Tavoitteeni tässä kirjoittamisen opetuskokeilussa on saada lapset ymmärtämään, ettei kerralla tarvitse tulla valmista tekstiä vaan kirjoittaminen nähdään prosessina, johon kuuluu suunnittelua, toisten ja oman tekstin arvioimista eri tavoin sekä tekstin muokkaamista arviointien pohjalta. Pyrin luomaan tunneille kiireettömän tunnelman, jossa jokaisen luovuus pääsee loistamaan eikä kenenkään ideoita torpata. Tekstin kirjoittamisessa haluan kokeilla pedanetiä työskentelyalustana, jotta rohkaistun käyttämään sitä enemmän myös tulevaisuudessa. Minna-Riitta Luukka kuvailee artikkelissaan (2004) eri lähestymistapoja kirjoittamiseen ja sen opetukseen. Tässä kokeilussa näen kirjoittamisen ennen kaikkea prosessina, mutta korostan myös kirjoittajan luovuutta. Siksi en halua puuttua aihevalintaan, ellei se nyt mene ihan hyvien tapojen ja ymmärryksen yli. Pentikäinen ym. (2017) korostavat tekstien jakamisesta kumpuavaa iloa. Heidän mielestään omien tekstien lukeminen toisille on parhaimmillaan osa hyvää vuorovaikutuksessa koettua elämää. Tätä myönteisyyttä haluan myös omalta osaltani vahvistaa lapsissa. Tekstien jakamista helpottamaan olen suunnitellut tehtävän parityöksi, jolloin teksti ei ehkä muodostu niin henkilökohtaiseksi kuin itsenäisesti kirjoitettaessa. Ideana on saada kaikki kymmenen oppilasta työstämään myös toistensa tekstejä antamalla palautetta ja kehittämisideoita. Suunnitelmani pitää sisällään useita uudenlaiseen kirjoittamiseen kuuluvia piirteitä TVT:n käytöstä ryhmätyöskentelyyn ja vertaisarviointiin (vrt. Kallionpää 2014). Työskentelyn suunnittelun pohjana käytän Linnakylän, Mattisen ja Olkinuoran (1992) prosessikirjoituksen oppaassa esiteltyjä kirjoitusprosessin vaiheita, joita tämän kokeilun osalta kuvailen seuraavaksi lyhyesti.

Valmistautumisvaiheessa virittelen lapset kirjoittamaan pienellä lämmittelytehtävällä, jossa jokaisen on helppo onnistua. Tavoitteena on saada lapset innostumaan kirjoittamisesta. Luonnosteluvaiheessa annan lapsille mahdollisuuden suunnitella kirjoitelmaansa vapaasti. Kaikkea suunnitelmaan kirjattua ei tarvitse sisällyttää tekstiin. Palautetta opetellaan antamaan ja saamaan heti suunnitelmasta lähtien. Palautetta annetaan niin suullisesti kuin kirjallisestikin. Pyrkimyksenä on ohjata lapsia antamaan toisille rakentavaa palautetta, jota he voivat työn jatkuessa hyödyntää. Tekstin muokkaaminen ja kirjoitusasun tarkistaminen helpottuu, kun käytämme pedanetiä kirjoituspohjana. Silloin ei tarvitse turhautua tekstin uudelleenkirjoittamisesta, kun muutokset voi helposti tehdä koneella. Tekstien julkistaminen tapahtuu lähinnä lukemalla ne ryhmässä sekä näkymällä pedanetissä. Tavoitteena on, että lapset kokevat omien ja toisten keskeneräistenkin tekstien lukemisen ja käsittelemisen luontevana.

Koulun kolmasluokkalaiset ovat itselleni tuttuja lapsia, mikä helpottaa kokeiluani. LIsäksi luokan opettajat toimivat apunani antaen vinkkejä toteutukseen vaikka he eivät sen suuremmin tunneilla mukana olekaan (koska kyseessä on yhdysluokka 3-4). Koska haluan kokeilla vertaispalautteen antamista tekstistä ja koen jatkuvan arvioinnin tärkeänä tässä prosessissa, haluan myös kirjata lapsille selvästi näkyviin oppimisjakson tavoitteet. Niihin voidaan sitten palata kesken jakson ja jakson päätteeksi. Tarkoituksena on, ettei tavoitteita tule liian suurta määrää ja ne ovat lapsille helposti ymmärrettäviä. Kaikki tavoitteet nojaavat luonnollisesti opetussuunnitelmaan.

Seuraavaksi näet lapsille esittämäni jakson tavoitteet, jonka jälkeen tulevat jokaisen tunnin suunnitelmat. Heti suunnitelman perässä on esitelty tunnin toteutuminen sekä tilanteessa esiinnousseet mietteet. Alunperin ajattelin kirjoitusprosessin kestävän noin kuuden oppitunnin verran, mutta pian huomasin aikaa menevän selvästi enemmän. Onneksi koulun väki oli joustavaa ja sain rauhassa viedä projektini loppuun!

Käytetyt lähteet:
Kallionpää, Outi. 2014. Mitä on uusi kirjoittaminen? Uusien mediakirjoitustaitojen merkitys. Media & viestintä. http://mediaviestinta.fi/blogi/mitaon-uusi-kirjoittaminen-uusienmediakirjoitustaitojen-merkitys/.
Linnakylä, P., Mattinen, E. & Olkinuora, A. 1992. Prosessikirjoittamisen opas. Helsinki: Otava.
Luukka, M.-R. 2004. Tekstejä, luovuutta ja prosesseja – Näkökulmia kirjoittamiseen ja sen opetukseen. Teoksessa M.-R. Luukka & P. Jääskeläinen (toim.) Hiiden hirveä hiihtämässä: hirveä(n) ihana kirjoittamisen opetus. ÄOL:n vuosikirja XLVIII. Helsinki: ÄOL, 9–22.
Pentikäinen Johanna, Routarinne Sara, Hankala Mari, Harjunen Elina, Kauppinen Merja, Kulju Pirjo. (2017). Oikeinkirjoituksesta monilukutaitoon: suomalainen kirjoittamisen opetus ennen ja nyt. Teoksessa Korhonen Vesa, Annala Johanna, Kulju Pirjo (toim.) Kehittämisen palat, yhteisöjen salat: Näkökulmia koulutukseen ja kasvatukseen. Tampere: Tampere University Press, 157–180.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus. Helsinki.