RUPIKONNA JA SADE/ vietnamilainen satu

Vietnamilaisia tarinoita ei juurikaan tunneta, sillä niitä ei ole käännetty systemaattisesti suomen kielelle. Tämä satu on oppaasta Myyttejä ja kulttuuritietoutta Vietnamista, Kultaisen kilpikonnan salaisuus. Oppaan on toimittanut Leena Haapaniemi. Useat sadut sisältävät myyttejä, jotka ovat ns. syntykertomuksia, joilla pyritään selittämään eri ilmiöiden ja olioiden alkuperää ja syntymistä. Tarinoiden ja myyttien kertomisen ja oppimisen tarkoituksena on vahvistaa ja säilyttää kansallista ja ryhmän identiteettiä. Näin ne sitovat yksilön ryhmänsä jäseneksi. Myyteillä on siis myös sosiaalinen funktio. Myytti = jumalaistaru, kertomus maailman luomiskauden tapahtumista ja jumalten esikuvallisista teoista Seuraava kertomus voidaan nähdä legendana, jossa on opetus. Rupisammakko edustaa kaikkein halveksuttavinta oliota, joka kuitenkin asettuu rohkeasti vahvempaa vastaan ja kerää matkan varrella seuraajia. Taivaallisen kuninkaan väheksyvä suhtautuminen rupikonnaan kuvastaa rikkaiden suhtautumista köyhiin talonpoikiin. Mielenkiintoista tarinassa on se, että Taivaallinen kuningas nähdään kuitenkin erehtyväisenä olentona, jonka lopulta on annettava periksi rupikonnan kapinalle. Tarinan tarkoituksena on varmaankin ollut innostaa talonpoikaiskapinallisia ja pitämään yllä heidän uskoaan omiin oikeuksiinsa Maan lippu väritettäväksi: http://flagspot.net/misc/vn-m.gif Tietoa Vietnamista: http://www.finland.org.vn/public/default.aspx?nodeid=39708&contentlan=1&culture=fi-FI RUPIKONNA JA SADE Kauan kauan sitten maata koetteli polttava kuivuus. Aurinko porotti täydellä terällä, kasvien lehdet putosivat ja kuolivat, eivätkä eläimet löytäneet vettä janoaan lievittämään. Silloin Rupikonna päätti lähteä kysymään asiaa Taivaalliselta hovilta. Kun Rupikonna tuli tien päähän se tapasi Ravun, joka tiedusteli vaeltajan pitkän matkan syytä. Rupikonna kertoi suunnitelmastaan ja Rapu päätti lähteä mukaan. Kun matkalaiset lähestyivät metsävyöhykettä, ne näkivät Karhun ja Tiikerin janoon kuolemaisillaan. ”Minne olette menossa?” pedot kuiskasivat hädin tuskin kuuluvalla äänellä. ”Olemme matkalla Taivaalliseen hoviin tiedustelemaan syytä tähän onnettomuuteen. Meidän on mentävä sinne tai muuten kuolemme kaikki janoon! Haluatteko lähteä mukaan?” kyselivät Rupisammakko ja Rapu. ”Tottahan toki. Elämme tai kuolemme yhdessä”, vastasivat Karhu ja Tiikeri. Kotvasen kuluttua seurueeseen liittyivät vielä Mehiläinen ja Kettu. Pian ne saapuivat Taivaallisen hovin portille. Rupikonna näki rummun portin edessä ja virkkoi: ”Rapu, veliseni, sukella tähän vesiruukkuun. Mehiläinen, siskoseni, suojaudu oven taakse. Kettu, Karhu ja Tiikeri, piiloutukaa tekin oven taakse ja odottakaa!” Näin sanottuaan Rupikonna otti käteensä rumpupalikat ja kumautti rumpua kolmasti. Yllättynyt Taivaallinen keisari lähetti Henkiolennon ottamaan selvää, mitä portilla tapahtui. Portilla se näki ainoastaan pienen , rupisen sammakon. Henkiolento kertoi näkemästään Taivaalliselle keisarille, joka vihastui suunnattomasti ja huusi: ”Ajakoon kukko sen typeryksen tiehensä!” Sammakko antoi merkin Ketulle, joka tarrasi kukkoa kaulasta kiinni. Taivaallinen keisari päästi irti koiransa ja usutti sen Ketun kimppuun. Mutta tuskin oli koira rynnännyt portista, kun Karhu murskasi sen käpälällään. Kun tieto tapahtuneesta kantautui Keisarille, hän lähetti ukkosen rankaisemaan Karhua. Henkiolento lähestyi Karhua salamaa kantaen. Ennalta arvaamatta Mehiläinen pisti Henkiolentoa oven kynnyksellä. Kipuaan lievittääkseen se sukelsi vesiruukkuun, mutta siellä Rapu nipisti sitä saksillaan. Tuskasta karjuen Henkiolento loikkasi ruukusta. Mutta ulkopuolella sitä odotti Tiikeri joka repi sen kappaleiksi. Moisessa tilanteessa Taivaallinen keisari katsoi parhaimmaksi olla armelias ja antoi Rupikonnan tulla puheilleen. ”Teidän ylhäisyytenne, neljään vuoteen ei ole satanut pisaraakaan ja kuivuus on tuhonnut luonnon. Jos kuivuus jatkuu, mikään ei selviä hengissä”, kertoi Rupisammakko. Taivaallinen keisari vastasi lempeällä äänellä: ”Palaa takaisin maahan, pikku olento. Käsken sateen kastella maan.” Hän lisäsi vielä: ”Jos kuivuus vielä yllättää maan, ilmoita siitä minulle hampaittasi kirskuttamalla.” Tuskin oli Keisari puhunut, kun taivaallinen lohikäärme avasi taivaan hanat ja sade valui maahan. Kun Rupisammakko palasi maan päälle, se näki riisivainiot vettä tulvillaan.

KUVATAIDE

Rupikonna ja sade -satuun liittyviä kuvataideideoita: - Kuvita satu. Tee sadusta sarjakuvastrippi, jossa on käytetty ainakin kahta seuraavista sarjakuvan tyylikeinoista: liike, äänen kuvaus, vahvan tunteen kuvaus, kuvakulman muutos, kuvakoon muutos. Tutkikaa sarjakuvista em. tyylikeinoja esim. piirtoheitinkalvolle piirtäen. - Taivaan portti. Tutki erilaisia portteja ja ovia. Tutustu sivun linkeistä Vietnamin arkkitehtuuriin ja temppelien seinämien kuviiin. Tee mahtipontinen taivaan portti esim. paperileikkelynä. Kuvia ovista ja porteista: http://www.flickr.com/search/show/?q=gate+door - Sadun eläimet ja myyttiset hahmot. Sadussa mainittiin mm. rupisammakko, kettu, karhu, tiikeri, henkiolento ja lohikäärme. Tutkikaa sadun hahmojen kuvia.Tehkää ryhmätyönä kanaverkkorungosta muovaillen sadun hahmo, liisteri-paperikerroksesta saa veistokseen kestävän pinnan. Maalatkaa valokuvissa esiintyvin sävyin. - Kuva taivaallisesta keisarista. Piirroksen lähtökohtana voi olla esim. piirtoheittimen varjokuvasta piirretty luokkakaverin siluetti tai koko kehon ääriviivat isolla paperilla. - Ompele kankaasta rento rupikonna, joka täytetään hernepussin tapaan riisillä tai herneillä.