen pikkuveljensä vieneet! Hanhisten ilkeä maine juonsi kaukaa, jo ajat sitten oli kerrottu niiden ryöstelevän ja sieppaavan mukaansa jopa pikkulapsia.
Tyttö lähi juosten hanhisten perään. Hän juoksi juoksemistaan, kunnes kohdalle osui pätsi.
”Uuni, kiltti uuni, kerro minne hanhet lensivät.”
Uuni vastasi: ”Maistahan ensin ruispiirakkani, sitten kerron.”
”En minä välitä ruispiirakastasi !Taattoni kotona kun ei syödä edes vehnäpiirakkaa!”
Pätsi ei enää puhua pukahtanut. Tyttö jatkoi juoksuaan, näki kohta edessään villiomenapuun.
”Kiltti omenapuu, kerro minne hanhiset lensivät?”
”Maistahan ensin omeniani, sitten kerron.”
”Taattoni kotona kun ei syödä edes puutarhaomenia…”
Omenapuu ei enää puhua pukahtanut. Tyttö jatkoi juoksuaan, kunnes tuli maidonvalkealle joelle, jonka rantapenkat olivat siloisia kuin marjakiisseli.
”Kiltti joki, maitojoki ja sinun kiisselirantasi, minne hanhiset lensivät?”
”Maistahan ensin kiisseliäni maidon kera, sitten kerron.”
”Taattoni kotona ei tuollaista syödä edes kerman kanssa….”
Kauan juoksenteli tyttönen pitkin peltoja ja metsiä. Päivä kallistui ehtooksi, tytön ei auttanut muu kuin palata kotiin. Yhtäkkiä edessä oli mökkipahanen, joka seisoi yhden kananjalan varassa, pyöri siinä hiljakseen. Mökin ainoan akkunan ääressä istui vanha baba-jaga vieressä istui pikkuveli leikkimässä hopeaomenilla!
”Hyvää päivää, muori!” tyttö tervehti.
”Hyvää päivää, neitokaiseni!” baba-jaga vastasi. ”Mikä sinut tänne toi?”
”Olen rämpinyt soita ja sammalikkoja, vaatteeni ovat kastuneet – tulin tänne….lämmittelemään.”
”Käypä saunan lämmetessä tähän kehräämään”, sanoi baba-jaga ja antoi tytölle värttinän ja rohtimet, itse lähti ulos pirtistä.
Tyttönen istuutui kehräämään. Yhtäkkiä uunin alta pujahti hiironen ja pyysi:
”Pikku neito, neitokaiseni, annapa minulle vähän huttua, niin minäpä kerron sinulle jotakin.”
Tyttö antoi hiirelle puuroa ja hiiri kertoi:
”Baba-jaga, joka lähti äsken saunaa lämmittämään, saunottaa ja pesee sinut, sitten panee uuniin, paistaa ja syö sinut. Ja saattaa vielä tanssahdellakin luittesi päällä.”
Tyttö jähmettyi kauhusta, puhkesi peloissaan itkuun.
Hiironen jatkoi: ”Älä odota, vaan ota pikkuveli syliisi ja pakene! Minä jään puolestasi kehräämään.”
Tyttö kaappasi pikkuveljen syliinsä ja pinkaisi juoksuun.
Baba-jaga kyseli akkunan takaa: ”Neitokainen, vieläkö kehräät?”
Hiironen vastasi:” Kehräänhän minä, muori hyvä.”
Baba-jaga sai saunan lämmitetyksi ja tuli tyttöä hakemaan. Mutta mökissä ei ollutkaan ketään. Baba-jaga karjaisi:” Hanhi-hanhiset! Uljaat joutsenet! Lentoon! Takaa-ajoon! Tyttö vei veljensä!”
Tyttö saapui veljineen maitojoen rantaan, näki hanhisten lähestyvän.
”Joki, armas jokeni, piilota minut!”
”Syöhän ensin kiisseliäni.”
Tyttö söi ja kiitteli. Ja joki piilotti hänet siloisen rantapenkan suojiin.
Hanhiset eivät huomanneet mitään, vaan lensivät ohitse.
Tyttö lähti taas juoksemaan pikkuveli sylissään. Hanhiset palasivat takaisin, olivat jo melkein kohdalla… Jospa ne nyt näkevät? Mitä tehdä? Voi kauhistus!
Silloin tyttö näki omenapuun….
”Omenapuu, kiltti omenapuu, piilota minut!”
”Syöhän ensin omeniani.”
Tyttö söi kiireesti ja kiitteli vuolaasti. Ja omenapuu suojasi häntä oksillaan, peitteli piiloon lehvillään.
Hanhiset eivät nytkään huomanneet mitään, vaan lensivät ohitse.
Tyttö lähti taas juoksemaan. Hän juoksi juoksemistaan, vain vähän matkaa oli enää jäljellä….
mutta juuri silloin hanhiset huomasivat hänet. Ne alkoivat kiljua, hyökkäsivät kimppuun, iskivät siivillään, melkein onnistuivat repimään pikkuveljen tytön käsistä.
Samassa pätsi oli siinä aivan edessä.
”Uuni, uuni kulta, piilota minut!”
”Syöhän ensin minun ruispiirakkaani.”
Tyttö työnsi nopeasti piirakan suuhunsa, hyppäsi pikkuveljensä kanssa uuniin ja jäi luukun suuhun istumaan.
Hanhiset lentelivät ja mekastivat aikansa, palasivat sitten tyhjin toimin baba-jagan luokse.
Tyttö kiitti uunia ja juoksi pikkuveljensä kanssa kotiin, jonne myös isä ja äiti olivat juuri palaamassa.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Baba-jaga on monen sadun keskeinen hahmo. Sanan alkuperästä ei ole yhtenäistä mielipidettä. Venäjänkielinen baba tarkoittaa vanhaa eukkoa. Baba-jaga asuu kaukana ihmisistä tiheän metsän siimeksessä, kananjalkojen varassa seisovassa mökissä. Hän on toisinaan ystävällinen mummo, joka auttaa kilttejä ja puhdassydämisiä, toisinaan uhkaileva ja pelottava eukko, jonka kerrotaan syövän ihmisiä kuin pieniä kananpoikia.
Venäläisiä kansansatuja,
Koonnut ja kuvittanut Aleksander Lindeberg
Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki 2008
”Tyttöseni”, sanoi äiti, ”me menemme nyt isän kanssa töihin, pidä sinä huolta pikkuveljestä! Älä poistu pihamaalta, ole kiltti ja järkevä tyttö niin ostamme sinulle huivin.”
Isä ja äiti lähtivät. Kului vain pieni hetki kun tytär jo unohti äitinsä evästykset. Hän jätti pikkuveljen istumaan ruohikolle akkunan alle ja itse riensi kylän raitille. Siellä toisten lasten kanssa leikkiessään ja kisaillessaan hän unohti veljensä kokonaan.
Sillä välin hanhiset tulla viuhtoivat, sieppasivat pikkupojan siivilleen, ja veivät pois.
Kun tyttönen palasi kotiin – pikkuveljeä ei näkynyt missään!
Tyttö kauhistui, juoksenteli sinne tänne, voivotteli…Mutta pikkuveli oli kadonnut jäljettömiin!
Sisko huuteli veljeänsä, vuodatti kyyneleitä. Huonosti tässä käy, kun isä ja äiti palaavat, hän hoki mielessään. Mutta tytön huutoihin ei vain kuulunut vastausta.
Tyttönen juoksi aukealle kedolle. Hän ehti vain nähdä hanhisten kaukana singahtavan lentoon ja häipyvän synkän metsän taa. Silloin hänelle valkeni: hanhisethan ne olivat hänen pikkuveljensä vieneet! Hanhisten ilkeä maine juonsi kaukaa, jo ajat sitten oli kerrottu niiden ryöstelevän ja sieppaavan mukaansa jopa pikkulapsia.
Tyttö lähi juosten hanhisten perään. Hän juoksi juoksemistaan, kunnes kohdalle osui pätsi.
”Uuni, kiltti uuni, kerro minne hanhet lensivät.”
Uuni vastasi: ”Maistahan ensin ruispiirakkani, sitten kerron.”
”En minä välitä ruispiirakastasi !Taattoni kotona kun ei syödä edes vehnäpiirakkaa!”
Pätsi ei enää puhua pukahtanut. Tyttö jatkoi juoksuaan, näki kohta edessään villiomenapuun.
”Kiltti omenapuu, kerro minne hanhiset lensivät?”
”Maistahan ensin omeniani, sitten kerron.”
”Taattoni kotona kun ei syödä edes puutarhaomenia…”
Omenapuu ei enää puhua pukahtanut. Tyttö jatkoi juoksuaan, kunnes tuli maidonvalkealle joelle, jonka rantapenkat olivat siloisia kuin marjakiisseli.
”Kiltti joki, maitojoki ja sinun kiisselirantasi, minne hanhiset lensivät?”
”Maistahan ensin kiisseliäni maidon kera, sitten kerron.”
”Taattoni kotona ei tuollaista syödä edes kerman kanssa….”
Kauan juoksenteli tyttönen pitkin peltoja ja metsiä. Päivä kallistui ehtooksi, tytön ei auttanut muu kuin palata kotiin. Yhtäkkiä edessä oli mökkipahanen, joka seisoi yhden kananjalan varassa, pyöri siinä hiljakseen. Mökin ainoan akkunan ääressä istui vanha baba-jaga vieressä istui pikkuveli leikkimässä hopeaomenilla!
”Hyvää päivää, muori!” tyttö tervehti.
”Hyvää päivää, neitokaiseni!” baba-jaga vastasi. ”Mikä sinut tänne toi?”
”Olen rämpinyt soita ja sammalikkoja, vaatteeni ovat kastuneet – tulin tänne….lämmittelemään.”
”Käypä saunan lämmetessä tähän kehräämään”, sanoi baba-jaga ja antoi tytölle värttinän ja rohtimet, itse lähti ulos pirtistä.
Tyttönen istuutui kehräämään. Yhtäkkiä uunin alta pujahti hiironen ja pyysi:
”Pikku neito, neitokaiseni, annapa minulle vähän huttua, niin minäpä kerron sinulle jotakin.”
Tyttö antoi hiirelle puuroa ja hiiri kertoi:
”Baba-jaga, joka lähti äsken saunaa lämmittämään, saunottaa ja pesee sinut, sitten panee uuniin, paistaa ja syö sinut. Ja saattaa vielä tanssahdellakin luittesi päällä.”
Tyttö jähmettyi kauhusta, puhkesi peloissaan itkuun.
Hiironen jatkoi: ”Älä odota, vaan ota pikkuveli syliisi ja pakene! Minä jään puolestasi kehräämään.”
Tyttö kaappasi pikkuveljen syliinsä ja pinkaisi juoksuun.
Baba-jaga kyseli akkunan takaa: ”Neitokainen, vieläkö kehräät?”
Hiironen vastasi:” Kehräänhän minä, muori hyvä.”
Baba-jaga sai saunan lämmitetyksi ja tuli tyttöä hakemaan. Mutta mökissä ei ollutkaan ketään. Baba-jaga karjaisi:” Hanhi-hanhiset! Uljaat joutsenet! Lentoon! Takaa-ajoon! Tyttö vei veljensä!”
Tyttö saapui veljineen maitojoen rantaan, näki hanhisten lähestyvän.
”Joki, armas jokeni, piilota minut!”
”Syöhän ensin kiisseliäni.”
Tyttö söi ja kiitteli. Ja joki piilotti hänet siloisen rantapenkan suojiin.
Hanhiset eivät huomanneet mitään, vaan lensivät ohitse.
Tyttö lähti taas juoksemaan pikkuveli sylissään. Hanhiset palasivat takaisin, olivat jo melkein kohdalla… Jospa ne nyt näkevät? Mitä tehdä? Voi kauhistus!
Silloin tyttö näki omenapuun….
”Omenapuu, kiltti omenapuu, piilota minut!”
”Syöhän ensin omeniani.”
Tyttö söi kiireesti ja kiitteli vuolaasti. Ja omenapuu suojasi häntä oksillaan, peitteli piiloon lehvillään.
Hanhiset eivät nytkään huomanneet mitään, vaan lensivät ohitse.
Tyttö lähti taas juoksemaan. Hän juoksi juoksemistaan, vain vähän matkaa oli enää jäljellä….
mutta juuri silloin hanhiset huomasivat hänet. Ne alkoivat kiljua, hyökkäsivät kimppuun, iskivät siivillään, melkein onnistuivat repimään pikkuveljen tytön käsistä.
Samassa pätsi oli siinä aivan edessä.
”Uuni, uuni kulta, piilota minut!”
”Syöhän ensin minun ruispiirakkaani.”
Tyttö työnsi nopeasti piirakan suuhunsa, hyppäsi pikkuveljensä kanssa uuniin ja jäi luukun suuhun istumaan.
Hanhiset lentelivät ja mekastivat aikansa, palasivat sitten tyhjin toimin baba-jagan luokse.
Tyttö kiitti uunia ja juoksi pikkuveljensä kanssa kotiin, jonne myös isä ja äiti olivat juuri palaamassa.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Baba-jaga on monen sadun keskeinen hahmo. Sanan alkuperästä ei ole yhtenäistä mielipidettä. Venäjänkielinen baba tarkoittaa vanhaa eukkoa. Baba-jaga asuu kaukana ihmisistä tiheän metsän siimeksessä, kananjalkojen varassa seisovassa mökissä. Hän on toisinaan ystävällinen mummo, joka auttaa kilttejä ja puhdassydämisiä, toisinaan uhkaileva ja pelottava eukko, jonka kerrotaan syövän ihmisiä kuin pieniä kananpoikia.
Venäläisiä kansansatuja,
Koonnut ja kuvittanut Aleksander Lindeberg
Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki 2008
RUOKAKULTTUURI
Venäläinen ruoka perustuu helppoihin ja maukkaisiin ruokalajeihin, joissa maut ovat puhtaita. Ruoan valmistuksen perustan muodostaa uuni, ja lähes kaikki venäläiset ruoat on aikanaan valmistettu uunissa. Perusajatus on hyödyntää hitaasti laskevaa lämpötilaa, jossa ruoka kypsyy pitkään. Lähes kaikki perinteiset ruokalajit, kuten puurot, padat ja keitot, on haudutettu hitaasti laskevassa uuninlämmössä. Myös runsas piirakka- ja leipäperinne todistavat uunin tärkeyttä venäläisessä keittiössä, kuten lohi- ja kaalipiirakat tai rahkapiirakat.
Venäläisellä keittiöllä on takanaan pitkä historia. Siihen kuuluu keittoja, kalaruokia ja suolaisia leivonnaisia. Sieniä ja kasviksia käytetään paljon, lihaa vähän. Tähän ovat vaikuttaneet ortodoksisen kirkon paastot, joiden aikana punaista lihaa ei saa syödä. Oman leimansa se on saanut myös maan suurilta hallitsijoilta. Keisarillisten palatsien keittiöissä toimi usein ranskalaisia keittotaidon mestareita, jotka antoivat ruokakulttuurin kehitykselle oman panoksensa.
Perinteisellä venäläisellä maalaisruualla on suolainen, rasvainen ja hapan maine. Tämä johtuu mm. ruokatarvikkeiden säilöntämenetelmistä. Venäläisperäiset ruoka-aineet kuten kaviaari, smetana, tattari, ruisjauhot ja happamat suolakurkut ovat vaikuttaneet maailman moniin keittiöihin. Myös erilaiset vihannekset (kuitenkin useimmiten etikassa tai suolassa säilöttyinä) ja hedelmät ovat keskeisellä paikalla venäläisessä ruokapöydässä. Hedelmistä valmistetaan usein kompottia , sitruunavedessä ja sokeriliemessä keitettyä jälkiruokaa, joka tarjoillaan laseista.
Venäläinen alkupalapöytä zakuska on kuuluisa runsaudestaan ja monipuolisuudestaan. Arkipäivällisellä riittää pari alkuruokaa, mutta juhlapäivällisellä niitä voi olla kymmeniä. Alkuruoat asetellaan valmiiksi vadeille keskelle pöytää. Lautasilla on suolattuja ja marinoituja sieniä ja kasviksia, piirakoita, täytettyjä kananmunanpuolikkaita, kaviaaria, juustoja, lihaa ja kalaa sekä monenlaista leipää. Emäntä laittaa vadit kiertämään, ja jokainen ruokailija kerää herkkuja lautaselleen. Isännän tai emännän maljan noston jälkeen aloitetaan syöminen ja sitä jatketaan maljoja kohotellen, ruokia maistellen ja kehuen.
Zakuskan jälkeen tarjoillaan keitto tai lihaliemi ja pikkupiirakat. Juhlapäivällisellä ei yleensä tarjota raskaita keittoja, kuten kaali- tai punajuurikeittoa, vaan kevyempää liha-, kala-, kana- tai kasvislientä. Sen jälkeen seuraa lämmin ruoka, joka voi olla esimerkiksi kiovan kotlettia, saslikkia eli lihavartaita, stroganovia tai ruokaisaa pataa. Jälkiruokana maistuvat kansallismarjat, karpalot, kinuskin kera tai kiisselinä. Päivällinen huipentuu vielä samovaarilla valmistettuun teehen hillon kera tai kahviin, makeaan piirakkaan, kakkuun, suklaakonvehteihin ja hedelmiin. Vaikka samovaari ei seisokaan jokaisen venäläisen pöydän vierellä, on se edelleen maan ruokakulttuurin symboli.
Ortodoksisen kirkkovuoden suurimpaan juhlaan eli pääsiäiseen valmistaudutaan tänäkin päivänä suurella määrällä herkkuja. Suomalaisillekin ovat tuttuja pasha, baba ja kulitsa. Rapeaksi paistetut, herkulliset blinit erilaisten täytteiden kera ovat myös oivallinen herkku kylmään kevättalveen. Venäläisen keittiön vaikutus näkyy Suomessa myös piirakka-, leipä-, keitto- ja uuniruuissa.
Blinit
Kahdeksalle/kymmenelle
Valmista blinitaikina edellisenä päivänä jääkaappiin
3 ½ dl haaleaa vettä
50 g hiivaa
3 ½ dl tattarijauhoja
1 ½ dl vehnäjauhoja
3 ½ dl kuumaa maitoa
½ tl suolaa
2 rkl voisulaa
2 munaa
Paistamiseen voita
1. Liota hiivaa haaleaan veteen. Vispilöi jauhot liemeen. Anna taikinan käydä yli yön, vähintään 6 tuntia.
2. Erottele munista keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita taikinaan kuuma maito, suola, voisula ja keltuaiset.
3. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää taikinaan juuri ennen paistamista.
4. Paista blinit oikeaoppisesti blinipannussa tai ohukaispannussa molemmilta puolin kullanruskeiksi.
5. Tarjoile blinit tulikuumina smetanan, sipulisilpun ja mädin tai kuolakurkkukuutioiden kanssa
Puolukkakiisseli/Karpalokiisseli
neljälle/kuudelle
3 dl marjoja (puolukoita/karpaloita)
8 dl vettä
2 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja
1. Huuhdo marja ja pane kattilaan, survo. Lisää vesi ja keitä 10 – 15 minuuttia kunnes marjojen kuoret ovat vaalenneet.
2. Kaada keitos siivilän läpi toiseen kattilaan, purista marjoista tarkkaan mehu. Lisää sokeri
3. Sekoita perunajauhot tilkkaan kylmää vettä. Kaada suurus kuumaan mehuun sitä sekoittaen. Nosta kattila levylle ja anna keitoksen kiehahtaa. Kaada kiisseli tarjoiluastiaan ja sokeroi pinta
Lähde Makuja maailmalta
Venäläisellä keittiöllä on takanaan pitkä historia. Siihen kuuluu keittoja, kalaruokia ja suolaisia leivonnaisia. Sieniä ja kasviksia käytetään paljon, lihaa vähän. Tähän ovat vaikuttaneet ortodoksisen kirkon paastot, joiden aikana punaista lihaa ei saa syödä. Oman leimansa se on saanut myös maan suurilta hallitsijoilta. Keisarillisten palatsien keittiöissä toimi usein ranskalaisia keittotaidon mestareita, jotka antoivat ruokakulttuurin kehitykselle oman panoksensa.
Perinteisellä venäläisellä maalaisruualla on suolainen, rasvainen ja hapan maine. Tämä johtuu mm. ruokatarvikkeiden säilöntämenetelmistä. Venäläisperäiset ruoka-aineet kuten kaviaari, smetana, tattari, ruisjauhot ja happamat suolakurkut ovat vaikuttaneet maailman moniin keittiöihin. Myös erilaiset vihannekset (kuitenkin useimmiten etikassa tai suolassa säilöttyinä) ja hedelmät ovat keskeisellä paikalla venäläisessä ruokapöydässä. Hedelmistä valmistetaan usein kompottia , sitruunavedessä ja sokeriliemessä keitettyä jälkiruokaa, joka tarjoillaan laseista.
Venäläinen alkupalapöytä zakuska on kuuluisa runsaudestaan ja monipuolisuudestaan. Arkipäivällisellä riittää pari alkuruokaa, mutta juhlapäivällisellä niitä voi olla kymmeniä. Alkuruoat asetellaan valmiiksi vadeille keskelle pöytää. Lautasilla on suolattuja ja marinoituja sieniä ja kasviksia, piirakoita, täytettyjä kananmunanpuolikkaita, kaviaaria, juustoja, lihaa ja kalaa sekä monenlaista leipää. Emäntä laittaa vadit kiertämään, ja jokainen ruokailija kerää herkkuja lautaselleen. Isännän tai emännän maljan noston jälkeen aloitetaan syöminen ja sitä jatketaan maljoja kohotellen, ruokia maistellen ja kehuen.
Zakuskan jälkeen tarjoillaan keitto tai lihaliemi ja pikkupiirakat. Juhlapäivällisellä ei yleensä tarjota raskaita keittoja, kuten kaali- tai punajuurikeittoa, vaan kevyempää liha-, kala-, kana- tai kasvislientä. Sen jälkeen seuraa lämmin ruoka, joka voi olla esimerkiksi kiovan kotlettia, saslikkia eli lihavartaita, stroganovia tai ruokaisaa pataa. Jälkiruokana maistuvat kansallismarjat, karpalot, kinuskin kera tai kiisselinä. Päivällinen huipentuu vielä samovaarilla valmistettuun teehen hillon kera tai kahviin, makeaan piirakkaan, kakkuun, suklaakonvehteihin ja hedelmiin. Vaikka samovaari ei seisokaan jokaisen venäläisen pöydän vierellä, on se edelleen maan ruokakulttuurin symboli.
Ortodoksisen kirkkovuoden suurimpaan juhlaan eli pääsiäiseen valmistaudutaan tänäkin päivänä suurella määrällä herkkuja. Suomalaisillekin ovat tuttuja pasha, baba ja kulitsa. Rapeaksi paistetut, herkulliset blinit erilaisten täytteiden kera ovat myös oivallinen herkku kylmään kevättalveen. Venäläisen keittiön vaikutus näkyy Suomessa myös piirakka-, leipä-, keitto- ja uuniruuissa.
Blinit
Kahdeksalle/kymmenelle
Valmista blinitaikina edellisenä päivänä jääkaappiin
3 ½ dl haaleaa vettä
50 g hiivaa
3 ½ dl tattarijauhoja
1 ½ dl vehnäjauhoja
3 ½ dl kuumaa maitoa
½ tl suolaa
2 rkl voisulaa
2 munaa
Paistamiseen voita
1. Liota hiivaa haaleaan veteen. Vispilöi jauhot liemeen. Anna taikinan käydä yli yön, vähintään 6 tuntia.
2. Erottele munista keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita taikinaan kuuma maito, suola, voisula ja keltuaiset.
3. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää taikinaan juuri ennen paistamista.
4. Paista blinit oikeaoppisesti blinipannussa tai ohukaispannussa molemmilta puolin kullanruskeiksi.
5. Tarjoile blinit tulikuumina smetanan, sipulisilpun ja mädin tai kuolakurkkukuutioiden kanssa
Puolukkakiisseli/Karpalokiisseli
neljälle/kuudelle
3 dl marjoja (puolukoita/karpaloita)
8 dl vettä
2 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja
1. Huuhdo marja ja pane kattilaan, survo. Lisää vesi ja keitä 10 – 15 minuuttia kunnes marjojen kuoret ovat vaalenneet.
2. Kaada keitos siivilän läpi toiseen kattilaan, purista marjoista tarkkaan mehu. Lisää sokeri
3. Sekoita perunajauhot tilkkaan kylmää vettä. Kaada suurus kuumaan mehuun sitä sekoittaen. Nosta kattila levylle ja anna keitoksen kiehahtaa. Kaada kiisseli tarjoiluastiaan ja sokeroi pinta
Lähde Makuja maailmalta