Japani
Japanilainen kansansatu/URASHIMA
Urashima oli nuori mies, joka ansaitsi elantonsa kalastajana. Kerran hän pelasti kilpikonnan, joka lojui rannalla kuolemaisillaan. Se makasi siinä avuttomana, koska jotkut typerykset olivat kääntäneet sen selälleen. Urashima auttoi kilpikonnan takaisin mereen.
Myöhemmin kun nuori mies oli jälleen kalastamassa, hän näki kilpikonnan uudelleen meressä ja he puhuivat keskenään. Eläin paljasti olevansa meren lohikäärmekuninkaan tytär ja se muutti itsensä nuoreksi, kauniiksi neidoksi. Urashima seurasi häntä merenalaiseen valtakuntaan. Siellä nuoret rakastuivat toisiinsa ja menivät naimisiin meren lohikäärmekuninkaan suostumuksella.
Jonkin ajan kuluttua koti-ikävä alkoi jäytää Urashimaa ja hän halusi nähdä kotimaansa vielä kerran sekä käydä vanhempiaan tapaamassa. Hän halusi kertoa heille naimiisiinmenostaan ja huolehtia siitä, että vanhemmat voisivat viettää turvatun vanhuuden. Urashiman nuorikko ei tietenkään ollut ilahtunut miehensä suunnitelmasta, mutta hän suostui niihin, kun mies lupasi palata hänen luokseen. Lupauksen tekeminen ei ollut vaikeata, Urashima toivoi avioliittonsa jatkuvan. Vaimo antoi miehelleen rasian sekä vaati häneltä toisen lupauksen. Mies ei saisi avata rasiaa vierailunsa aikana. Se oli lakerirasia, joka oli kiinnitetty silkkinyörillä. Urashiman puoliso kertoi, että jos mies aukaisisi rasian, hän ei näkisi vaimoaan enää koskaan.
Kilpikonnan hahmossa vaimo saattoi Urashiman rannalle, josta tämä lähti taivaltamaan entistä kotiaan kohti. Kun hän tuli perille, hän oli pyörtyä, niin muuttunutta kaikki oli. Kylää ympäröivien vuorten ääriviivat olivat samat, mutta kylä oli aivan eri näköinen, eikä hän myöskään löytänyt vanhempiensa taloa. Urashima ei myöskään tuntenut kylän asukkaita. Turhaan hän kyseli tietoja vanhempiensa kohtalosta. Vihdoin eräs vanha mies kertoi, että nämä olivat kuolleet vuosisatoja sitten, sen jälkeen kun heidän ainut Urashima-niminen poikansa oli hukkunut mereen neljä sataa vuotta sitten.
Epätoivoissaan nuorukainen palasi rannalle ymmärtäen, että meren valtakunnassa eivät hänen elinvuotensa olleet vierineet kuolevaisten ihmisten tavoin. Kenties Urashima halusi löytää ratkaisun ajan hänelle tekemään kepposeen, tai kenties hän oli unohtanut vaimolleen antamansa lupauksen. Nuorukainen rikkoi lupauksensa ja avasi vaimoltaan läksiäislahjana saamansa rasian.
Ohuena savukiehkurana virtasivat rasiasta kadoksissa olleet vuodet. Urashiman hiukset harmaantuivat ja muuttuivat valkoisiksi. Hänen vartalonsa köyristyi ja uurteet peittivät hänen kasvonsa. Hänen silmiensä valo himmeni ja hänen sydämensä pysähtyi. Vuosisadat olivat saaneet Urashiman kiinni. Myöhemmin kylän asukkaat löysivät hänen hyvin vanhan miehen ruumiinsa rannan hiekalla lojumassa.
Myytti kertoo, että Urashima katosi kalastaessaan vuonna 477 ja että hän palasi ja kuoli vuonna 825.
Englannin kielestä suomentanut Leena Haapaniemi
(Myytti on teoksesta Jutiel Piggot: Japanese Mythology, Hamlyn Publishers, London 1970)
TEHTÄVIÄ:
Seuraa internetistä keväällä tuoreimpia uutisia hanamiin liittyvistä juhlista Japanissa.
Tutki koulun ikkunoista tai ulkona piirtäen puita, luonnostele paperille oksien muotoa ja puiden kokonaisuutta. Piirrä luonnostellen luokkaan tuotuja lehtipuiden oksia. Katso japanilaisia kukkivien kirsikkapuiden kuvia internetistä.
Esim. Flickr-kuvapalvelu hakusanoilla japan+cherry+ tree: http://www.flickr.com/search/?s=int&w=all&q=japan+cherry+tree&m=text#page=2
Piirrä hiilellä, lyijykynällä tai vahaliiduilla puun oksia A3-kokoiselle paperille. Kiinnitä huomiota oksia kuvatessa viivan paksuuteen, oksien muotoon ja rytmiin. Seuraavalla tunnilla maalataan tai painetaan perunapainannalla vaaleanpunaisen sävyillä kirsikan kukkia piirroksen päälle. Kirsikankukkia voi myös askarrella silkkipaperista liimaten niitä piirrokseen, jolloin piirroksesta tulee kolmiulotteinen paperireliefi.
Järjestäkää oma HANAMI teosten valmistuttua luokkaan. Picnikin voi toteuttaa vaikka välipalan muodossa japanilaista satua tai musiikkia kuunnellen. Itse askarrelluista origamimukeista voi juoda mehua (ohjeet paperimukiin origami-tehtävien yhteydessä). Käyttäkää välipalan ajan japanilaisia kohteliaisuussanoja:
Japanin kohteliaisuussanat (lyhyinä äänitiedostoina):
http://oppiminen.yle.fi/japani
KIMONO
Kimono (japaniksi 着物, hartioille puettava vaate) on perinteinen japanilainen kaapumainen vaate, jota käyttävät kaikenikäiset miehet, naiset ja lapset.
Kimonot ovat tehty yleensä silkistä, joten ne ovat myös kalliita. Nykyisin kimonoa pidetään varsinkin perinteisissä tilaisuuksissa kuten hautajaisissa, häissä ja teeseremonioissa.
Kimono on T-mallinen, suoralinjainen, pitkä kaapu, jossa on kaulus ja laajat hihat. Kimono kiedotaan vartalon ympäri ja sen ympäri sidotaan obi-vyö.
Obi (jap. 帯, おび, kirjaimellisesti "vyö") on perinteiseen japanilaiseen asuun kuuluva vyö, jota käytetään osana kimonoasua. Miesten obi on kapeahko, noin 10 cm:n levyinen, mutta naisten muodollinen vyö voi olla 30 cm leveä ja 4 m pitkä.
Naisten leveä ja koristeellinen obi ei enää nykyään varsinaisesti kiinnitä kimonoa: kimonon pitävät kiinni obin alle sidottavat alusvyöt ja nauhat. Myös obi itse vaatii omat kovikkeensa ja nauhansa.
Obit luokitellaan eri tyyppeihin juhlavuutensa, materiaalinsa, käyttötarkoituksensa ja muiden ominaisuuksien mukaan.
Obi on näyttävä osa naisen kimonoasussa.
Kuvioaiheet
Miltei kaikissa kimonoissa on kuvioita. Suosituimpia kuvioita ovat erilaiset kasvit kuten japaninsinisade (fuji), keisarinelämänlanka (asagao), krysanteemi (kiku) ja mänty (matsu). Muita yleisiä aiheita ovat legendojen aarteet (takarazukushi) ja erilaiset eläimet.
Hyvin monet aiheet liittyvät tiettyyn vuodenaikaan, esimerkiksi punertuvat vaahteranlehdet syksyyn.
Useimmat kuvioaiheet ovat hyvin perinteisiä ja olleet käytössä jopa satoja vuosia. Myös tästä syystä moniin kuvioihin liittyy paljon symboliikkaa
Värit
Samoin kuin kuvioaiheisiin, myös kimonoiden väreihin liittyy paljon symboliikkaa ja jopa taikauskoa. Monet väreihin liitetyt merkitykset ovat erittäin vanhoja.
Kirkkaanpunainen on koettu suojelevaksi ja hyvää tuottavaksi väriksi. Uskollisen rakkauden värinä on pidetty syvää indigonsinistä. Musta merkitsee muodollisuutta ja seremoniallisuutta. Valkoinen merkitsee puhtautta erityisesti sanan uskonnollisessa mielessä.
Linkkejä:
http://www.coloria.net/pukeutuminen/kimono.htm, http://www.japaniin.fi/kimonot/, http://fi.wikipedia.org/wiki/Kimono
Tästä osoitteesta löydät virtuaalisen kimonon:
http://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=en&u=http://web-japan.org/kidsweb/virtual/kimono/index.html&ei=rLdXTcDNKISBOs2AmcQF&sa=X&oi=translate&ct=result&resnum=1&ved=0CC4Q7gEwADgK&prev=/search%3Fq%3DKIMONO%26start%3D10%26hl%3Dfi%26client
Videoita miten kimono puetaan päälle:
http://www.youtube.com/watch?v=Yl2abDL8v8c&feature=related
Piirrettyjen kimonoita:
http://www.myvideo.de/watch/6047803/Kimono_Anime_Girls
Samurain kimono:
http://www.wat.tv/video/kimono-traditionnel-japonais-1rqp8_2ilch_.html
Kimono show (ja japanilaista musiikkia):
http://vimeo.com/13955168
Hääkimonot:
http://www.dailymotion.com/video/x8lwy6_le-kimono-de-mariage-japon_travel
Pätkä muotinäytöksestä:
http://www.dailymotion.com/video/x8txpa_le-kimono-reapparait-sur-les-defile_news
Paperinuken teko-ohjeet:
http://kimonoreincarnate.blogspot.com/2009/10/how-to-make-japanese-paper-dolls.html
Värityskuvia:
http://www.fantasyjr.com/geisha-coloring-pages/
Kimonot ovat tehty yleensä silkistä, joten ne ovat myös kalliita. Nykyisin kimonoa pidetään varsinkin perinteisissä tilaisuuksissa kuten hautajaisissa, häissä ja teeseremonioissa.
Kimono on T-mallinen, suoralinjainen, pitkä kaapu, jossa on kaulus ja laajat hihat. Kimono kiedotaan vartalon ympäri ja sen ympäri sidotaan obi-vyö.
Obi (jap. 帯, おび, kirjaimellisesti "vyö") on perinteiseen japanilaiseen asuun kuuluva vyö, jota käytetään osana kimonoasua. Miesten obi on kapeahko, noin 10 cm:n levyinen, mutta naisten muodollinen vyö voi olla 30 cm leveä ja 4 m pitkä.
Naisten leveä ja koristeellinen obi ei enää nykyään varsinaisesti kiinnitä kimonoa: kimonon pitävät kiinni obin alle sidottavat alusvyöt ja nauhat. Myös obi itse vaatii omat kovikkeensa ja nauhansa.
Obit luokitellaan eri tyyppeihin juhlavuutensa, materiaalinsa, käyttötarkoituksensa ja muiden ominaisuuksien mukaan.
Obi on näyttävä osa naisen kimonoasussa.
Kuvioaiheet
Miltei kaikissa kimonoissa on kuvioita. Suosituimpia kuvioita ovat erilaiset kasvit kuten japaninsinisade (fuji), keisarinelämänlanka (asagao), krysanteemi (kiku) ja mänty (matsu). Muita yleisiä aiheita ovat legendojen aarteet (takarazukushi) ja erilaiset eläimet.
Hyvin monet aiheet liittyvät tiettyyn vuodenaikaan, esimerkiksi punertuvat vaahteranlehdet syksyyn.
Useimmat kuvioaiheet ovat hyvin perinteisiä ja olleet käytössä jopa satoja vuosia. Myös tästä syystä moniin kuvioihin liittyy paljon symboliikkaa
Värit
Samoin kuin kuvioaiheisiin, myös kimonoiden väreihin liittyy paljon symboliikkaa ja jopa taikauskoa. Monet väreihin liitetyt merkitykset ovat erittäin vanhoja.
Kirkkaanpunainen on koettu suojelevaksi ja hyvää tuottavaksi väriksi. Uskollisen rakkauden värinä on pidetty syvää indigonsinistä. Musta merkitsee muodollisuutta ja seremoniallisuutta. Valkoinen merkitsee puhtautta erityisesti sanan uskonnollisessa mielessä.
Linkkejä:
http://www.coloria.net/pukeutuminen/kimono.htm, http://www.japaniin.fi/kimonot/, http://fi.wikipedia.org/wiki/Kimono
Tästä osoitteesta löydät virtuaalisen kimonon:
http://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=en&u=http://web-japan.org/kidsweb/virtual/kimono/index.html&ei=rLdXTcDNKISBOs2AmcQF&sa=X&oi=translate&ct=result&resnum=1&ved=0CC4Q7gEwADgK&prev=/search%3Fq%3DKIMONO%26start%3D10%26hl%3Dfi%26client
Videoita miten kimono puetaan päälle:
http://www.youtube.com/watch?v=Yl2abDL8v8c&feature=related
Piirrettyjen kimonoita:
http://www.myvideo.de/watch/6047803/Kimono_Anime_Girls
Samurain kimono:
http://www.wat.tv/video/kimono-traditionnel-japonais-1rqp8_2ilch_.html
Kimono show (ja japanilaista musiikkia):
http://vimeo.com/13955168
Hääkimonot:
http://www.dailymotion.com/video/x8lwy6_le-kimono-de-mariage-japon_travel
Pätkä muotinäytöksestä:
http://www.dailymotion.com/video/x8txpa_le-kimono-reapparait-sur-les-defile_news
Paperinuken teko-ohjeet:
http://kimonoreincarnate.blogspot.com/2009/10/how-to-make-japanese-paper-dolls.html
Värityskuvia:
http://www.fantasyjr.com/geisha-coloring-pages/
KÄSITYÖ
Furoshiki |
| Furoshiki - monikäyttöinen neliönmuotoinen kangas Furoshiki on neliönmuotoinen kangas, jolla voi paketoida ja kuljettaa tavaroita. Furoshikia käytettiin jo Nara-kaudella (710-794) ja Toudaijin (jossa on iso Buddhan patsas) Shousouinissa ( jossa säilytetään n. 9000 arvokasta aarretta, joiden osat ovat tulleet silkkitien kautta Kreikasta, Persiasta, Intiasta, Kiinasta yms.) on furoshikin näköinen vanha kangas, jolla käärittiin gagakun (japanilainen perinnemusiikki) asuja. Heian-kaudella (794-1192) furoshikia kutsuttiin koromo-zutsumiksi tai hira-zutsumiksi ja niiden nimet löytyivät vanhasta paleografiasta. Muromachi-kaudella (1336-1573) kauden 3. shogun Yoshimitsu Ashikaga rakensi suuren kylvyn Kioton (nykyinen Kamigyo-ku, Kioto) omaan asuntoonsa ja kutsui sinne daimyo:ita (lääninherroja). He laittoivat omat vaatteensa neliönmuotoisiin kankaisiin (joissa oli omien perheiden vaakunoita), ennen kuin menivät kylpyyn. Sitten kylvyn jälkeen he puhdistivat vartalonsa näillä kankailla. Silloinen kylpy oli erilaista kuin nykyinen japanilainen kylpy/kuuma lähde ja vähän samankaltaista kuin suomalainen sauna. Ihmiset puhdistivat vartalonsa vesihöyryllä ja kylpylän lattialla oli puinen säle-lattiapäällyste ja kangas (furoshiki), joka tasapainotti kylpylän vesihöyryä ja lämpötilaa. Furoshikin "furo" tarkoittaa kylpyä, "shiki" tulee "shiku" -verbistä, joka tarkoittaa levittää, eli furoshiki tarkoittaa kylvyssä levitettyä kangasta. Vasta Edo-kaudella (1603-1867) tavalliset kansalaiset tutustuivat kylpyyn, koska silloin yleisiä kylpylöitä rakennettiin useissa paikoissa. Ihmiset käärivät furoshikilla omia tavaroitaan, kuten vaatteita ja pyyhkeitä käydessään kylpylässä. Myös isokokoisia furoshikejakin valmistettiin ja niillä käärittiin isoja tavaroita, kuten lakanoita ja peittoja, jotta ihmiset voivat ottaa tärkeitä tavaroita kotoa hätätapauksessa, esimerkiksi tulipalossa (Edo-kaudella oli aika paljon tulipaloja). Meiji-kaudella (1876-1912) tekstiiliteollisuus kehittyi ja silloin valmistettiin paljon japanilaisia puuvilla- ja silkkikankaita ja tekstiilejä ja niitä myytiin myös ulkomaille. Ihmiset alkoivat käyttää furoshikeja ja paketoivat lahjoja furoshikeilla, kun vierailivat jonkun luona. Toisaalta kankaisia ja nahkaisia laukkuja, paperisia ja muovisia kauppakasseja, käärepapereita tuotiin Japaniinkin, joten furoshikin valmistus ja käyttö vähenivät. Nykyään japanilaiset ovat alkaneet taas kiinnostua furoshikeista ja sen käytöstä, koska meidän on nyt aika miettiä ympäristökysymyksistä, luonnonvaroista, kasvihuoneilmiöstä. Furoshikin käyttö voi vähentää esimerkiksi muovisien kauppakassien ja käärepapereiden käyttöä, lisäksi furoshiki on myös ohut ja vähän tilaa vievä sekä helppo kantaa. Furoshikin erikoispiirteet: Kuvio/väri: Perinteisesti onnellisuuteen liittyviä kuvioita, kuten mänty, bambu, japaninaprikoosi, kilpikonna, kurki, viuhka, tai luonnonaiheisia piirroksia (kirsikankukka, pellavan lehti) on käytetty furoshikin kuvioina. Perinteiset värit ovat olleet tummanpunainen, kirkkaanpunainen, indigo, violetti ja keltaoranssi. Nykyään käytetään erilaisia kuvioita ja värejä. Vaatesuunnittelijatkin suunnittelevat furoshikeja ja nämä sopivat myös moderniin elämäntyyliin, sisustukseen ja muotiin. Materiaali: perinteisesti furoshikin kankaat ovat valmistettu silkistä ja puuvillasta. Nykyään niitä valmistetaan myös keinokuidusta, kuten viskoosista, nylonista. Koot: Japanissa käytettiin omia pituusyksikköjä, shakua (n. 30cm) ja sun:ia (n. 3cm) esimerkiksi vaatetukseen. Nykyäänkin furoshikin kokoja kutsutaan vanhoilla pituusmitoilla, mutta tällä sivulla mitat esitetään senttimetreinä. Yleisimmät koot ja käyttökohteet: 45x45 cm (chu-haba): eväskoriin, pieneen lahjapakettiin 50x50 cm (shaku-san-haba): eväskoriin, lahjapakettiin 68x68 cm (ni-haba): isompaan lahjapakettiin, sake- tai viinipulloon 90x90 cm (nishi-haba): kauppakassiin 105x105 cm (san-haba): isompaan kauppakassiin, pöytäliinaan, kääriä vaatteita (=myös matkalle) 130x130 cm (yon-haba) /175x175 cm (go-haba) /200x200 cm (roku-haba) /230x230 cm (nana-haba): zabutoniin (japanilainen matala ja iso koristetyyny), lakanaan, peittoon Kaupassamme myydään kauniita furoshiki-kankaita. Klikkaa tästä! Beautiful and ecology furoshikit Furoshiki on monikäyttöinen kangas ja sillä on paljon erilaisia käyttötapoja. Seuraavalla sivulla esitellään muutama käyttövinkki. |
SHIBORI-VÄRJÄYS |
| http://users.utu.fi/malepe/shibori/index.htm TAUSTAA: Shibori-värjäykseksi kutsutaan värjäystekniikoita, joissa kaksiulotteinen kangas muutetaan kolmiulotteiseen muotoon sitomalla, ompelemalla, laskostamalla ja tukin ympärille kiristämällä. Väri ei pääse imeytymään kaikkialle kolmiulotteiseen muotoon muutetulle kankaalle ja näin saadaan värjätylle pohjalle kuvioita, jotka ovat alkuperäisen kankaan värisiä. Suomessa näitä tekniikoita kutsutaan usein solmubatiikiksi, mutta japanilainen shibori-nimitys kattaa muitakin tekniikoita, kuin solmujen teon. Japanissa shibori-värjäyksellä on pitkät perinteet, tekniikka on todennäköisesti tullut Japaniin Kiinasta, jossa tekniikka on tunnettu jo 400-luvulla. Shibori-värjättyjä kankaita on käytetty sotilaitten vaatekappaleessa, jota kutsuttiin suikan nimellä ja naisten vaatteessa, jota kutsuttiin kosode-nimellä. Lisäksi kyseisiä kankaita käytettiin uskonnollisissa tekstiileissä. Arimatsun kaupungista kehittyi vuosisatojen kuluessa Japaniin varsinainen shibori-keskus, jossa toimi monia kuuluisia värjäreitä. Alun perin Japanissa shibori-kankaat värjättiin indigolla, koska se ei imeydy sidontojen alle. Reaktiivivärit käyvät kuitenkin värjäykseen erinomaisesti helppoutensa ja hyvän värinkestonsa ansiosta. Reaktiivivärejä käytettäessä sidonnat tulee tehdä kireälle ja sidotut kankaat kastella ennen väriliemeen laittamista. Kankaaseen imeytyvä vesi estää värimolekyylien imeytymisen sidontojen alle. Eri värit käyttäytyvät hieman eri tavoin riippuen värimolekyylien koosta, tätä voi myös käyttää hyväkseen kuvioissa: esimerkiksi keltainen tunkeutuu pidemmälle kuin sininen väri. Kokeilemalla löytää mielenkiintoisia yhdistelmiä. www-toteutus: Marja-Leena Pelkonen ROKL (etunimi.sukunimi@utu.fi) Kuvat: Riikka Kallio-Nurmi ROKL Lähde: Wada, Y.,Kellog Rice, M.& Barton, J. 1983. Shibori The Inventive Art of Japanese Shaped Resist Dyeing. Tokyo: Kodansha International Ltd. |
TEMARI |
| Temari on japanilaista käsityötaidetta. Kiinasta kotoisin oleva taidemuoto on tullut Japaniin satoja vuosia sitten. Sana temari tarkoittaa käsin kietomista. Palloja ovat äidit ja isoäidit tehneet kimonokankaan jäännöspaloista lasten leikkikaluiksi. Kirjontamallit ja tekniikat kehittyivät alueellisesti erilaisiksi ja vähitellen pallojen valmistuksesta tuli taidetta. Koristelluista palloista tuli vaurauden symboli. Nykyisin pallot ovat keräilykohteita, koriste-esineitä ja lahjoja. Temarien tekeminen en suosittu harrastus. Äideillä on tapana tehdä temari tyttärilleen lahjaksi. Temarin antaminen lahjaksi symboloi ystävyyttä ja lojaaliutta ja toivottaa onnea ja menestystä. Alun perin pallot tehtiin kankaanpaloista ja langoista, nykyisin pohjana voi olla massapallo tai iso puuhelmi, joiden ympärille kiedotaan lankaa. Pallot ovat 7-12 cm halkaisijaltaan. Kirjontalankana käytetään nykyisin helmilankaa, silkki-, metalli- tai viskoosilankaa. Pallon kuviot tehdään kietomalla kirkkaanvärisiä lankoja mallin mukaan ja kuvioimalla pinta lankajuoksuilla. Kuviot ovat joko geometrisia tai naturalistisia. Lelupallon sisään laitettiin riisiä rahinan aikaansaamiseksi. Nykyisin pallon sisälle saatetaan laittaa pieniä kulkusia soimaan saajalleen hyvää onnea. Linkkejä: http://www.temari.com http://www.japanesetemari.com http://www.temarikai.com http://www.uk.emb-japan.go.jp/en/event/temari.htm http://home.e-catv.ne.jp/rikkuru/kouza/temari.htm |
Manga – japanilainen sarjakuva
| Puupiirrosten ja länsimaisten sarjakuvien pohjalta kehittynyt manga on hyvin suosittu taidemuoto/populaarikulttuuria. Anime-piirroselokuvat pohjautuvat monesti manga-tarinoihin. Mangan asema Japanissa on paljon vahvempi kuin sarjakuvien asema Euroopassa. Mangaa myydään miljoonapainoksina. Japanissa lukijakunta on monipuolista kattaen kaikki ikäryhmät ja mangaa luetaan kodin lisäksi esimerkiksi junissa, kahviloissa ym. julkisilla paikoilla. Pojille suunnattu shōnen-manga on eniten ostettua. Mangatyylejä on runsaasti kaikille ikäryhmille. Usein massamarkkinoille tarkoitettu manga painetaan halvalle uusiopaperille joka otetaan edelleen käyttöön, sillä lehdet eivät ole keräilykohde, vaan kulutukseen tarkoitettu edullinen ajanviete. Pyydä oppilaita tuomaan kouluun manga-sarjakuvia. Tutustukaa sarjakuviin yhdessä pohtien esim. seuraavia kysymyksiä: Miten piirrostyyli tai juonet eroavat suomalaisesta sarjakuvasta? Etsikää lehdistä tilanteita tai tapahtumia, jotka olisivat mahdottomia tosielämässä. Piirtäkää tilanteita piirtoheitinkalvoille ja puhukaa tilanteista yhdessä. Esittäkää tilanteita näytellen. Piirtoheitinkalvoille voi etsiä myös sarjakuvan eri tyylikeinoja: kuinka mangassa kuvataan ääntä (kuiskaus, huuhto, kolahdukset), tunnetilaa, millaisia kuvakokoja ja kuvakulmia löytyy, miten kuvataan liikettä sarjakuvassa? Mitä meille vieraita, selkeästi japanilaisia asioita sarjakuvista löytyy? Piirrä kuva itsestäsi manga-tyyliin SUPERSANKARINA! Mitä erityisiä supersankarivoimia mielikuvitushahmollasi on? Miettikää millaiset mielikuvitukselliset supersankarivoimat olisivat hyödyllisiä opettajalle, poliisille tai vaikka jääkiekkoilijalle? Tee OMAKUVA SUPERSANKARINA niin että piirroksessa näkyy mangatyyli ja supersankarivoimat näkyvät hahmon ympärillä kuvallisesti tai kirjallisesti esitettyinä. Vai kuvaatko hahmon tilanteessa, jossa mielikuvitukselliset taidot ovat tarpeen? |
ORIGAMI
Origami koostuu kahdesta sanasta; oru - taittaa, kami - paperi eli ”taittaa paperi”.
ORIGAMIKURKI – tunnetuin japanilainen origami
(yläkoulu, lukio) Selkeä video origamikurjen taittelusta. Videon voi pysäyttää eri työvaiheisiin. Opettajan kannattaa kokeilla kurjen taittelua ensin itse, jotta eri työvaiheet tulevat tutuksi: http://www.youtube.com/watch?v=qpwnHpXUuow ja
http://www.youtube.com/watch?v=pD9JALM9Z48
ORIGAMIMUKI (alakoulu, yläkoulu, lukio) Origami-mukia on hauska kokeilla käytännössä juoma-astiana. Jos aikaa on voi ennen origamitaittelun opettelua kehottaa oppilaita ideoimaan paperista vedenpitävän juoma-astian omin neuvoin.
http://www.origami-instructions.com/origami-cup.html
ORIGAMIKURKI – tunnetuin japanilainen origami
(yläkoulu, lukio) Selkeä video origamikurjen taittelusta. Videon voi pysäyttää eri työvaiheisiin. Opettajan kannattaa kokeilla kurjen taittelua ensin itse, jotta eri työvaiheet tulevat tutuksi: http://www.youtube.com/watch?v=qpwnHpXUuow ja
http://www.youtube.com/watch?v=pD9JALM9Z48
ORIGAMIMUKI (alakoulu, yläkoulu, lukio) Origami-mukia on hauska kokeilla käytännössä juoma-astiana. Jos aikaa on voi ennen origamitaittelun opettelua kehottaa oppilaita ideoimaan paperista vedenpitävän juoma-astian omin neuvoin.
http://www.origami-instructions.com/origami-cup.html
KUVATAIDE
Hanami
Hanami (花見, japania, ”kukkien katseleminen”) kuuluu Japanin merkittävimpiin vuotuisiin kansanjuhliin. Hanami ajoittuu kirsikkapuiden kukintaan, joten sen ajankohta vaihtelee sekä vuodensääolojen että paikan mukaan. Pääsaarten eteläosissa keskimääräinen kukinta-aika on maaliskuun viimeiset päivät. Tokiossa hanami on parhaimmillaan viimeinen päivä maaliskuuta. Hokkaidon hanamin huippu saavuttaa luonnollisesti viimeiseksi, ollen siellä toukokuun alussa. Kullakin paikalla täysi kukinta (mankai) kestää yleensä vain muutaman päivän.
Hanamin keskeinen sisältö on kirsikkapuun kukkien katseleminen. Hanamin tarkkaa ajankohtaa kullakin paikkakunnalla ennakoidaan television sääennusteiden kaltaisissa kukintatiedotuksissa, joissa seurataan kukintarintaman vähittäistä etenemistä etelästä pohjoiseen. Kukinnan ollessa huipussaan japanilaiset kokoontuvat yleisesti kirsikkapuiden alle syömään, juomaan sakea ja viettämään aikaa yhdessä.
Hanami-eväsretket näkyvät myös japanilaisilla työpaikoilla. On hyvin tyypillistä lähettää työpaikan nuorin tai nuorimpia työntekijöitä varaamaan piknikpaikka vanhemmalle väelle päiväksi. Pukupäällä puistossa istuva nuori ´salaryman´ on tyypillinen näky maalis-huhtikuussa tunnetuimmissa Hanami-puistoissa. Kun ilta pimenee, vanhemmat työntekijät saapuvat paikalle ja juhlat käynnistyvät.
Hienoimmat kirsikkapuiden katselupaikat ovat Japanissa laajalti tunnettuja. Yleisimpiä ovat temppelit, joiden puutarhoissa voi olla jopa tuhansia kukkivia kirsikkapuita. Myös monissa yleisissä puistoissa ja joillakin hautausmailla on laajoja kirsikkapuistikoita.
Hanami (花見, japania, ”kukkien katseleminen”) kuuluu Japanin merkittävimpiin vuotuisiin kansanjuhliin. Hanami ajoittuu kirsikkapuiden kukintaan, joten sen ajankohta vaihtelee sekä vuodensääolojen että paikan mukaan. Pääsaarten eteläosissa keskimääräinen kukinta-aika on maaliskuun viimeiset päivät. Tokiossa hanami on parhaimmillaan viimeinen päivä maaliskuuta. Hokkaidon hanamin huippu saavuttaa luonnollisesti viimeiseksi, ollen siellä toukokuun alussa. Kullakin paikalla täysi kukinta (mankai) kestää yleensä vain muutaman päivän.
Hanamin keskeinen sisältö on kirsikkapuun kukkien katseleminen. Hanamin tarkkaa ajankohtaa kullakin paikkakunnalla ennakoidaan television sääennusteiden kaltaisissa kukintatiedotuksissa, joissa seurataan kukintarintaman vähittäistä etenemistä etelästä pohjoiseen. Kukinnan ollessa huipussaan japanilaiset kokoontuvat yleisesti kirsikkapuiden alle syömään, juomaan sakea ja viettämään aikaa yhdessä.
Hanami-eväsretket näkyvät myös japanilaisilla työpaikoilla. On hyvin tyypillistä lähettää työpaikan nuorin tai nuorimpia työntekijöitä varaamaan piknikpaikka vanhemmalle väelle päiväksi. Pukupäällä puistossa istuva nuori ´salaryman´ on tyypillinen näky maalis-huhtikuussa tunnetuimmissa Hanami-puistoissa. Kun ilta pimenee, vanhemmat työntekijät saapuvat paikalle ja juhlat käynnistyvät.
Hienoimmat kirsikkapuiden katselupaikat ovat Japanissa laajalti tunnettuja. Yleisimpiä ovat temppelit, joiden puutarhoissa voi olla jopa tuhansia kukkivia kirsikkapuita. Myös monissa yleisissä puistoissa ja joillakin hautausmailla on laajoja kirsikkapuistikoita.
HAIKU
| Haiku – maalauksen aiheena japanilainen runo Haiku on japanilainen, kolmisäkeinen runo, jossa on kaikkiaan 17 tavua. Tavut on jaettu säkeiksi siten, että niitä on ensin 5, sitten 7 ja lopuksi 5. Haikujen aiheet kumpuavat useimmiten luonnosta, ja ne ovat eräänlaisia mietelauseita. Kirjoittakaa yhdessä luontoaiheisia haikuja. |
Tehtäväehdotelmia: |
- Piirrä jokin erityisen suomalainen asia japanilaiseen maisemaan. - Tutustu japanilaisiin maisemamaalauksiin. Kirjoita tai tutustu haikurunoihin ja maalaa/piirrä valitsemasi haiku-runon pohjalta postikortteja. Liitä kuvaan haiku. Ottakaa selvää japanin nähtävyyksistä ja kulttuurista, kirjoittakaa postikorttiin terveisiä kuvitteelliselta japaninvierailulta. - Katselkaa maisemakuvia Japanista kirjoista tai internetistä esim. http://www.flickr.com/search/?q=japan%20landscape&w=all Maalatkaa vesiväriharjoitelmia kirjoittamienne haikujen ja maisemakuvien pohjalta. Maalaaminen kannattaa aloittaa taustaväreistä märkää märälle –tekniikalla käyttäen paljon vettä. Yksityiskohtia kuvaan voi lisätä pinnan kuivuttua käyttäen vähemmän vettä. Liittäkää haikuruno maalauksen yhteyteen. - Tee perspektiivipiirros. Kiinnitä piirtoheitinkalvo ikkunaan ja sulje toinen silmä. Piirrä kalvotussilla näkymä kalvolle, yritä pitää pää paikallaan esim. nojaten ikkunanpieleen. Opettaja monistaa kalvolta oppilaiden piirrokset paperille. Maalaa tai väritä piirrokseen japanilainen maisema tai puutarha. Muutamia suomalaisia haikuja: http://www.saunalahti.fi/~juhatik/koditon/march.htm Ope tai yläkoulun oppilaat voivat harjoitella kirjoittamista ”haikueditorin” avulla: http://teppo.tv/haikueditori/index.html |