Moduulit
MODUULI 4: T. 12 Keskustelutaitojen ohjaaminen luokassa (tuottamistaitojen pedagogiikka) - Jutta & Ebba
Opetuksessa tulisi pyrkiä oppilaiden ja opettajan väliseen dialogiin, jossa keskeistä on esimerkiksi tasavertainen vuoropuhelu ja osapuolten välinen kunnioitus (Opetushallitus, n.d.). On tärkeää, että luokassa on laadittu yhteiset säännöt vuorovaikutustilanteisiin. Sääntöjen noudattaminen tukee dialogisen ilmapiirin rakentumista, jolloin oppilaat uskaltavat osallistua keskusteluun rohkeasti ja avoimesti.
Dialogin syntymiseen vaaditaan usein opettajan tai muun mallintajan vuorovaikutuksellinen tuki ja johtaminen (Hannula, 2012). Selkeät ohjeet ja johdonmukaisuus auttavat oppilaita keskustelemaan, mutta liian strukturoitu ohjaaminen saa oppilaat vain vastaamaan esitettyihin kysymyksiin, eikä omaa pohdintaa esiinny keskustelussa (Hannula, 2012). Voisi ajatella, että kaikki pystyisivät vastata pelkästään kysymyksiin, mutta jos keskustelua ei synny, kyseessä ei ole dialogi, johon pyritään. Keskustelua tukee myös opettajan antamat tavoitteet tunnin alussa ja pienryhmässä tehtävät keskusteluharjoitukset (Hannula, 2012).
Dialogin tulee olla oppilaille merkityksellistä. Opetushallitus (n.d.) mukailee Alexanderin (2008) ja Lefsteinin (2006) ajatuksia merkityksellisyyden syntymisestä dialogin kiinnostavuuden ja omakohtaisuuden kautta. Tarkastellut aiheet ovat tärkeää yhdistää oppilaiden kokemusmaailmaan ja mielenkiinnonkohteisiin, jolloin oppilaiden on helpompi virittyä keskusteluun. Ajan ja paikan merkitys on myös tärkeä dialogitilanteissa. Keskustelutaitojen harjoittelulle tulee varata riittävästi aikaa, sillä ne eivät kehity hetkessä (Hannula, 2012). Oppilaiden voi olla aluksi vaikeaa tuoda omia näkemyksiä esille tai kommentoida toisen mielipidettä (Hannula, 2012). Tämä vaikeuttaa dialogin syntymistä luokkatilassa. Ajan lisäksi ilmapiirillä on merkityksellinen asema dialogisuuden toteutumisessa. Opetushallituksen (n.d.) mukaan dialogisuus tarvitsee turvallisen ja lämpimän ilmapiirin, jossa kaikkia jäseniä arvostetaan.
Keskustelua virittävät resurssit innostavat oppilaita osallistumaan dialogiin (Hannula, 2012). Dialogia voi virittää esimerkiksi oppilaiden heterogeenisyys: Tyttöjen ja poikien näkemykset saattavat erota toisistaan (Hannula, 2012). Tällöin voidaan saada hyvää pohdintaa ja erilaisia näkökulmia keskusteltaviin asioihin. Myös oppilaiden omat kokemukset ja mielipiteet voivat tuoda ristiriitoja keskusteluun, joka edesauttaa keskustelun laajentumista (Hannula, 2012).
Ryhmärenki- sivusto esittelee paljon hyviä konkreettisia keinoja, miten herättää keskustelua luokassa oppilaiden välillä. Esimerkiksi tehtävä, jossa oppilaiden pitää ilmaista oma mielipide siitä, tuoksuuko jokin hyvälle vai pahalle, herättää varmasti paljon ristiriitaisia mielipiteitä. Jokainen saa kertoa oman mielipiteensä ja perustella omat näkemyksensä hajuaistinsa avulla. Toinen ryhmärenki- sivustolla esitelty, perinteinen “Liiku janalla ja kerro” on hyvä tapa tuoda toiminallista dialogisuutta luokkaan. Siinä opettaja esittää kysymyksiä ja oppilaat menevät janalle seisomaan siihen kohtaan, mitä mieltä he ovat. Oppilaat ilmaisevat, miksi valitsevat juuri sen kohdan janalta ja voivat myös kyseenalaistaa toisen näkemyksiä. Tehtävään on helppo osallistua matalalla kynnyksellä ja sitä voidaan hyödyntää oikeastaan mihin tahansa aiheeseen.
LÄHTEET
Hannula, M. (2012). Dialogia etsimässä – pienryhmäkeskusteluja luokassa. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 446. Väitöskirja.
Opetushallitus. (n.d.). Dialogi- ja tunnetaidot opetuksessa. Opetushallitus. https://www.oph.fi/fi/dialogi-ja-tunnetaidot-opetuksessa.
MODUULI 4: T. 11. Draamatyöskentelyn periaatteet (tulkitsemis- ja tuottamistaidon pedagogiikka) - Jutta & Ebba
Draamatyöskentelyssä on tärkeää opettajan oma innostus draamatyöskentelyä kohtaan. Draamaa voi toteuttaa pieninä harjoituksina, eikä sen tarvitse olla mikään monen päivän mittainen kokonaisuus. Opettajana pitää itsekin heittäytyä leikkiin mukaan ja näyttää oppilaille, että virheet ovat sallittuja (Ylimäki, 2020). Draamatyöskentelyssä on tärkeää saada luokkaan turvallinen ja kannustava ilmapiiri, jossa jokainen uskaltaa heittäytyä ja tuoda omat mielikuvitukset mukaan harjoitukseen. Draamasopimuksen avulla luokasta saadaan turvallinen oppimisympäristö, sillä sopimus kattaa yhteiset säännöt tulevia harjoituksia varten (Heikkinen, 2004). Draamasopimus tehdään yhdessä koko luokan kanssa, niin, että jokaisen toiveet pyritään huomioimaan. Draamasopimuksessa on hyvä tuoda esimerkiksi ilmi, että osallistuminen on täysin vapaaehtoista, jokainen saa olla oma itsensä ja mokaamiset ovat sallittuja. Lisäksi työskentelyssä tulee korostaa toisten oppilaiden kunnioittamista. Ylimäen (2020) mukaan parhaassa tapauksessa yhdessä tekeminen, hassuttelu ja kokemuksellisuus voivat lisätä ryhmän yhteishenkeä.
Draamaharjoitukset soveltuvat myös vanhemmille oppilaille, sillä harjoituksia voidaan muokata haastavammiksi ikätason mukaisesti. Draamaharjoitukset ovat aina osallistujiensa näköisiä, joten perusharjoituksia voidaan tehdä samallakin ryhmällä monta kertaa (Ylimäki, 2020). Työskentelyssä on myös tärkeää monipuoliset työskentelytavat. Oppilaille on tärkeää selvittää, ettei draama ole vain näyttelemistä, vaan se voi olla mm. eläytymistä, hassuttelua, yhdessä toimimista ja leikkimistä (Ylimäki, 2020). Draamatyöskentelyä voidaan toteuttaa missä ja milloin vain. Työskentelyyn ei tarvita välttämättä lainkaan rekvisiittaa, sillä mielikuvituksella saa paljon aikaan (Ylimäki, 2020).
Esteettinen kahdentuminen tarkoittaa Heikkisen (2004) sanoin todellisuuden ja fiktiivisen maailman yhtäaikaisuutta. Esimerkiksi, jos luemme romaania tai katsomme elokuvaa, voimme eläytyä vahvasti päähenkilön rooliin. Eläytyminen voi olla voimakasta esimerkiksi päähenkilön tehdessä jotain todella hienoa ja yliluonnollista (esim. sankariteot, lentäminen tms.) tai päähenkilön tehdessä jotain, joka saa surulliset ja vihaiset tuntemukset esille. Esteettisen kahdentumisen tilanteet kehittävät oppilaan tunne- ja empatiataitoja ja ne saavat oppilaat ajattelemaan asioita monesta eri näkökulmasta. Oppilaan voi olla joskus vaikea asettua roolihahmojen toimintaan ja tuntemuksiin. Heikkinen (2004) kuitenkin toteaa, että roolisuoja voi antaa oppilaalle mahdollisuuden toimia tavoilla, joilla ei välttämättä normaalisti toimisi. Siksi opettajan on hyvä korostaa työskentelyssä, että rooleihin eläytyminen on täysin fiktiivistä.
Oppimiskokonaisuus äidinkielen ja kirjallisuuden tunnille:
Draamaharjoitteen nimi:
Mysteerien laatikko
Tavoitteet:
T1 Ryhmätyötaitojen kehittyminen: Oppilaat tekevät yhteistyötä tarinaa keksiessä ja sitä esittäessä.
T3 Itseilmaisun ja luovuuden kehittyminen draaman avulla: Oppilas saa lisää varmuutta ilmaisuun esiintyessä muiden luokkalaisten edessä.
T9 Tarinakerrontataitojen vahvistuminen: Oppilaat kehittelevät tarinan mysteerilaatikosta nostamansa esineen ympärille.
Sisältö:
S1 Vuorovaikutustilanteissa toimimisen kehittyminen: Oppilaat työskentelevät ryhmissä ja keksivät yhdessä tarinaa.
Tunnin kulku, tarvittavat opetusvälineet ja materiaalit:
Tarvikkeet
- Laatikko (voi olla mikä tahansa kooltaan riittävä)
- Erilaisia rekvisiittoja (kuten leluja, kuvia, esineitä jne.)
- Kyniä ja paperia
Valmistelu
- Luokan etuosaan asetetaan laatikko, johon laitetaan erilaisia rekvisiittoja esim. pieniä leluja, kuvia tai esineitä, jotka voivat toimia tarinoiden keksimisen tukena.
- Oppilaat jaetaan pieniin ryhmiin, sillä tarinoiden luominen tehdään ryhminä.
Tarinan luominen:
- Ryhmät valitsevat yhden esineen mysteerilaatikosta.
- Opettaja tuo ilmi, että tarinan pitää liittyä mysteerilaatikosta saatuun esineeseen. Opettaja antaa apukysymyksiä oppilaille: Mikä esine on? Mistä se on peräisin? Mitä ominaisuuksia esineellä on? Kuka esineen omistaa?
- Ryhmille annetaan hyvin aikaa keskustella ja suunnitella tarinansa.
Tarinan esittäminen muulle luokalle:
- Kun tarinat ovat valmiita, jokainen ryhmä valmistaa lyhyen esityksen tarinastaan. He voivat käyttää apuna rekvisiittaa, musiikkia ja eläytymistaitoja.
- Ennen esittämistä ryhmien on hyvä harjoitella esitystään.
- Oppilaita kannustetaan ja rohkaistaan esittämään tarina luokan edessä.
- Tarinoiden esittämisen jälkeen tarinoista keskustellaan yhteisesti: mitä ajatuksia ja tuntemuksia tarina ja esitys herätti?
Arviointi ja palaute:
- Opettaja arvioi tarinoiden omaperäisyyttä ja luovuutta. Opettaja kiinnittää huomiota tarinan juoneen (miten tarina etenee).
- Oppilaiden ryhmätyö- ja vuorovaikutustaitoja, osallistumista ja heittäytymistä havainnoidaan ja arvioidaan.
- Opettaja antaa suullista palautetta työskentelystä tunnin aikana ja lopuksi yllä mainituista kohdista.
Perustelu:
- Harjoitus sisältää kattavasti draamakasvatuksen sisältöjä ja tavoitteita: Ilmaisua ja eläytymistä, yhteisöllistä oppimista, roolissa toimimista, vastuun jakamista, yhteisten tavoitteiden saavuttamista, tunnetaitojen kehittämistä sekä tulkitsemisen taitojen harjoittamista.
- Harjoitus kannustaa oppilaita luovuuteen ja heittäytymiseen oman taitotason mukaisesti: Sisältöä ja työskentelytapoja voidaan eriyttää ylös- ja alaspäin.Ylöspäin eriyttäessä tarinasta voi tehdä esimerkiksi moniulotteisemman keksimällä itse tarinaan lisää sisältöä kysymyksien lisäksi. Tarinaa voidaan myös rikastuttaa nostamalla mysteerilaatikosta useamman esineen, jolloin harjoite voi kehittää esimerkiksi yhteyksien muodostamista. Apukysymykset auttavat alaspäin eriyttämisessä ja ovat tukena pienemmillä oppilailla tarinoiden luomisessa. Tarvittaessa opettaja voi tehdä tarkempia lisäkysymyksiä apukysymysten tueksi.
- Harjoitus on helposti toteutettavissa kouluympäristössä, sillä se ei vaadi paljoa tilaa eikä rekvisiittaa. Lisäksi se soveltuu monen ikäisille oppilaille.
Lähteet:
Heikkinen, H. (2004). Vakava leikillisyys. Draamakasvatusta opettajille.
Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet.
Ylimäki, L. (2020). Leikki. Draamapurkki. https://draamapurkki.fi/avainsanat/leikki/
MODUULI 1: T. 4 Oppikirjatekstien tarkastelua: sanaluokat - Jutta & Ebba
a) Oheisella kolmen 3. lk:n oppikirjan verbisivulla on oppikirjoille tyypillinen tapa lähestyä sanaluokkien opetusta ja harjoitella niitä. Tutki sivuja ja pohdi:
Mitä verbitehtävissä harjoitellaan?
Verbitehtävissä harjoitellaan virkkeiden muodostamista ja verbien löytämistä teksteistä. Lisäksi harjoitellaan verbien taivuttamista eri persoona- ja kieltomuodoissa.
Miten tehtävät ohjaavat ymmärtämään verbien käyttöä?
Tehtävät ohjaavat ymmärtämään verbien erilaisia myönteisiä ja kielteisiä taivutusmuotoja eri konteksteissa. Lisäksi tehtävä ohjaa oppilaita erottelemaan verbit muista sanaluokista.Miten tehtävää voisi laajentaa funktionaalisen kielenopetuksen suuntaan?
Tehtäviä voisi laajentaa funktionaalisen kielenopetuksen suuntaan:- Verbien esittäminen parin kanssa
- Persoonamuotojen taivuttaminen keskustelemalla
- Sanaselityspeli
- Verbien alleviivaaminen kaverin kirjoittamasta tekstistä
- Verbien liittäminen käytäntöön
Verbitehtäviä voidaan liittää oppilaiden arkipäiväisiin käytännön asioihin, jolloin verbien oppiminen voi olla helpompaa (Alho & Korhonen, 2014). Liittämällä verbejä käytäntöön, ne eivät jää vain irrallisiksi ja merkityksettömiksi sanoiksi. Verbejä voidaan poimia esim. oppilaiden harrastuksista ja muuttaa niitä eri muotoihin.
b) Tutustu sitten kahteen muuhun saman oppikirjan tekstiin (tarina ja uutinen) ja pohdi:Miten näkökulmaa sanaluokkien merkityksen ymmärtämiseen voisi niiden avulla laventaa?
Oppikirjan teksteissä (tarina & uutinen) sanaluokkien harjoitteleminen tapahtuu konkreettisesti erityyppisistä teksteistä. Uutinen poikkeaa normaalista tekstistä ja voi siten motivoida oppilaita. Uutisen teksti on varmasti monelle mielenkiintoinen, jolloin sanaluokkien merkitys myös kasvaa. Uutisen avulla voidaan helposti miettiä, mikä merkitys sanavalinnoilla ja -muodoilla on (esim. Tunteisiin vetoava, tapahtumien kulku, milloin tapahtumat ovat tapahtuneet...). Uutisen sanoja voidaan lajitella erilaisiin sanaluokkiin.
Tarina on mukaansatempaava ja siinä esiintyy paljon eri sanaluokkien sanoja. Tarina soveltuu hyvin esimerkiksi adjektiivien käsittelemiseen, sillä teksti on kuvaileva ja ottaa lukijan mukaansa. Se ikään kuin puhuttelee lukijaa, jolloin kiinnostus tekstiä kohtaan syventyy.
- Sanaluokkien yliviivaus teksteistä eri värien avulla tai niiden kirjoittaminen eri kategorioihin -> Yhteinen vastausten perustelu tärkeää ymmärtämisen kannalta (Opetushallitus, n.d.)
- Tunteita herättävien sanojen poiminta ja yhdistäminen sanaluokkaan -> Tekstien tunnelman hahmottaminen
- Miten kielentyyli vaihtelee tarinan ja uutisen osalta -> Mitkä sanaluokat vaikuttavat erityisesti tyyliin ja merkitykseen?
- Sanaluokkien etsiminen teksteistä -> Mitkä auttavat kuvailemaan hahmojen ulkonäköä, luonnetta ja toimintaa?
Opetussuunnitelmassa sitoudutaan laajaan tekstikäsitykseen, jonka mukaisesti tekstit voivat olla multimodaalisia, esimerkiksi kielellisiä, kirjoitettuja, puhuttuja, visuaalisia, audiovisuaalisia, lineaarisia tai hypertekstejä (Opetushallitus, n.d.). Uutista ja tarinaa voidaan vertailla ja etsiä esimerkiksi minkälaisia visuaalisia keinoja teksteissä on hyödynnetty ja miten ne tukevat tekstissä käytettyjä sanaluokkia.
LÄHTEET:
Kielitiedon opettamisesta: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kielitiedon-opettamisesta
Alho, I. & Korhonen, R. (2014). Ei kielioppia kieliopin vuoksi – kuusi toivetta. Kieli, koulutus ja yhteiskunta -verkkolehti, toukokuu 2014. Kieliverkoston verkkolehti. https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-toukokuu-2014/ei-kielioppia-kieliopin-vuoksi-kuusi-toivetta
MODUULI 2: T. 3 Lukuinto ja -motivaatio - Jutta & Ebba
Kolme suuntaviivaa:
Eläytyvä lukeminen eli luovuuden ja taiteen muotojen hyödyntäminen sekä yhdisteleminen lukuhetkiin (Aerila & Kauppinen, 2019; Kauppinen, 2019).
Opettajan ja vanhempien rooli lukuinnon ylläpitämisessä on merkittävä tekijä siihen, miten luokassa sekä kotona suhtaudutaan lukemiseen (Aerila ym., 2019).
Merkityksellinen lukeminen toimii lukuinnon ylläpitäjänä, jossa korostuu lapsilähtöisyys sekä vuorovaikutuksellisuus. Merkityksellisyys syntyy tekemällä omia valintoja, jakamalla omia ajatuksia ryhmässä sekä lukutaidon kehittymisen avulla (Kauppinen, 2019).
Syvennymme tarkemmin eläytyvään lukemiseen.
Jokainen kokee taiteen muodot ja niiden yhdistelmät eri tavoin, jolloin lasten näkemykset eläytyvästä lukemisesta ovat erilaiset (Aerila & Kauppinen, 2019). Tämän vuoksi on tärkeää hyödyntää monenlaisia taiteen muotoja, esimerkiksi eläytymistä, musiikkia sekä draamaa. Eläytyvä lukeminen haastaa lapsia menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja samalla auttaa sietämään epävarmuutta (Aerila & Kauppinen, 2019). Kauppisen (2019, osa 3) mukaan eläytyvää lukemista voi harjoitella esimerkiksi lukuteatterin avulla, jossa korostuu tekstin tulkitseminen ja esittäminen yhdessä ryhmäläisten kanssa.
Suunnittelimme eläytyvää lukemista harjoittavan oppitunnin toisen luokan oppilaille.
Yleiset tavoitteet mukaillen Opetussuunnitelmaa 2014:
- Ryhmätyötaitojen kehittyminen (T1, T2)
- Aktiivinen osallistuminen ja heittäytyminen (T3)
- Tehtävätavoitteen saavuttaminen
- Eläytyvän oppimisen työtapojen harjoittelu positiivisella asenteella (T9)
- Tekstin tulkintataitojen kehittyminen (T5)
- Soveltavan lukutaidon harjoittelu
Toiminta/sisältö: Oppilaat työskentelevät pienissä ryhmissä. Opettaja jakaa jokaiselle ryhmälle kohtauksen jostakin kirjasta. Oppilaiden tehtävänä on lukea tekstipätkä ja muodostaa omien tulkintojen avulla tarinalle jatkoa eläytyvän lukemisen periaatteiden kautta. Mahdollisia keinoja ovat esimerkiksi näytteleminen eli eläytyminen tarinan hahmojen mukaan, vuorosanojen esittäminen äänenpaino sekä puheenrytmi huomioiden tai kohtauksen (ympäristön & hahmojen) kuvaaminen piirtämällä.
Arviointi/palaute: Tuotokset esitellään muulle luokalle ja muut ryhmäläiset saavat antaa suullisesti vertaispalautetta esittävälle ryhmälle. Pienryhmät saavat arvioida omaa toimintaansa lyhyesti tavoitteiden saavuttamisen pohjalta (miten onnistui saavuttamaan tavoitteet?). Opettaja antaa suullisen palautteen ryhmän onnistumisesta.
LÄHTEET
Aerila, J. -A. & Kauppinen, M. (2019). Yhteisöllisyys on voimavara myös lukemisessa. Onnimanni 2/2019.
Aerila, J. -A., Kauppinen, M., Niinistö, E.-M., & Sario, S. (2019). Iltasatukirjahyllyillä tasa-arvoa ja tukea perheiden lukemiseen. Teoksessa E.-M. Niinistö, J. -A. Aerila, S. Sario & M. Kauppinen (toim.). Ytimessä. Kirja kaiken oppimisen keskiöön. Vaasa: Turun yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, 116-122.
Kauppinen, M. (2019). Sytytä lukukipinä. Pedagogisia keinoja lukuinnon herättelyyn. PS-kustannus: Jyväskylä.