Luonnon monimuotoisuus
Metsä- ja peltoluonnon biologisesta monimuotoisuudesta
Peltoluonnon monimuotoisuus
Peltomaisema sisältää aina muutakin kuin viljelykasveja. Pientareet, avo-ojat, niityt, kivikot, metsäsaarekkeet, peltotiet, ladot ja yksittäiset puut tuovat vaihtelua maisemaan ja tarjoavat kasvupaikkoja niittykasveille ja suojaa ja pesäpaikkoja eläimille ja linnuille. Hyypän viljelymaisema on vaikuttava, koska se on monipuolinen. Pellot vaihtavat väriä vuodenaikojen mukaan. 
Laaksossa kiemurteleva joki ja sen varrella kasvava kasvillisuus halkoo maisemaa, lähteiden ja purojen ympärille on jätetty metsäsaarekkeita. Teiden pientareilla kasvaa säännöllisten niittojen ansiosta niittykukkia. Maisema on alati muuttuva. Sen lisäksi, että Hyypän maisema on kaunis katsella, se on suotuisa myös luonnon monimuotoisuuden kannalta.
Kuva: Särmäkuismakasvustoa Hyypässä. Maisema on monipuolinen: taustalla näkyy niittyä, avo-ojia ja puustoa, jotka antavat suojaa eläimille ja linnuille.
Metsä- ja peltoluonnon monimuotoisuutta ylläpitää sekä arkinen työ maatiloilla että erityiset hoitotoimet. Maanviljelijät voivat ottaa työssään huomioon luonnon monin tavoin ja näin on Hyypässäkin tehty. Maanviljelijöiden tekemää peltoluonnon suojelutyötä tuetaan ympäristötuilla. Vesistöjen reunamille perustetaan suojavyöhykkeitä. Hyypänjoki, lähteet, prunnit, purot ja niiden ympärille jätetty kasvillisuus antavat suojaa ja sopivat kasvuolosuhteet monille kasveille, linnuille ja eläimille. Kasvinsuojeluruiskutuksia tehdessä pellonpientareita ei ruiskuteta, jolloin kimalaiset ja muut pölyttäjät eivät vahingoitu. Pellolla pesivän Kuovin pesän voi äestäessä väistää ja siten säästää sen munat. Tienvarsien pientareet niitetään ennen juhannusta, jolloin perinteiset pientareiden kasvit saavat valoa ja vieraskasvit saavat väistyä.
Peltoluonnon muotoutuminen Hyypässä
Viljely tapahtui pitkään käsin ja hevosvoimin, ja kesällä luonnonniityillä ja metsissä laiduntava karja oli tärkeä osa maanviljelyä. Heinän niittäminen säännöllisesti ja eläinten laiduntaminen kehittivät niityille ja laitumille vähitellen oman heinänkorjuusta selviävän kasvistonsa, joka käsitti monenlaisia kukka- ja ruoholajeja. Siellä missä on paljon kukkia, viihtyvät myös perhoset ja muut hyönteiset sekä linnut.
Vanhassa viljelymaisemassa oli avo-ojien rytmittämiä peltoja, laitumia ja niittyjä, ehkä myös jokunen saviprunni. Pellosta kerätyt kivet koottiin kiviaidoiksi tai -kasoiksi. Siellä täällä oli yksittäisiä puita, puukujia ja pieniä puuryhmiä. Pelloilla oli lukuisia latoja ja heinäntekijöiden majoja. Maisema oli pienimuotoista ja vaihtelevaa.
Maatalousmaisema nykyään
Moottorivoimaiset maatalouskoneet alkoivat kehittyä noin sata vuotta sitten ja 1970-luvulla traktori yleistyi. Ensimmäinen traktori hankittiin Hyyppään 1920-luvulla, mutta peltoja hoidettiin enimmäkseen hevosvoimin 1970-luvulle saakka. Viime vuosikymmeninä maatalousmaisema on koneiden kehityksen myötä virtaviivaistunut. Maatiloja on nyt vähemmän ja tilat ovat suurempia. Hyyppä on ollut 2000-luvulle saakka maatalousvaltainen kylä, jossa peltopinta-alat ovat kuitenkin olleet pieniä, 1900-luvulla keskimäärin 10-15 hehtaaria. Enimmillään tiloja on ollut useita satoja. Vuonna 1983 Hyypässä oli 218 maatilaa, 2118 ha viljeltyä peltoa eli keskimäärin 9,7 ha/tila. Euroopan unioniin liittyminen vuonna 1995 vähensi tilojen määrää nopeasti. Viidessä vuodessa tilojen määrä väheni kolmasosan. 2000-luvulla tilojen määrä on puolittunut eli jäljellä on noin 70 tilaa. Peltopinta-alan määrä on kuitenkin hieman kasvanut, joten tilojen koko on kasvanut huomattavasti. Nykyään tilakoko on keskimäärin 37 hehtaaria.
Nykyään peltojen avo-ojia korvataan salaojilla, jolloin yhtenäiset peltolohkot kasvavat suuremmiksi. Mitä suuremmat lohkot ja suoremmat muodot, sitä helpompaa on viljely. Hyypässä on sekä salaojitettuja että avo-ojitettuja peltoja. Avo-ojia on vielä laakson alatasoilla tulvien vaivaamilla lohkoilla. Avo-ojat näkyvät maisemassa ojien varsilla kasvavan korkeamman kasvillisuuden ansiosta.
Rikkakasveja ja kasvitauteja torjutaan vuoroviljelyn lisäksi kasvinsuojeluaineilla. Lehmät tarvitsevat vahvaa ravintoa kasvaakseen hyvin ja tuottaakseen paljon maitoa. Siihen eivät kelpaa vähäravinteiset ja kukkivat luonnonlaitumet. Eläimet saavat sen sijaan laiduntaa viljellyillä laitumilla, joilla on ravinteikasta ruohoa. Moni vanhassa kulttuuriympäristössä viihtynyt laji on siksi harvinaistunut.
Virtaviivaistuvassa ympäristössä monipuolisina säilyneiden alueiden arvo kasvaa, sillä ne ylläpitävät lajirunsautta ja tuottavat elämyksiä. Hyypänjokilaaksossa mm. vaihtelevat maastonmuodot ja lähteet luovat edellytyksiä maaseudun häviävien yksityiskohtien ylläpitämiselle. Hyypässä voi vielä nähdä peltomaisemassa laiduntavaa karjaa, latoja, riihiä, avo-ojia, yksittäispuita ja metsäsaarekkeita. Viljelyyn sopimattomat kanjonimaisten luomien notkot ovat erityisesti olleet niittyinä ja karjan laitumina. Nykyään Hyypässä karja laiduntaa vielä muutamassa luomanotkossa. Laiduntamiseen sopii erityisesti ylämaankarja, jolle riittää kesällä metsälaitumilta saatava ravinto.
Viljelylajistokin on monipuolista, ja kesantopelloilla kukkii parhaimmillaan monilajinen niittykukkalajisto. Kuvassa näkyvä kesantopelto Korhoskylässä tuo maisemaan väriä ja rikastuttaa eliöstöä.
Kosteikkojen ympäristöissä linnut pyydystävät hyönteisiä, ja tulvapelloilla viihtyvät muuttolintuparvet. 2010-luvun vaihteessa Hyypässä havaittiin peräti 50 harvinaistuvaa lintulajia. Kuvan alalaidassa näkyy Korhoskylään tehty kosteikko.
Pienillä asioilla on suuri merkitys
Pientareet, niityt ja muut paikat, joissa peltoympäristöissä on luonnonkasveja, ovat jäänteitä vanhasta monipuolisemmasta viljelymaisemasta. Yksittäispuut ja pensas- ja puurykelmät pellolla, kivikot, pellonpientareet luonnonkasveineen, ojat ja ruohoa kasvava peltotie ovat tärkeitä elinympäristöjä eläimille ja kasveille, jotka tarvitsevat säilyäkseen muutakin kuin viljeltyä peltoa tai tiheää metsää. Metsäsaareke antaa suojaa linnuille ja nisäkkäille, ja kivikasassa viihtyvät liskot, hyönteiset ja linnut. Vanhat puut sopivat lepakkojen, lintujen ja oravien asuinpaikoiksi. Vanhassa ladossa viihtyvät jäkälät ja pienet nisäkkäät, ja ladon ympärillä ja kesantopelloilla viihtyvät niittykukat. Kosteikko voi olla oikea lajien keidas.Jos säilytämme tällaiset paikat, voimme auttaa monia eläimiä ja kasveja jatkamaan eloaan viljelymaisemassa.
Kuovi kuuluu viljelymaisemaan. Joskus se rakentaa pesänsä keskelle peltoa. Yleensä viljelijä huomaa pesän ja kiertää sen äestäessään.
Pensastasku viihtyy aukeilla paikoilla, joissa on pensaita. Maisema ei saa kuitenkaan olla liian avoin eikä toisaalta umpeenkasvanut.
Artikkeli: Säästä töyhtöhyypän ja kuovin pesä
Monimuotoisuutta ihmisen ja kotieläinten ansiosta
Viljelymaisema on ihmisen muovaamaa, ja monet eläimet ja kasvit ovat pitkän ajan kuluessa sopeutuneet niittoon ja laiduntamiseen. Voimme auttaa noita lajeja säilymään jatkamalla maan hoitamista niin, että lajit viihtyvät.
Jos niitämme pientareet tai estämme pensaiden ja puiden kasvun ladon ympärille, niittykukat saavat kasvamiseen tarvitsemaansa valoa. Jos säästämme ojanpientareet ja kivikot torjunta-aineilta, kimalaiset, mehiläiset ja perhoset viihtyvät niissä. Näin voimme auttaa monia eläimiä ja kasveja menestymään viljelyalueella.
Kuva: Sulkeutuvaa niittyä Hyypässä. Ilman laidunnusta tai pensaikkojen poistoa pajut valtaavat niityt.
Luonnonniityt, joita hoidetaan perinteisesti niittäen tai laiduntaen, ovat runsaslajisia biotooppeja. Niillä on yhteinen nimi: perinnebiotooppi. Suomen perinnebiotooppien pinta-ala oli suurimmillaan 1800-luvun lopulla. Nyt niistä on jäljellä enää alle prosentti.
Kolmasosa sukupuuton uhkaamista lajeistamme elää luonnonniityillä tai -laitumilla. Siksi on tärkeää, että huolehdimme jäljellä olevista lajeista, ettei lajien katoaminen jatku.
|
Metsäluonnon monimuotoisuus
Hyypässä leimaa-antavimpia luontoelementtejä ovat laakson pohjalla mutkitteleva joki puustoisine rantavyöhykkeineen, rinteitä laakson poikkisuuntaan uurtavat kanjonimaiset purouomat ja syvät Katikan kanjonit, kymmenet lähteet, metsäsaarekkeet, huomionarvoinen linnusto sekä muutoinkin rikas eläin- ja kasvikunta. Hyypänjoki on kapea, mutta pienuudestaan huolimatta joki koetaan kylällä arvokkaana identiteettitekijänä, jota halutaan myös hoitaa. Jokeen liittyy myös arvokasta eläimistöä, kuten purotaimen ja muuta kalakantaa.
Kuva: Vasemmalla puro Katikassa. Yläkuvassa oikealla Hyypänmäen lähteikkö, alakuvassa Hosikankaan lehtomainen paisterinne.
Laakson poikki maastoon kuluneissa uomissa jokeen virtaavat purot ja luomat ovat usein puustoisia ja jakavat pitkänomaista maisemaa pienempiin maisematiloihin. Näillä kapeilla puustoisilla vyöhykkeillä on usein rikas eliöstö ja myös elämyksellisiä luontoympäristöjä. Suurin ja vuolain puro on Rauhaluoma laakson keskivaiheilla. Kanjonimaisissa uomissa virtaavat luonnontilaiset purot ovat metsälailla suojeltuja. Kanjoneiden rinteitä on aikaisemmin laidunnettu ja hoidettu puoliavoimina niittyinä, mutta nykyisin suuri osa niistä kasvaa puustoa. Osa metsistä on kuitenkin edelleen nautojen, hevosten ja lampaiden laitumina, mikä edistää myös niittykasvillisuuden säilymistä. Metsälaitumia on ollut mm. Kiviluomankylässä, Jokimäenkylässä, Panttikylässä ja Rotolankylässä.
Runsas lähteiden määrä näkyy maisemassa lukuisina metsäsaarekkeina avoimien peltojen keskellä, kun lähteiden ympäristö on jätetty raivaamatta pelloiksi. Laakson avointa maisemaa rytmittävät myös useat laajemmat metsäalueet, kuten Teevahainen, Pinokorpi, Pohjaiskorpi, Perkiö ja Kärmeskangas.
Laakson alueella ja reunoilla on myös talousmetsinä hoidettavia metsäalueita, joiden kiertokulku kuuluu myös perinteiseen kulttuurimaisemaan. Maastonmuodot tuottavat vaihtelua kasvupaikkatekijöihin, ja hoidetuissakin metsissä on monenlaista metsää. Esimerkiksi kumpareiden pohjoisrinteet ovat kosteampia ja varjoisempia ja notkoihin kertyy kosteutta. Metsätyyppi vaihtelee kasvupaikan mukaan. Hyypässä iso osa metsistä on rehevää sekametsää.
Metsän kehitystä pienestä taimikosta täysikasvuiseksi metsäksi kutsutaan sukkessioksi. Sukkession eri vaiheissa metsässä viihtyy eri kasvi- ja eläinlajeja. Metsäympäristön muodostavat kasvit ja sen asukkaat vaihtuvat vähitellen. Eliölajiston monipuolisuutta voidaan tukea monin tavoin metsänhoidossa. Yleensä eniten lajeja viihtyy metsien reuna-alueilla, joissa pienellä alueella on monenlaisia elinympäristöjä. Hyypän metsissä elää mm. metsäjäniksiä, kettuja, myyriä, hiiriä, hirviä, kärppiä, lumikkoja ja majavia.
Jotta laji voisi menestyä, sen elinympäristöjen täytyy säilyä. Eräät lajit elävät vain kuolleissa koivuissa, toiset viihtyvät vain metsäisillä soilla ja jotkin muut elävät vain palaneessa metsässä. Samantapaisten ympäristöjen ei myöskään pitäisi olla kaukana toisistaan, sillä kaikkien lajien ei ole helppo levittäytyä kauas. Yksioikoinen metsänhoito voi tuottaa vähälajista metsäympäristöä. Jos metsänhoidossa kiinnitetään huomiota monimuotoisuuteen, siellä kasvaa useampia eläin-, kasvi- ja sienilajeja.
Kuva: Luonnonmetsästä ei tuulenkaatoja korjata pois vaan ne saavat lahota. Monet hyönteiset ja sienet ovat lahopuusta riippuvaisia. OIkealla lähde Hosiojan haaran tuntumassa. Nelivyöjäärä suosii kosteilla paikoilla olevia lahoja maapuita, pökkelöitä ja kantoja. Aikuiset hakeutuvat mielellään kukille.
Miltä monimuotoinen metsä näyttää?
Monimuotoisessa metsässä on monia puulajeja. Puut ovat eri-ikäisiä, on kuolleitakin puita ja kaatuneita puita metsäaukeilla. Metsässä on sekä märkiä että kuivia, valoisia ja varjoisia kohtia. Tällaisessa metsässä on runsas kasvi- ja eläinlajisto. Kuolleista ja kuolevista puista tulee asuinpaikka sienille, jäkälille, sammalille ja hyönteisille, jotka vuorostaan ovat ravintona linnuille. Koloissa asuvat eläimet, kuten linnut ja oravat, löytävät tällaisessa metsässä helposti sopivan asuinpuun.
Monimuotoisuus on tärkeää, sillä se auttaa luontoa sopeutumaan muutoksiin. Jos tuhohyönteiset hyökkäävät metsään, jossa on vain yhtä puulajia, voi koko metsä kärsiä. Mitä enemmän lajeja, sitä vahvempi metsä. Myös metsäkuvioiden eri-ikäisyys lisää metsän monimuotoisuutta, sillä metsän sukkession eri vaiheissa viihtyvät eri lajit.
Hyypän rehevillä mailla on paljon monimuotoisia metsäympäristöjä, joissa on eri-ikäisten metsä-kuvioiden vaihtelua, sekametsää ja metsän reuna-vyöhykkeitä. Hyypän metsät ovat monimuotoisia kutakuinkin kauttaaltaan. Jo maaston monimuotoisuus ja rehevyys takaavat sen, ettei laajoja monotonisia alueita ole. Viereisessä satelliittikuvatulkinnassa näkyy Hyypän metsien rehevyys runsaina sinisinä ja tumman vihreinä alueina. Sininen tarkoittaa lehtoa tai lehtomaista kangasta ja tumman vihreä tarkoittaa tuoretta kangasta.
Perinnebiotooppialue löytyy Rotola-Pukkilan tilan metsälaitumelta Jokimäenkylästä. Suurilla metsälaidun-alueilla on saatu higland –karjan laidunnuksen avulla perinnebiotooppikasvillisuus elpymään. Niittykasvillisuus viihtyy karuissa oloissa eikä se pärjää kilpailussa esimerkiksi maitohorsmalle. Siksi perinneniittyjä ei lannoiteta. Niittykasvit hyötyvät siitä, että karjan kulkeminen pitää korkeammat kasvit kurissa.
Katso kuvia Riverhill -tilan nettisivuilta.
Kartat kertovat
Puuston ikä
Metsäkuvioiden eri-ikäisyys lisää metsän monimuotoisuutta, sillä metsän sukkession eri vaiheissa viihtyvät eri lajit.
Luontoarvot ja rakennetun ympäristön arvot kartoissa
Oikeanpuoleiseen karttaan on merkitty erityisen tärkeät elinympäristöt ja erityiset lajihavainnot. Vaalean ruskeilla nuolilla on merkitty hienot näkymät laaksoon. Vasemmanpuoleiseen karttaan on merkitty kauniit rakennetut miljööt. Kartat on julkaistu 2008 Hyypänjokilaakson maisemanhoitoalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa (s.14 ja 37).
Vieraslajit uhkaavat monimuotoisuutta
Monimuotoisuus uhattuna
Yksi syy kasvi- ja eläinlajien katoamiseen ovat vieraslajit. Kun tuomme uusia lajeja alueelle, jolle ne eivät kuulu, ne voivat joskus levittäytyä niin paljon, että alkuperäiset lajit syrjäytyvät. Luonto on kasvien ja eläinten kehittynyttä yhteistyötä. Kun jokin laji katoaa, se vie usein mukanaan muitakin. Hyönteisten vähentyessä on linnuilla vähemmän ruokaa ja niin edelleen. Kehityksessä hyötyjiä ovat monenlaiseen elinympäristöön sopeutuvat lajit ja erikoistujat ovat heikoilla.
Tehtävä: Esimerkkejä vieraslajeista: lupiini, jättipalsami, jättiputki, kurtturuusu, supikoira, amerikan majava, minkki, espanjansiruetana. Mitä vieraslajeja tiedät esiintyvän Kauhajoella? Ilmoituksen vieraslajin leviämisestä voi tehdä internetissä.
Lisätietoa: http://www.vieraslajit.fi/
Lupiinit ovat kauniita, mutta ne valtaavat alaa muilta piennarkasveilta. Lupiineja tulisi niittää, jotta perinteiset piennarkasvit säilyisivät.