Yhdysvaltojen johtamat liittoutuneidenjoukot valtasivat Tyynenmeren saaria Japanilta yksitellen takaisin.

Tyynenmeren taistelut alkoivat kääntyä Yhdysvaltojen eduksi sen suuremman materiaalimäärän ansiosta. Taistelut etenivät ns. heinäsirkkataktiikalla saarelta saarelle aina Japanin ydinalueita kohti. Sodankäynti oli kuitenkin hidasta ja kuluttavaa, sillä japanilaiset taistelivat usein viimeiseen mieheen asti. Antautuminen oli heille häpeällistä ja sitä tuli välttää. Japanin aseman heiketessä otettiin käyttöön itsemurhalennot, joissa ohjastajina toimivat kamikaze -lentäjät. Heidän tuli lentää täydellä pommilastilla kohti vihollisen laivoja tai lentotukialuksia. Useat itsemurhapommikoneet kuitenkin ammuttiin alas, eivätkä nekään voineet estää Japanin häviötä.

Edes Tokioon suunnatut valtavat ilmapommitukset eivät saaneet Japania antautumaan. Jouduttaakseen sodan päättämistä Yhdysvaltojen tuore presidentti Harry S. Truman määräsikin Japania vastaan käytettäväksi uutta karmivaa asetta, atomipommia. Ensimmäinen pommi pudotettiin 6.8.1945 Hiroshimaan ja toinen kolme päivää myöhemmin Nagasakiin. Siviilikohteisiin suunnatut atomiaseet aiheuttivat niin hirvittävän tuhon, että keisari Hirohito ilmoitti Japanin antautuvan ehdoitta. Maa joutui seuraavien vuosien ajaksi Yhdysvaltojen miehitykseen.


Hiroshiman pommituksen kokenut Yamaoka Michiko kertoo: Olin 15-vuotias ja siirretty koulusta teleoperaattorin töihin. Olin kuullut radiosta Osakan ja Tokion pommituksista, mutta mitään ei ollut tiputettu Hiroshimaan. Uskoimme, että Japani oli voitolla sodassa. En ollut erityisen peloissani kun B-29 pommikoneet lensivät taivaalla. Lähdin kotoa työpaikalle klo 7:45 ja äiti varoitti pommikoneista. Kotini sijaitsi 1.3km hyposentrumista. (atomipommin räjähdyksen alapuolella oleva kohta) Kuulin lentokoneen äänen etäältä. Katsoin ylös nähdäkseni lentokoneen. Oli hiljaista ja tunnelma oli hyvin jännittynyt. Tunsin värejä, se ei johtunut kuumuudesta. Sillä hetkellä tunsin kuolevani ja sanoin itseksesi ”hyvästi äiti”. Sitten pyörryin. Sanottiin, että minuun iski 7000 asteen kuumuus. Muistan kehoni leijuvan ilmassa. Tullessani tajuihini ympärilläni oli hiljaista. Olin hautautunut raunioihin enkä pystynyt liikkumaan. Vaatteeni olivat riekaleina. Ihmiset olivat tulessa. He eivät pystyneet huutamaan apua. Äitini löysi minut raunioista ja pyysi sotilaita auttamaan. Nähtyään pahasti vahingoittuneet kasvoni äiti ei sanonut mitään. Sitten hän lähti pelastamaan tätiäni. Näky ympärilläni oli helvetti maan päällä. Taivas ylläni leimusi tulessa ja ruumiita oli joka puolella.

Toinen maailmansota oli päättynyt. Sen tuloksena yli 50 miljoonaa ihmistä oli menettänyt henkensä. Siviilejä sodassa kuoli noin 24 miljoonaa. Miljoonat olivat haavoittuneet ja lukemattomat määrät ihmisiä oli vailla kotia. Elintarvikkeista ja päivittäistavaroista oli pulaa vielä pitkään. Lisäksi monet maat olivat joutuneet vieraan vallan miehityksen kohteeksi. Edessä oli kuitenkin jälleenrakennus ja sodasta toipuminen.
_{epookki 7-8, historia}