Ekstra: Postipelin rakennukset
Aninkoulu
Kauhajoen ensimmäinen kansakoulu rakennettiin kirkonkylään 1882. Opetustilojen, ulkohuussien ja opettajan asunnon lisäksi piti rakentaa navetta opettajan lehmälle, perunakuoppa ja sauna. Kirkko ja C. W. von Schantz lahjoittivat tontin, jolle koulu rakennettiin.
Talonpoikien piti lahjoittaa hirsiä koulun rakentamista varten. Torpparit, käsityöläiset ja kauppiaat määrättiin töihin rakennustyömaalle kukin pariksi päiväksi. Kauhajokinen torppari ja timpuri Hermanni Mansikkamäki oli mukana rakentamassa koulua.
Kiertokoulujen korvaaminen pysyvillä kansakouluilla merkitsi lähtölaukausta kansan koulutustason nostamiselle. Metsistä saatu varallisuus ja kansallistunteen herääminen vahvistivat talonpoikien itsetuntoa ja halua käydä koulua. 1930-luvun lopussa Kauhajoella oli jo 29 kansakoulua.
Lähteet:
Nurmela, Heikki, 1982. Kauhajoen koululaitos 1882-1982.
Ruismäki, Liisa, 1987. Kauhajoen historia esihistoriasta vuoteen 1918.
Kauhajoen saha
Kauhajoen Saha perustettiin 1917, mutta se kasvoi suureksi yritykseksi 1920-luvulla, kun yhtiö osti Yhtyneet Sahat. Kauhajoen pienten sahojen omistajat yhdistivät siten voimansa. Yhtiö alkoi jatkojalostaa sahatavaraa, mikä takasi paremman hinnan puutavarasta. Kauhajoen Sahasta kehittyi merkittävä puunjalostusteollisuuden yritys ja yksi Suomen suurimmista talotehtaista. M.E. Äijö oli yksi Kauhajoen Sahan perustajajäsenistä ja sen johtokunnan puheenjohtaja lähes 20 vuotta.
Aronkylän teollisuusrakennukset olivat tärkeä osa Kauhajoen maisemaa 1930-luvulla ja ne olivat monen kauhajokisen työpaikka. Suurin osa vanhoista teollisuusrakennuksista on purettu uusien tieltä.
Lähteet:
Kauhajoen kulttuurimaisemien kirja, 2012.
Kirjasto
Kauhajoelle perustettiin kirjastoja yksityisten ihmisten toimesta jo 1800-luvulla, mutta kunnan oma kirjasto päätettiin perustaa 1921. Kirkonkylän kirjastoa kunta rahoitti jo vuodesta 1874 alkaen ja lisäksi kirkossa kerättiin kolehti kerran vuodessa kirjaston hyväksi. Aluksi kirjasto toimi Kunnallistalossa, mutta sai pian tilat vasta valmistuneen seurakuntatalon yläkerrasta. Eelis Panula valittiin ensimmäiseksi sivutoimiseksi kirjastonhoitajaksi. Myös Elsa Panula hoiti kirjastoa. Keskustan kirjaston lisäksi 1930-luvulla oli noin kymmenkunta sivukirjastoa koulujen yhteydessä ja monella yhdistyksellä oli oma pieni kirjasto.
Nykyään ollaan kovin huolissaan nuorison lukuinnon vähyydestä. Samanlainen huoli oli myös opettaja Johannes Leppäsellä 1928: ”Jos emme saa esim. nuorisoamme hyvästä kirjallisuudesta ravitsemaan henkeään ja kehittämään itseään, niin aikamme aineellisuuden palvonta vie sen mukanaan, ja meille on pian kehittymässä sukupolvi, josta osa vajoaa raakuuteen, osan jäädessä vain ulkopinnaltaan sivistyneeksi.”
Lähteet:
Nurmela, Heikki, 1982. Kauhajoen koululaitos 1882-1982.
Pieski, Pirjo, Maj-Lis Korhonen. Kauhajoen kirjaston historiaa 150 vuotta. Puhe kirjaston 150 –vuotisjuhlassa.
Toivakka, Pirkko, 1997. Kirjasto Kauhajoella.
Kotiranta
Agnes Sjöberg oli lähtöisin Ala-Knuuttilasta, jonka hänen isänsä J. B. Sjöberg sittemmin myi Kotitalousopistolle. Kauhajoelle palattuaan Agnes Sjöberg osti miehensä kanssa tilan, jonka he nimesivät Kotirannaksi. Agnes perusti praktiikkansa Kauhajoelle 1927 ja siitä tuli erittäin tärkeä maanviljelijöille. Isännät arvostivat Agnesta, koska hän oli taitava eläinlääkäri. Hevoset ja karja olivat tuolloin kaikille ihmisille tärkeitä. Autoja oli vain vähän eli yleisin kulkupeli oli hevoskyyti. Suurin osa ihmisistä oli maanviljelijöitä.
Kotiranta vuonna 1926.
Sjöber-Klaavun talo Kotiranta oli osa Ala-Panulan taloa. Kuva on otettu kirkontornista.
Lähteet:
Ruismäki, Liisa. Agnes Sjöberg – Tiukkasyistä puuta. Kauhajoen joulu 2011.
Kotitalouskoulu
Kotitalouskoulu perustettiin heti Maamieskoulun vanavedessä. Emännät päättivät, että myös naiset tarvitsevat koulutusta. Ajatuksen kotitalouskoulun perustamisesta esitti M.E. Harjan sisar Alma Harja. Yhdeksän sisukkaan emännän porukka alkoi tehokkaasti puuhata koulua Kauhajoelle. Paikkakunnan naisjärjestöt olivat taustatukena. Koulutusta tarjoamalla haluttiin lisätä tasa-arvoa naisten ja miesten välillä.
Koulu aloitti toimintansa 1920 ensin maamieskoululla ja samana syksynä Ala-Knuuttilassa Karin Sjöbergiltä ostetulla tilalla. Uusi upea päärakennus valmistui 1927. Rakentaminen ja koulun ylläpito vaativat Kauhajoen naisilta suuria ponnistuksia. Koulun nimi muutettiin Kotitalousopistoksi, kun koulussa alettiin kouluttaa myös kotitalousteknikkoja. Koulusta tuli nopeasti rehtori Hilja Massisen johdolla valtakunnallisesti arvostettu kotitalouskoulu.
”Kauhajoen Kotitalouskoulu nykyisellään on kaunis todistus siitä, mitä yhteisvoimin aikaansaadaan, kun vaan uhrautuvaisuutta ja harrastusta löytyy.” Maiju Harja ja Hilja Massinen 1928 koulun vihkiäisissä
Kotitalouskoulua perustamassa olivat emännät Maiju Harja, Rauha Kuusio, Liisi Grönvall, Saimi Marttila, Alma Antila, Lydia Mattila, Anni Pirilä ja Edla Honkaranta sekä neiti Alma Harja. Nämä emännät rekrytoivat puolestaan vaate- ja varainkeruuseen 35 emäntää, jotka keräsivät tukijoita omalta kylältään. Perustajat takasivat itse koulun tarvitsemia lainoja. Järjestettiin myös iltamia varainkeruuta varten. Koko Kauhajoki oli siis mukana koulun rahoittamisessa.
Lähteet:
Nurmela, Heikki, 1982. Kauhajoen koululaitos 1882-1982.
Kauhajoen kotitalousopisto 1920-1970. Vaasa 1970.
Pänkälä, Martti, 2010. Taidolla ja sydämellä Kauhajoella – Kotitalouskoulusta korkeakouluun 1920-2010.
Kunnallistalo
Nykyisessä nuorisotalossa Räimiskässä oli 1930-luvulla kunnallistalo, jossa pidettiin kunnan kokouksia. Paikallisena vaikuttajana Vihtori Kuutti osallistui Kunnallistalolla lukemattomiin kunnanvaltuuston, hallituksen ja lautakuntien kokouksiin.
Alun perin rakennus oli Kauhajoen Nuorisoseurantalo Rientola, joka valmistui 1898. Kunnallisneuvos C. W. von Schantz lahjoitti Kastelmanssonin puiston tontin seuralle talon rakentamista varten. 1900 -luvun alussa seurantaloa alettiin vuokrata kunnallisiin tarkoituksiin mm. kuntakokousten pitoa varten ja 1903 siellä pidettiin myös jumalanpalvelukset, kun kirkkoa remontoitiin. Kunnallistaloksi rakennus muutettiin ja laajennettiin 1913. Rakennuksen rönsyilevä ulkomuoto on jugend-tyylin mukainen. Iltaisinkin kunnallistalossa oli toimintaa. Kauhajoen orkesteri harjoitteli siellä ja joskus pidettiin iltamia ja konsertteja.
Rientolan vieressä oli myös muhkurainen kenttä, jossa pidettiin kilpailuja ja kesäjuhlia. Ensimmäinen kunnollinen urheilukenttä saatiin Aronkylään 1921.
”Kilpailuja pidettiin joko kesäjuhlien yhteydessä tai muuten. Kilpailupaikkoina oli Rientolan kupurainen kenttä tai Korpi-Aron ja Marttilan talojen pihamaat.” Tauno Aro, 1935.
Kunnanvirasto muutti uusiin tiloihin 1950-luvulla, jolloin rakennukseen sijoitettiin nimismiehen kanslia. Rakennus on toiminut nuoriso- ja kerhotiloina ja kirjastokin on ollut välillä sijoitettuna sinne. Räimiskä on siis ollut kauhajokisille tärkeä paikka sen valmistumisesta lähtien. Siellä on kunnan hallinnon toimimisen lisäksi vahvistettu kauhajokisten yhteishenkeä osuustoiminnan ja yhdistysten kokoontumisissa.
Lähteet:
Aro, Tauno Kauhajoen Nuorisoseura 50 v. Historiikki vuosilta 1895 – 1945. Vaasa 1946.
http://www.kauhajoki.fi/fi/palvelut/nuoriso/nuorisotalo-r228imisk228/talon-historia.link
Kauhajoen kulttuurimaisemien kirja, 2012.
Kauhajoen Karhun 40-vuotisjuhlajulkaisu. Koonnut M. Porkkala. 1950. Vaasa, Ilkka oy. kirjapaino.
Pänkälä, Martti, 2010. Taidolla ja sydämellä Kauhajoella – Kotitalouskoulusta korkeakouluun 1920-2010.
Maamieskoulu
Kauhajoen väestöstä oli 1920-luvulla 90% eli lähes kaikki maanviljelijöitä. Maanviljelystä kehitettiin ennen maamieskoulun perustamista neuvonnan, kurssien ja maatalousnäyttelyiden myötä. Maamiesseurat ja pienviljelijäyhdistykset opastivat viljelijöitä mm. lannoituksessa. M. E. Harja teki aloitteen koulun perustamisesta Maamiesseuran kokouksessa 1914. Maamieskoulun toiminta aloitettiin 1919 ensin vuokratiloissa, mutta uuden koulun rakentaminen aloitettiin saman tien. Ensimmäinen rehtori oli Oskari Valanne. Koulun perustaminen oli kauhajokisten maanviljelijöiden ansiota.
Suupohjan maamieskoulu oli merkittävä 1920–1930-luvun ihmisille. Sen ansiosta maanviljelijöillä oli mahdollisuus hankkia ammatillista ja yleissivistävää koulutusta. Oppilaita oli koko ajan Kauhajoen lisäksi myös ympäröivistä kunnista. Maanviljelyn taso kohosi koulun ansiosta siten laajalla alueella.
Kauhajoen Maamiesseura perusti 1918 toimikunnan koulua perustamaan. Toimikuntaan kuuluivat A.K. Kaura, M.E. Harja, A.S. Ala-Panula, Mikko Skyttä ja Juho Hirvelä. Rahoitus koulun rakentamiseen hankittiin lainojen avulla ja pyytämällä kannatusmaksuja yksityisiltä ja yhteisöiltä. Perustajat hankkivat takaukset lainoille itse. Jokainen johtokunnan jäsen hankki kuuden henkilön sitoumukset korkeintaan 4000 mk takauksen varalta, jotta vastuu lainoista jakautui monelle henkilölle. Valtiolta ei saatu lainaa eikä avustusta rakentamiseen, mutta rahaa saatiin vähän opettajien palkkoihin ja kaluston hankintaan.
Koulun taloutta ja toimintaa johtamaan perustettiin kannatusyhdistys. Suupohjan Maamieskoulun kannatusyhdistyksen perustajia olivat A.K. Kaura, Maiju ja Eemeli Harja, Auroora ja Antti Ala-Panula, Fanny ja Nestori Rauska, Jaakko Ranta-Knuuttila, Helmi ja Teofilus Aronen, Kauhajoen osuusmeijeri ja Kauhajoen maamiesseura. Kannattajajäseniä olivat M.E. Äijö, Helmi ja Jaakko Joukamo, Maria ja Juho Hirvelä, Alma ja Valle Antila, Tuomas Rintala, J. Yli-Havunen, Urho Mattila, L. ja K.A. Hallberg, Kansalliskauppa Sampo, Osuusteurastamo Itikka, Suupohjan maamiesten kauppa oy, Etelä-Pojanmaan maanviljelysseura.
Lähteet:
Nurmela, Heikki, 1982. Kauhajoen koululaitos 1882-1982.
Pere, Kaarlo, 1969. Suupohjan maatalousoppilaitos 1919-1969. 50 v. maatalousopetusta Kauhajoella.
Meijeri
Kun maatalous tehostui pellonraivauksen ja uusien oppien ansiosta, maitoa riitti myytäväksi asti. Kauhajoen osuusmeijeri Toivo perustettiin 1905. Jo sitä ennen oli pieniä meijereitä eri puolilla Kauhajokea kymmenkunta, mutta Toivon myötä ne lakkautettiin. Maitoa kuskattiin meijeriin joka päivä pitäjän joka kolkasta. 1920-luvulla perustettiin meijerit myös Hyyppään, Päntäneelle, Nummijärvelle ja Ikkeläjärvelle, jotta matka meijeriin ei olisi kohtuuton. Maidon myynnistä saadut tulot olivat tärkeä tulonlähde monelle maanviljelijälle. Meijerin tuottamaa voita ja juustoja vietiin suuria määriä jopa Englantiin asti. Osuustoiminta tarkoittaa sitä, että tuottajat omistavat yhdessä tuotantolaitoksen tai osuuskassan ja ovat yhdessä siitä myös vastuussa.
M.E. Harja oli yksi Kauhajoen osuusmeijerin perustajajäsenistä. Hän edusti Kauhajoen osuusmeijeriä myös Etelä-Pohjanmaan Meijeriliitossa ja Valiossa.
Lähteet:
Kauhajoen kulttuurimaisemien kirja, 2012.
Ruismäki, Liisa, 1987. Kauhajoen historia esihistoriasta vuoteen 1918.
Ollonqvistin kauppa ja kahvila
Ollonqvistin kauppakartano tunnetaan nykyään Kotiseututalona, jossa sijaitsee myös kahvila Valkoinen puu. Ollonqvistin talo on vanhin Topeekan nykyisistä rakennuksista. Siinä piti 1930-luvulla kauppaa ja kahvilaa Holger Ollonqvist äitinsä Maria Sofian kanssa. Holgerin isoisä laivuri Ernst Johan Ollonqvist perusti kaupan Kauhajoelle 1871. Nykyinen rakennus valmistui 1882.
Kauppojen perustaminen helpotti ihmisten elämää kun ostotavaroita ei tarvinnut hakea Kristiinankaupungista asti. Liikenne ja elämä kauppojen ympärillä vilkastuivat. Kauppareissulla oli mahdollisuus vaihtaa myös kuulumisia. Tuohon aikaan kaupoissa oli tuoleja, joilla saattoi levähtää. Ollonqvistin kaupan yhteydessä oli myös kahvila. Kauppiaana toimiminen vaati hyvää luku-, kirjoitus-, lasku-, kirjanpito- ja kielitaitoa, joten kauppiaat lähettivät lapsensa mielellään opintielle. Koulutusta saaneet kauppiaat osallistuivat kunnan kehittämiseen. Holgerin setä, kauppias Erik Ollonqvist, oli mukana myös passiivisessa vastarinnassa ensimmäisen sortokauden aikana.
Kelloseppä, valokuvaaja Alfred Niemistö asui Marttilankylässä ja 1930-luvulta alkaen Uuronkylässä, mutta hän varmasti piipahti myös Ollonqvistin kaupassa ja kahvilassa mainostamassa valokuvaustaitojaan ja kellojaan. Tässäkin pelissä on monta Alfred Niemistön ottamaa valokuvaa.
Lähteet:
Kauhajoen kulttuurimaisemien kirja, 2012.
Ruismäki, Liisa, 1987. Kauhajoen historia esihistoriasta vuoteen 1918.
Ruismäki, Liisa. Ollonqvistin kauppakartanon 120 ensimmäistä vuotta. Kauhajoen joulu 2013.
Rautatieasema
1911 Kauhajoelle saatiin rautatie. Komeasta rautatieasemasta tuli pian nähtävyys Aronkylässä. Rautatieaseman ansiosta Aronkylästä kehittyi Kauhajoen liike-elämän keskus useiksi vuosikymmeniksi. Aronkylään rakennettiin mm. Kauhajoen Saha ja osuusmeijeri. 1930-luvulla asemanseutu oli Kauhajoen vilkkain keskus. Siellä oli teollisuutta, kauppoja, pankkeja, kahviloita ja matkustajakoteja.
Juniin lastattiin Aronkylässä mm. lankkuja, lautoja, ruissäkkejä, voita, juustoja, lihaa, rapuja ja puolukoita. Ennen jäähdytyslaitteiden keksimistä kylmävaunut jäähdytettiin suurilla jääkimpaleilla, jotka sahattiin talvella joesta ja säilytettiin sahanpurujen seassa. Kauhajoen kauppoihin saatiin tuotteita junan kyydissä kaukaakin.
Lähteet:
Kauhajoen kulttuurimaisemien kirja, 2012.
Sanssinkartano
Sanssinkartano on alun perin Yli-Knuuttilan tilan päärakennus. Sanssinkartanoksi komeaa rakennusta alettiin kutsua viimeistä aatelisisäntäänsä Carl Wilhelm von Schantzia mukaillen vasta, kun talo remontoitiin nykyiseen edustuskäyttöönsä. Päärakennus on rakennettu 1863, mutta siinä on myös myöhemmin rakennettuja osia. Von Schantzit, ja erityisesti Carl Wilhelm von Schantz, vaikuttivat myönteisesti Kauhajoen kehitykseen. Suurin osa Kauhajoen keskustaa on rakennettu entisen Yli-Knuuttilan tilan maille.
Sanssinkartanossa toimi kunnalliskoti eli vanhainkoti 1930-luvulla. Kunnalliskodin perustaminen 1903 oli tärkeää, koska valtio ja kunta ottivat vastuun vanhusten ja köyhien hoitamisesta. Nykyään Sanssinkartano toimii kokous- ja juhlapaikkana.
Lähteet:
Ruismäki, Liisa, 1987. Kauhajoen historia esihistoriasta vuoteen 1918.
Ruismäki, Liisa. Knuuttilan talosta Sanssinkartanoksi.
Vanha kirkko
1930-luvulla Kauhajoella oli puinen ristikirkko, joka oli rakennettu 1820. Kauhajokisilla oli vahva näkemys siitä, että he haluavat puukirkon ja rakentavat sen itse, eivätkä he suostuneet maaherran määräykseen rakentaa kirkko tiilestä. Kirkko rakennettiin yhteisvoimin omasta puutavarasta. Siksi kirkko oli kauhajokisille rakas. Kirkkoa korjattiin useaan otteeseen, jolloin ulkonäkökin muuttui. Ristikirkko paloi 1956. Sen paikalle valmistui nykyinen kirkko kaksi vuotta myöhemmin.
Lähteet:
Ruismäki, Liisa, 1987. Kauhajoen historia esihistoriasta vuoteen 1918.
Yhteislyseo
Yhteislyseo
Lyseossa opiskeltiin keskikoulu- ja lukioluokat ennen peruskoulu-uudistusta (1975). Yhteislyseo aloitti 1928 Kauhajoen yhteiskoulu –nimisenä. Koulun perustaminen oli kauhajokisten omaa ansiota. Opettaja Matti Porkkala oli aloitteen tekijä. Perustamisessa mukana oli viisi maanviljelijää, kaksi opettajaa, kirkkoherran rouva, kanttori ja rakennusmestari.
Oppikoulun perustamistoimikunnassa olivat maanviljelijät A.K. Kaura, Nestori Rauska, M.E. Harja, A. Ala-Panula ja V. Nurmela, opettajat Matti Porkkala ja Anna-Liisa Päivärinta, rouva Anni Ahtola, kanttori Anton Källström ja rakennusmestari P.E. Tamminen.
Kannatusyhdistykseen liittyi 625 henkilöä, mikä on suurin oppikoulun kannatusyhdistyksen jäsenmäärä koko Suomessa. Taustalla oli kauhajokisten into päästä vaikuttamaan koulun sijaintiin. Varmaankin juuri tonttikiistan takia yhteiskoulun paikaksi lopulta valittu tontti nimettiin Riitamäeksi.
Vanhin koulurakennus on Karjalan kannakselta Raivolasta 1930 siirretty huvila. Koulun tukijat takasivat itse lainan, joka tarvittiin koulun rakentamiseen. Koululle johtava tie ja tontin tasaus- ja kunnostustyöt tehtiin talkoovoimin. Kaksi ensimmäistä vuotta koulu joutui tulemaan toimeen ilman valtion apuja, joten lukukausimaksujen lisäksi rahoitusta kerättiin iltamilla ja arpajaisilla. Koulun kannatusyhdistys ponnisteli rahoituksen eteen useamman vuosikymmenen. Koulu siirtyi kunnan omistukseen ja vastuulle vasta 1975.
1930-luvulla yhteislyseossa oli mahdollisuus opiskella montaa eri kieltä, kuten ruotsia, saksaa, latinaa, englantia, viroa ja unkaria. Englanti valittiin ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi 1946, koska kaikilla koulun oppilailla oli Amerikassa sukulaisia, jotka osasivat vain englantia. Kielten oppimisen tarve ei siis ole aivan uusi juttu.
Sota-aikana Eduskunta siirrettiin vajaaksi kolmeksi kuukaudeksi Kauhajoelle yhteislyseon tiloihin (1939–1940). Eduskunnan lähdettyä takaisin Helsinkiin koulun tiloissa toimi sotasairaala. Muutenkin sota vaikeutti koulun toimintaa opettajapulan ja kulkutautien takia, ja koska osa poikaoppilaista joutui sotaan.
Yhteislyseon perustaminen merkitsi kauhajokisille nuorille mahdollisuutta opiskella omalla paikkakunnalla kansakoulun jälkeen jopa ylioppilaaksi asti. Koulun opettajat järjestivät oppilaille myös harrastustoimintaa.
Lähde:
Laurila, Olli A., 1975. Kauhajoen yhteislyseo 1928-1975.