POMM1002 Johdatus monialaisiin opintoihin
Itsearviointi
Opintojakson suoritettuasi
- tunnistat oppiaineita kohtaan omaksumiasi asenteita ja valmiuksia
- tunnistat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden linjauksia sekä oppiaineiden pedagogiikkaan liittyviä erilaisia valintoja, jotka voivat olla esimerkiksi ideologisia ja poliittisia
- hahmotat oppiaineiden ominaispiirteitä ja yhtäläisyyksiä geneeristen taitojen kehittämisessä ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa
- tiedostat aistihavaintojen, toiminnan ja oppimistapojen sekä oppimisen ympäristöjen merkityksen oppimisessa
- osaat eritellä ajatteluasi sekä vahvuuksiasi ja kehittymistarpeitasi opettajuuden ydinosaamisalueiden näkökulmasta.
Olen oppinut tällä opintojaksolla katsomaan ja pohtimaan asioita eri ydinosaamisalueiden näkökulmista. Eettisen osaamisen pohdintatehtävän kautta tajusin, kuinka paljon opettaja kohtaa työssään eettisiä haasteita. Pohtiessani tehtävää ymmärsin, että olen myös itse kohdannut paljon näitä haasteita toimiessani ohjaajana peruskoulussa. Tilanteet eivät olleet koskaan helppoja, ja ne aiheuttivat minulle paljon epävarmoja tuntemuksia. En tiedä, olenko toiminut tilanteissa oikein. Pyrin aina toimimaan omien arvojeni ja tuntemuksieni mukaisesti.
Minun oli välillä vaikea ymmärtää luennoilla kuulemaani, sillä asiat tuntuivat usein "korkealentoisilta". Tämän takia asioiden painaminen mieleeni ei ollut helppoa. Konkreettiset esimerkit opetetuista asioista jäivät luennoilta paremmin mieleeni, koska pystyin yhdistelemään niitä omaan elämääni. Onneksi luentojen jälkeen oli aina demo, joka auttoi asioiden ymmärtämisessä. Demoilla käytiin luennon asiat todella monipuolisesti läpi. Keskusteleminen pienryhmissä sekä koko ryhmän kesken, auttoi syventämään oppimaani. Oli mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä asioista. Ne avarsivat omaa ajattelumaailmaani paljon.
Erityisesti esteettistä osaamisaluetta käsittelevä luento ja demo jäivät hyvin mieleeni. Esteettisyyteen liittyviä asioita käytiin sekä luennolla että demolla läpi käytännönläheisesti, ja siksi niitä oli helppo yhdistää omaan elämääni. Esteettisyys teemana oli minulle ennen todella epäselvä, ja en ymmärtänyt oikein sen merkitystä. Demolla tajusin, että esteettisyys on esimerkiksi sitä, että osaa pysähtyä arjessa ja arvostaa arjen pieniä, rutiininomaisiksi muodostuneita hetkiä. Usein kiire ja stressi estävät pysähtymisen. Elämäni on ollut aina melko suorituskeskeistä, ja olen elänyt aina katse tulevassa. En ole siis osannut elää hetkessä. Tulevaisuudessa haluaisinkin oppia elämään paremmin hetkessä ja arvostaa niitä asioita, jotka oikeasti ovat tärkeitä minulle. Myös opettajana pysähtymisen taito on tärkeä, koska oppilaiden kuunteleminen ja heidän näkemystensä arvostaminen, auttaa luottamuksellisen opettaja-oppilassuhteen luomisessa.
Sain demoilta tietoa ja taitoa, jota voin käytännössä hyödyntää opettajana. Koin esimerkiksi ryhmätyön, jossa mietimme kriittisen ajattelun aktiviteettejä alakoululaisille, todella hyödylliseksi. Tieteellisyys ja kriittisyys voivat olla monimutkaisia aiheita opettaa lapsille. Siksi olikin kiva, että keksimme yhdessä keinoja opetukseen.
Olen oppinut tällä opintojaksolla hahmottamaan eri oppimisaineiden ominaispiirteitä. Koen kuitenkin tulevaisuudessa tarvitsevani vielä lisää tietoa niistä. Olen myös ymmärtänyt monialaisten oppimiskokonaisuuksien merkityksen nykypäivän koulussa. Mutta haluan saada vielä lisää tietoa ja käytännön keinoja kokonaisuuksien suunnitteluun ja toteuttamiseen, jotta osaan jonain päivänä toteuttaa monialaisuutta työssäni. Monialaisuuden arvioiminen on myös vielä aika hataralla pohjalla, mutta uskon saavani lisää keinoja siihenkin opintojeni myötä.
Tiedostan aistihavaintojen, toiminnan ja oppimistapojen sekä oppimisympäristöjen merkityksen oppimisessa. Osasin mielestäni soveltaa tietoani niistä oppimistehtäviä tehdessä. Erityisesti alkuopetuksen havainnointitehtävä oli todella mielenkiintoinen. Ymmärsin esimerkiksi, että opettajan positiivinen sekä kehittävä palaute oppilaille oppitunneilla, on todella tärkeässä asemassa. Myös oppilaiden kuuntelu ja heidän näkemystensä huomioiminen on merkityksellistä. Tiedostan, että jokainen oppilas on erilainen, ja kaikki eivät opi samalla tavalla. Siksi opetuksessa tulee huomioida erilaiset oppimistavat ja ympäristöt. Oppimista tukeva ympäristö on monipuolinen, ja helposti muokattavissa. Värikkyys ja erilaiset huonekalut tukevat luovuuden kehittymistä. Oppimisympäristön täytyy myös mahdollistaa toiminnallisten aktiviteettien toteuttamisen, sillä ne ovat monille oppilaille mieluisia tapoja oppia.
Mielestäni pystyin sujuvasti yhdistelemään omaa ajatteluani ja lähdemateriaaleja toisiinsa eettisen osaamisen tehtävässäni. Luulen, että lukija pystyy tunnistamaan tekstistäni omat näkemykseni sekä aineistoista viittaamani asiat. Vahvuudekseni koenkin kirjoitustehtävien tekemisen, koska pystyn kirjoittamisen avulla tuomaan ajatuksiani hyvin esiin. Kehittämiskohteenani on sanallinen ilmaisu suurissa ryhmissä. Olen aina ollut todella epävarma itsestäni. Sen vuoksi en aina uskalla tuoda ääneen ilmi mielipiteitäni. Olen kuitenkin kehittynyt ja rohkaistunut tässä paljon opeopintojeni myötä. Osallistuin aina ryhmätehtävien tekemiseen aktiivisesti, vaikken usein halunnut olla äänessä tehtävien läpikäynnissä koko ryhmän kesken. Pienemmissä ryhmissä olen paljon puheliaampi, ja uskallan paremmin tuoda omia ajatuksiani esiin. Olen kuunnellut sekä kunnioittanut muiden mielipiteitä, ja en ole "jyrännyt" näkemyksilläni kenenkään ylitse. Pienissä ryhmissä olen myös pyrkinyt pitämään keskustelua yllä, esimerkiksi kyselemällä lisäkysymyksiä.
Antaisin itselleni tästä opintojaksosta nelosen mainitsemieni asioiden perusteella. Olen tehnyt kaikki tehtävät huolellisesti, ja olen osallistunut jokaiselle demolle aktiivisesti.
Eettinen osaaminen
Arvot ja uskomukset vaikuttavat vahvasti siihen miten ihminen käyttäytyy ja toimii tietyissä tilanteissa. Hän voi kokea ristiriitaisia tuntemuksia omien arvojensa ja eettisten periaatteidensa vuoksi. Ristiriitatilanteet eivät ole yksiselitteisiä, ja ne vievät pohtimaan asioita oikean ja väärän väliltä. Opettajana joutuu joka päivä haastavien kysymysten ja tilanteiden äärelle. Haastavuus on samalla pelottavaa mutta myös todella kiehtovaa. Se saa minut pohtimaan omaa toimintaani ihmisenä ja tulevaisuuden oppijoiden kasvattajana. Mitkä arvot ovat merkityksellisiä, ja ovatko tapani toimia tilanteissa eettisesti oikeita?
Minulle tärkeimpiä arvoja elämässäni ovat kunnioitus, luottamus ja ystävällisyys. Yhdistän nämä arvot ihmisyyteen, erityisesti ihmissuhteisiin. Mielestäni kunnioitus on tilan antamista toiselle sekä hänen näkemystensä kuuntelua ja huomioon ottamista. Luottamuksen syntyminen vaatii kummankin osapuolen välistä uskollisuutta ja rehellisyyttä. Mielestäni kunnioitus ja luottamus sisältyvät ystävällisyyden määritelmään. Ystävällinen käytös edellyttää oikeudenmukaisen kohtelun toisia ihmisiä kohtaan.
Ajattelen, että kunnioitus, luottamus ja ystävällisyys ovat myös opettajan ammatissa tärkeitä arvoja. Opettajan ammattietiikka tarkoittaa yhteisiä ammatillisia arvoja ja periaatteita, joiden perusteella työhön laaditaan eettisiä ohjeita (Tirri & Kuusisto, 2019, luku 2.1). Mielestäni opettajalla saa olla omia arvoja ja uskomuksia, mutta hän ei saa tuoda niitä liikaa esille työssään. Tirrin ja Kuusiston (2019, luku 2.1) mukaan opettajan vastuu on sidoksissa tehtäväänsä ja sen normistoon, kuten opetussuunnitelmaan ja lainsäädäntöön.
OAJ:n (2020) sivustolla opettajuuden ydin määritellään muodostuvan vastuusta ja vapaudesta, ihmisarvosta, oikeudenmukaisuudesta sekä totuudellisuudesta. Sivuston mukaan ihmisen sukupuoli, ulkonäkö, seksuaalinen suuntautuminen ja moninaisuus, ikä, uskonto, yhteiskunnallinen asema, alkuperä, mielipiteet, kyvyt ja saavutukset eivät saa vaikuttaa opettajan käytöksessä oppilaita kohtaan. Kun työskentelin alakoulussa koulunkäynninohjaajana, kohtasin päivittäin paljon erilaisia oppilaita. Muodostin itselleni helposti ennakko-oletuksia oppilaan ulkoisesta olemuksestaan. Pyrin kuitenkin siihen, etteivät oletukseni näkyisi työssäni. Hetket, jolloin tietyt oletukset osoittautuivatkin vääräksi, olivat merkityksellisiä. Esimerkiksi aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön omaava lapsi voi olla todella taitava ja osaava koulutehtävissä, vaikkei hän pysyisikään kokoajan omalla paikallaan. Ulkokuori ei siis kerro aina kaikkea. Tirrin ja Kuusiston (2019, luku 2.1) mukaan opettajan täytyy nähdä oppija ajattelevana ja oppivana persoonana, jonka ihmisarvoa tulee kunnioittaa riippumatta hänen yksilöllisistä ominaisuuksistaan.
Opettaja osoittaa oppilaille arvostusta kuuntelemalla heitä ja ottamalla huomioon heidän mielipiteensä. Opettaja ei voi jyrätä oppilaiden näkemysten ylitse, vaan hänen täytyy seistä tasavertaisena heidän rinnallaan. Oikeudenmukaisessa opetuksessa huomioidaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen sekä syrjinnän ja suosimisen välttäminen (Tirri & Kuusisto, 2019, luku 2.1). Lisäksi opettajan täytyy kunnioittaa oppilaan oikeuksia. Opetushallituksen sivulla on lueteltu oppilaan oikeudet, joihin kuuluvat esimerkiksi oikeus saada opetusta sekä tarvittaessa koulunkäynnin ja oppimisen tukea. Ohjaajana mahdollistin oppimisen tuen antamisen monille oppilaille. Tuen tarvitsijoita oli kuitenkin todella paljon, ja vaikka kuinka halusin auttaa jokaista, kapasiteettini ei vain riittänyt kaikille. Ohjaajia oltaisiin tarvittu paljon lisää, jotta kaikkien oppijoiden oikeus olisi toteutunut paremmin.
Ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden lisäksi totuudellisuudella on merkittävä asema opettajan työssä. Totuudellisuus tarkoittaa oppilaan ohjaamista ympäristön ja elämän kohtaamiseen (Tirri & Kuusisto, 2019, luku 2.1). Lisäksi se sisältää myös jo mainitsemani rehellisyyden ja kunnioituksen itseä ja muita kohtaan. Niin kuin muissakin ihmissuhteissa, luottamuksen saavuttaminen opettaja–oppilassuhteessa vaatii molemminpuoleista rehellisyyttä ja kunnioitusta. Luottamuksellinen suhde rohkaisee oppilasta kertomaan opettajalle asioistaan matalammalla kynnyksellä. Tirrin ja Kuusiston (2019, luku 2.1) mukaan opettajan kuuluu käsitellä hienotunteisesti oppijan henkilökohtaisia asioita. Opettaja ei voi huudella oppilaan asioista muille ihmisille vaitiolovelvollisuutensa vuoksi. Opettaja voi kuitenkin joutua ristiriitaiseen tilanteeseen, jos hän joutuu kertomaan opetuksen järjestämisen kannalta välttämätöntä tietoa esimerkiksi oppilaan muille opettajille. Tällöin oppilas voi menettää luottamuksensa opettajaan.
Ristiriitatilanteet vaativat opettajalta sekä rohkeutta seisoa omien näkemystensä takana että taitoa toimia tilanteissa empaattisesti, huomioiden muiden mielipiteet. Opettajan on tärkeää osata asettua oppijoiden, perheiden ja kollegoiden asemaan yhteisiä tavoitteita ja päämääriä pohdittaessa (Tirri & Kuusisto, 2019, luku 2.5). Tirri ja Kuusisto (2019, luku 2.5) kuvaavat tätä taitoa eettisen herkkyyden käsitteellä. Käsitteen mukaisesti eettisesti herkkä opettaja osaa lukea ja ennakoida tilanteita monipuolisesti, ottamalla huomioon vaihtoehtoisia tapoja toimia tilanteissa. Tämä on varmasti haastavaa aloittelevalle opettajalle, mutta kollegojen avun myötä, uskon tämän taidon kehittyvän. On myös tärkeää, että opettaja hyväksyy epäonnistumisen riskin tilanteiden käsittelijänä, sillä kaikkea ei voi heti osata.
Shapira-Lishchinsky (2011) kuvaa opettajan kohtaamia eettisiä tilanteita ja ongelmia kasvatustyössä eettisten dilemmojen avulla. Dilemmoja ovat välittävä vs. muodollinen ilmapiiri, jakava oikeudenmukaisuus vs. koulun toimintatavat, luottamuksellisuus vs. koulun säännöt, lojaalisuus kollegoita kohtaan vs. koulun normit sekä kodin näkemykset vs. koulutukselliset toimintatavat. Opettajat pyrkivät välttelemään tai ratkaisemaan eettisiä dilemmoja, koska ne herättävät epämiellyttäviä tunteita heissä (Shapira-Lishchinsky, 2011, s. 648).
Shapira-Lishchinskyn (2011) mukaan välittävä ilmapiiri edistää yksilöllisten ja sosiaalisten tarpeiden huomioimista, kun taas muodollinen ilmapiiri korostaa koulun sääntöjen noudattamista. Ohjaajana kohtasin lähes päivittäin tilanteita, jolloin pohdin asioita näiden kahden näkökulman väliltä. Toimin vuoden henkilökohtaisena avustajana oppilaalle, jolla oli vaikeuksia löytää välituntisin mielekästä tekemistä. Hänellä oli myös vähän kavereita, joiden kanssa olisi leikkinyt. Hän alkoi hyppimään välituntialuetta rajaavalta aidalta takaperinvoltteja nurmikolle, jotta hän saisi muiden oppilaiden huomion. Tottakai kielsin häntä tekemästä niitä vaarallisuuden vuoksi ja siksi, että koulun säännöt kieltävät tällaisen käytöksen. Mutta samalla minulle tuli todella haikea olo tilanteesta, ja minun teki mieli antaa hänen vain jatkaa volttien tekoa. Hän ei millään suostunut ymmärtämään tilannetta, sillä hänhän vain halusi suosiota ja kavereita itselleen.
Koulun toimintatavat määrittävät sääntöjen lisäksi, että jokaisella oppilaalla täytyy olla samanlaiset oikeudet oppimiseen ja ohjaukseen. Opettaja voi joutua kuitenkin tilanteeseen, jolloin oikeudenmukaisuus ja koulun toimintatavat ovat ristiriidassa keskenään (Shapira-Lishchinsky, 2011, Kainulaisen & Kostiaisen, 2022 mukaan). Kainulainen ja Kostiainen (2022) kertovat luennollaan Shapira-Lishchinskyn (2011) jakavan oikeudenmukaisuuden ja koulun toimintatapojen välisestä jännitteestä kuvan avulla. Kuvassa eri pituiset lapset seisovat korokkeiden päällä ja katsovat aidan takaa jalkapallo-ottelua. Kuvan mukaan oikeudenmukaisuus toteutuu, kun jokaisella lapsella on saman verran korokkeita, vaikkei lyhin lapsi näekkään mitään aidan takaa. Tasa-arvo toteutuu kuitenkin vasta silloin, kun kaikilla on omaan pituutensa nähden riittävä määrä korokkeita. Molemmat arvoista toteutuvat, kun kaikilla on saman verran korokkeita, lyhyimmän lapsen pituus huomioiden. Tällöin pisin lapsi on reilusti aidan yläpuolella, mutta kaikki näkevät jalkapallo-ottelun.
Kainulainen ja Kostiainen (2022) kertovat kuvaa mukaillen, että koulussa jokaisella on oikeus yhdenvertaiseen oppimiseen. Kaikki oppijat eivät kuitenkaan ole oppimistaidoiltaan samanlaisia. Jotkut tarvitsevat enemmän tukea oppimiseensa, jotta he pääsisivät samalle tasolle muiden oppilaiden kanssa (Kainulainen ja Kostiainen, 2022). Jotta tilanne olisi kaikille sekä oikeudenmukainen että tasa-arvoinen, Kainulaisen ja Kostiaisen (2022) mukaan kaikkien oppilaiden tulisi saada samanveroista tukea oppimiseensa. Se ei kuitenkaan ole käytännössä täysin mahdollista, sillä koulun resurssien riittämättömyys saattaa tulla vastaan. Oppilaiden mielekkyys koulua ja opiskelua kohtaan voi heikentyä merkittävästi, jos he eivät saa riittävästi apua opiskeluunsa. Oppilas voi turhautua osaamattomuuteensa, ja tällöin hänen minäpystyvyytensä voi laskea.
Shapira-Lishchinskyn (2011) mukaan luottamuksen ja koulunsääntöjen välillä voi vallita myös eettinen dilemma. Niin kuin jo aikaisemmin mainitsin, opettaja voi kohdata ristiriitatilanteen, kun oppilas kertoo hänelle yksityistä ja luottamuksellista tietoa. Opettaja joutuu arvioimaan kuulemansa tiedon merkitystä ja jakaa sitä tarvittaessa eteenpäin, esimerkiksi oppilaan muille opettajille tai hänen vanhemmilleen. Oppilas ei välttämättä ymmärrä koulun toimintatapoja ja voi syyttää opettajaa luottamuksen rikkomisesta. Jouduin työssäni välillä selittelemään oppilaille, miksi kerroin kuulemistani tai näkemistäni asioista opettajalle tai kotiväelle. Tilanteet eivät ikinä olleet helppoja, sillä en halunnut menettää heidän luottamustaan.
Luottamuksen menettäminen vaikuttaa heikentävästi suhteen luonteeseen oli kyseessä sitten oppilas–opettaja- tai opettaja–kollegasuhde. Työssäni kohtasin välillä tilanteita, jolloin lojaalisuus kollegoitani kohtaan, esti puuttumisen koulun normeja rikkovaan käytökseen. Shapira-Lishchinskyn (2011, s.653) tutkimustulokset viittaavat siihen, että toisinaan kollegiaaliset suhteet voivat olla haitallisia koululle, koska opettajat eivät halua satuttaa kollegoitaan ja ilmoittaa heidän väärinkäytöksistään eteenpäin. Luokassa, jossa olin ohjaajana, opettaja ei halunnut tai uskaltanut pyytää apua kolleegoiltaan luokanhallintaan liittyen. Mietin usein, että pitäisikö minun antaa tästä asiasta vihje rehtorille. Pelkäsin kuitenkin opettajan pahoittavan mielensä ja menettävänsä luottamuksensa minuun, joten en kertonut siitä kenellekkään.
Viimeinen eettinen dilemma kuvastaa koulutuksellisten toimintatapojen ja kodin näkemysten välisiä jännitteitä. Opettajilla voi olla vaikeuksia seistä uskollisesti ammatillisten päätöstensä takana, kun perheet painostavat heitä toimimaan toisin (Shapira-Lishchinsky, 2011, s.654). Huomasin työssäni, että koululla ja kodilla voi olla hyvin erilaisia näkemyksiä lasten kasvatuksesta ja opettamisesta. Kerran kohtasin tilanteen, jolloin jouduin olemaan yhteydessä ohjattavani oppilaan kotiväkeen, liittyen sanktioihin hänen huonosta käytöksestään. Vanhemmat halusivat tiukempaa kuria lapsellensa, vaikka tiesivät miten luokassamme yleisesti niissä tilanteissa toimitaan. Heidän oli vaikea käsittää sitä, että heidän lastaan ei voida kohdella eri tavalla rangaistuskäytäntöjen suhteen. Meidän luokassamme pyrittiin siihen, että jokaista kohdeltaisiin samanarvoisesti. Painostus oli henkisesti raskasta, ja minulta vaati paljon seisoa sanojeni takana.
Eettiset dilemmat ovat monimutkaisia ja siksi ne haastavat opettajan työtä paljon. Opettajat kamppailevat niiden kanssa, koska heillä ei ole tietoa siitä, miten käsitellä niitä: työkalujen puute jättää heidät oman eettisen harkintansa varaan ilman ohjeita, joita noudattaa (Shapira-Lishchinsky, 2011, s. 655). Ristiriitatilanteet saattavat tuntua mahdottomilta ja aiheuttaa epäilystä omista taidoistaan opettajana. Eettisesti hyvä ja vastuullinen opettaja tietää tekojensa seuraukset. Hän osaa myös katsoa tilanteita monesta eri näkökulmasta sekä tehdä työtään opettajuuden perusarvojen mukaisesti.
Lähteet:
Kainulainen, J. & Kostiainen, E. (2022, 15. syyskuuta). Niinkö vai näinkö – eettisyyden pohdintaa opettajan työssä. Luento POMM1002 Johdatus monialaisiin opintoihin -opintojaksolla. Jyväskylän yliopisto: Agora.
OAJ (2020). Opettajan arvot ja eettiset periaatteet. Saatavilla: https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/
Luettu: 18.11.2022
Opetushallitus (2022). Oppilaan oikeudet ja velvollisuudet perusopetuksessa.
Saatavilla: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/oppilaan-oikeudet-ja-velvollisuudet-perusopetuksessa
Luettu: 18.11.2022
Shapira-Lishchinsky, O. 2011.Teachers’ critical incidents: Ethical dilemmas in teaching practice. Teaching and teacher education. Vol.27 (3), s. 648-656.
Saatavilla: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0742051X10001952
Tirri, K. & Kuusisto, E. 2019. Opettajan ammattietiikkaa oppimassa. (E-kirja). Helsinki: Gaudeamus.
Minulle tärkeimpiä arvoja elämässäni ovat kunnioitus, luottamus ja ystävällisyys. Yhdistän nämä arvot ihmisyyteen, erityisesti ihmissuhteisiin. Mielestäni kunnioitus on tilan antamista toiselle sekä hänen näkemystensä kuuntelua ja huomioon ottamista. Luottamuksen syntyminen vaatii kummankin osapuolen välistä uskollisuutta ja rehellisyyttä. Mielestäni kunnioitus ja luottamus sisältyvät ystävällisyyden määritelmään. Ystävällinen käytös edellyttää oikeudenmukaisen kohtelun toisia ihmisiä kohtaan.
Ajattelen, että kunnioitus, luottamus ja ystävällisyys ovat myös opettajan ammatissa tärkeitä arvoja. Opettajan ammattietiikka tarkoittaa yhteisiä ammatillisia arvoja ja periaatteita, joiden perusteella työhön laaditaan eettisiä ohjeita (Tirri & Kuusisto, 2019, luku 2.1). Mielestäni opettajalla saa olla omia arvoja ja uskomuksia, mutta hän ei saa tuoda niitä liikaa esille työssään. Tirrin ja Kuusiston (2019, luku 2.1) mukaan opettajan vastuu on sidoksissa tehtäväänsä ja sen normistoon, kuten opetussuunnitelmaan ja lainsäädäntöön.
OAJ:n (2020) sivustolla opettajuuden ydin määritellään muodostuvan vastuusta ja vapaudesta, ihmisarvosta, oikeudenmukaisuudesta sekä totuudellisuudesta. Sivuston mukaan ihmisen sukupuoli, ulkonäkö, seksuaalinen suuntautuminen ja moninaisuus, ikä, uskonto, yhteiskunnallinen asema, alkuperä, mielipiteet, kyvyt ja saavutukset eivät saa vaikuttaa opettajan käytöksessä oppilaita kohtaan. Kun työskentelin alakoulussa koulunkäynninohjaajana, kohtasin päivittäin paljon erilaisia oppilaita. Muodostin itselleni helposti ennakko-oletuksia oppilaan ulkoisesta olemuksestaan. Pyrin kuitenkin siihen, etteivät oletukseni näkyisi työssäni. Hetket, jolloin tietyt oletukset osoittautuivatkin vääräksi, olivat merkityksellisiä. Esimerkiksi aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön omaava lapsi voi olla todella taitava ja osaava koulutehtävissä, vaikkei hän pysyisikään kokoajan omalla paikallaan. Ulkokuori ei siis kerro aina kaikkea. Tirrin ja Kuusiston (2019, luku 2.1) mukaan opettajan täytyy nähdä oppija ajattelevana ja oppivana persoonana, jonka ihmisarvoa tulee kunnioittaa riippumatta hänen yksilöllisistä ominaisuuksistaan.
Opettaja osoittaa oppilaille arvostusta kuuntelemalla heitä ja ottamalla huomioon heidän mielipiteensä. Opettaja ei voi jyrätä oppilaiden näkemysten ylitse, vaan hänen täytyy seistä tasavertaisena heidän rinnallaan. Oikeudenmukaisessa opetuksessa huomioidaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen sekä syrjinnän ja suosimisen välttäminen (Tirri & Kuusisto, 2019, luku 2.1). Lisäksi opettajan täytyy kunnioittaa oppilaan oikeuksia. Opetushallituksen sivulla on lueteltu oppilaan oikeudet, joihin kuuluvat esimerkiksi oikeus saada opetusta sekä tarvittaessa koulunkäynnin ja oppimisen tukea. Ohjaajana mahdollistin oppimisen tuen antamisen monille oppilaille. Tuen tarvitsijoita oli kuitenkin todella paljon, ja vaikka kuinka halusin auttaa jokaista, kapasiteettini ei vain riittänyt kaikille. Ohjaajia oltaisiin tarvittu paljon lisää, jotta kaikkien oppijoiden oikeus olisi toteutunut paremmin.
Ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden lisäksi totuudellisuudella on merkittävä asema opettajan työssä. Totuudellisuus tarkoittaa oppilaan ohjaamista ympäristön ja elämän kohtaamiseen (Tirri & Kuusisto, 2019, luku 2.1). Lisäksi se sisältää myös jo mainitsemani rehellisyyden ja kunnioituksen itseä ja muita kohtaan. Niin kuin muissakin ihmissuhteissa, luottamuksen saavuttaminen opettaja–oppilassuhteessa vaatii molemminpuoleista rehellisyyttä ja kunnioitusta. Luottamuksellinen suhde rohkaisee oppilasta kertomaan opettajalle asioistaan matalammalla kynnyksellä. Tirrin ja Kuusiston (2019, luku 2.1) mukaan opettajan kuuluu käsitellä hienotunteisesti oppijan henkilökohtaisia asioita. Opettaja ei voi huudella oppilaan asioista muille ihmisille vaitiolovelvollisuutensa vuoksi. Opettaja voi kuitenkin joutua ristiriitaiseen tilanteeseen, jos hän joutuu kertomaan opetuksen järjestämisen kannalta välttämätöntä tietoa esimerkiksi oppilaan muille opettajille. Tällöin oppilas voi menettää luottamuksensa opettajaan.
Ristiriitatilanteet vaativat opettajalta sekä rohkeutta seisoa omien näkemystensä takana että taitoa toimia tilanteissa empaattisesti, huomioiden muiden mielipiteet. Opettajan on tärkeää osata asettua oppijoiden, perheiden ja kollegoiden asemaan yhteisiä tavoitteita ja päämääriä pohdittaessa (Tirri & Kuusisto, 2019, luku 2.5). Tirri ja Kuusisto (2019, luku 2.5) kuvaavat tätä taitoa eettisen herkkyyden käsitteellä. Käsitteen mukaisesti eettisesti herkkä opettaja osaa lukea ja ennakoida tilanteita monipuolisesti, ottamalla huomioon vaihtoehtoisia tapoja toimia tilanteissa. Tämä on varmasti haastavaa aloittelevalle opettajalle, mutta kollegojen avun myötä, uskon tämän taidon kehittyvän. On myös tärkeää, että opettaja hyväksyy epäonnistumisen riskin tilanteiden käsittelijänä, sillä kaikkea ei voi heti osata.
Shapira-Lishchinsky (2011) kuvaa opettajan kohtaamia eettisiä tilanteita ja ongelmia kasvatustyössä eettisten dilemmojen avulla. Dilemmoja ovat välittävä vs. muodollinen ilmapiiri, jakava oikeudenmukaisuus vs. koulun toimintatavat, luottamuksellisuus vs. koulun säännöt, lojaalisuus kollegoita kohtaan vs. koulun normit sekä kodin näkemykset vs. koulutukselliset toimintatavat. Opettajat pyrkivät välttelemään tai ratkaisemaan eettisiä dilemmoja, koska ne herättävät epämiellyttäviä tunteita heissä (Shapira-Lishchinsky, 2011, s. 648).
Shapira-Lishchinskyn (2011) mukaan välittävä ilmapiiri edistää yksilöllisten ja sosiaalisten tarpeiden huomioimista, kun taas muodollinen ilmapiiri korostaa koulun sääntöjen noudattamista. Ohjaajana kohtasin lähes päivittäin tilanteita, jolloin pohdin asioita näiden kahden näkökulman väliltä. Toimin vuoden henkilökohtaisena avustajana oppilaalle, jolla oli vaikeuksia löytää välituntisin mielekästä tekemistä. Hänellä oli myös vähän kavereita, joiden kanssa olisi leikkinyt. Hän alkoi hyppimään välituntialuetta rajaavalta aidalta takaperinvoltteja nurmikolle, jotta hän saisi muiden oppilaiden huomion. Tottakai kielsin häntä tekemästä niitä vaarallisuuden vuoksi ja siksi, että koulun säännöt kieltävät tällaisen käytöksen. Mutta samalla minulle tuli todella haikea olo tilanteesta, ja minun teki mieli antaa hänen vain jatkaa volttien tekoa. Hän ei millään suostunut ymmärtämään tilannetta, sillä hänhän vain halusi suosiota ja kavereita itselleen.
Koulun toimintatavat määrittävät sääntöjen lisäksi, että jokaisella oppilaalla täytyy olla samanlaiset oikeudet oppimiseen ja ohjaukseen. Opettaja voi joutua kuitenkin tilanteeseen, jolloin oikeudenmukaisuus ja koulun toimintatavat ovat ristiriidassa keskenään (Shapira-Lishchinsky, 2011, Kainulaisen & Kostiaisen, 2022 mukaan). Kainulainen ja Kostiainen (2022) kertovat luennollaan Shapira-Lishchinskyn (2011) jakavan oikeudenmukaisuuden ja koulun toimintatapojen välisestä jännitteestä kuvan avulla. Kuvassa eri pituiset lapset seisovat korokkeiden päällä ja katsovat aidan takaa jalkapallo-ottelua. Kuvan mukaan oikeudenmukaisuus toteutuu, kun jokaisella lapsella on saman verran korokkeita, vaikkei lyhin lapsi näekkään mitään aidan takaa. Tasa-arvo toteutuu kuitenkin vasta silloin, kun kaikilla on omaan pituutensa nähden riittävä määrä korokkeita. Molemmat arvoista toteutuvat, kun kaikilla on saman verran korokkeita, lyhyimmän lapsen pituus huomioiden. Tällöin pisin lapsi on reilusti aidan yläpuolella, mutta kaikki näkevät jalkapallo-ottelun.
Kainulainen ja Kostiainen (2022) kertovat kuvaa mukaillen, että koulussa jokaisella on oikeus yhdenvertaiseen oppimiseen. Kaikki oppijat eivät kuitenkaan ole oppimistaidoiltaan samanlaisia. Jotkut tarvitsevat enemmän tukea oppimiseensa, jotta he pääsisivät samalle tasolle muiden oppilaiden kanssa (Kainulainen ja Kostiainen, 2022). Jotta tilanne olisi kaikille sekä oikeudenmukainen että tasa-arvoinen, Kainulaisen ja Kostiaisen (2022) mukaan kaikkien oppilaiden tulisi saada samanveroista tukea oppimiseensa. Se ei kuitenkaan ole käytännössä täysin mahdollista, sillä koulun resurssien riittämättömyys saattaa tulla vastaan. Oppilaiden mielekkyys koulua ja opiskelua kohtaan voi heikentyä merkittävästi, jos he eivät saa riittävästi apua opiskeluunsa. Oppilas voi turhautua osaamattomuuteensa, ja tällöin hänen minäpystyvyytensä voi laskea.
Shapira-Lishchinskyn (2011) mukaan luottamuksen ja koulunsääntöjen välillä voi vallita myös eettinen dilemma. Niin kuin jo aikaisemmin mainitsin, opettaja voi kohdata ristiriitatilanteen, kun oppilas kertoo hänelle yksityistä ja luottamuksellista tietoa. Opettaja joutuu arvioimaan kuulemansa tiedon merkitystä ja jakaa sitä tarvittaessa eteenpäin, esimerkiksi oppilaan muille opettajille tai hänen vanhemmilleen. Oppilas ei välttämättä ymmärrä koulun toimintatapoja ja voi syyttää opettajaa luottamuksen rikkomisesta. Jouduin työssäni välillä selittelemään oppilaille, miksi kerroin kuulemistani tai näkemistäni asioista opettajalle tai kotiväelle. Tilanteet eivät ikinä olleet helppoja, sillä en halunnut menettää heidän luottamustaan.
Luottamuksen menettäminen vaikuttaa heikentävästi suhteen luonteeseen oli kyseessä sitten oppilas–opettaja- tai opettaja–kollegasuhde. Työssäni kohtasin välillä tilanteita, jolloin lojaalisuus kollegoitani kohtaan, esti puuttumisen koulun normeja rikkovaan käytökseen. Shapira-Lishchinskyn (2011, s.653) tutkimustulokset viittaavat siihen, että toisinaan kollegiaaliset suhteet voivat olla haitallisia koululle, koska opettajat eivät halua satuttaa kollegoitaan ja ilmoittaa heidän väärinkäytöksistään eteenpäin. Luokassa, jossa olin ohjaajana, opettaja ei halunnut tai uskaltanut pyytää apua kolleegoiltaan luokanhallintaan liittyen. Mietin usein, että pitäisikö minun antaa tästä asiasta vihje rehtorille. Pelkäsin kuitenkin opettajan pahoittavan mielensä ja menettävänsä luottamuksensa minuun, joten en kertonut siitä kenellekkään.
Viimeinen eettinen dilemma kuvastaa koulutuksellisten toimintatapojen ja kodin näkemysten välisiä jännitteitä. Opettajilla voi olla vaikeuksia seistä uskollisesti ammatillisten päätöstensä takana, kun perheet painostavat heitä toimimaan toisin (Shapira-Lishchinsky, 2011, s.654). Huomasin työssäni, että koululla ja kodilla voi olla hyvin erilaisia näkemyksiä lasten kasvatuksesta ja opettamisesta. Kerran kohtasin tilanteen, jolloin jouduin olemaan yhteydessä ohjattavani oppilaan kotiväkeen, liittyen sanktioihin hänen huonosta käytöksestään. Vanhemmat halusivat tiukempaa kuria lapsellensa, vaikka tiesivät miten luokassamme yleisesti niissä tilanteissa toimitaan. Heidän oli vaikea käsittää sitä, että heidän lastaan ei voida kohdella eri tavalla rangaistuskäytäntöjen suhteen. Meidän luokassamme pyrittiin siihen, että jokaista kohdeltaisiin samanarvoisesti. Painostus oli henkisesti raskasta, ja minulta vaati paljon seisoa sanojeni takana.
Eettiset dilemmat ovat monimutkaisia ja siksi ne haastavat opettajan työtä paljon. Opettajat kamppailevat niiden kanssa, koska heillä ei ole tietoa siitä, miten käsitellä niitä: työkalujen puute jättää heidät oman eettisen harkintansa varaan ilman ohjeita, joita noudattaa (Shapira-Lishchinsky, 2011, s. 655). Ristiriitatilanteet saattavat tuntua mahdottomilta ja aiheuttaa epäilystä omista taidoistaan opettajana. Eettisesti hyvä ja vastuullinen opettaja tietää tekojensa seuraukset. Hän osaa myös katsoa tilanteita monesta eri näkökulmasta sekä tehdä työtään opettajuuden perusarvojen mukaisesti.
Lähteet:
Kainulainen, J. & Kostiainen, E. (2022, 15. syyskuuta). Niinkö vai näinkö – eettisyyden pohdintaa opettajan työssä. Luento POMM1002 Johdatus monialaisiin opintoihin -opintojaksolla. Jyväskylän yliopisto: Agora.
OAJ (2020). Opettajan arvot ja eettiset periaatteet. Saatavilla: https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/
Luettu: 18.11.2022
Opetushallitus (2022). Oppilaan oikeudet ja velvollisuudet perusopetuksessa.
Saatavilla: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/oppilaan-oikeudet-ja-velvollisuudet-perusopetuksessa
Luettu: 18.11.2022
Shapira-Lishchinsky, O. 2011.Teachers’ critical incidents: Ethical dilemmas in teaching practice. Teaching and teacher education. Vol.27 (3), s. 648-656.
Saatavilla: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0742051X10001952
Tirri, K. & Kuusisto, E. 2019. Opettajan ammattietiikkaa oppimassa. (E-kirja). Helsinki: Gaudeamus.
Alkuopetuksen havainnointitehtävä 18.10.2022
Olin havainnoimassa Savitaipaleen koulun 2A-luokan matematiikan ja äidinkielen tunteja. Oppimisympäristönä oli perinteinen luokka: opettajanpöytä oli vasemmassa etukulmassa ja oppilaiden pulpetit olivat neljässä rivissä pareittain. Taululla oli näkyvissä päivän ohjelma ja infoa kuluvasta viikosta sekä muita havainnointivälineitä esim. aakkoset, englanninkieliset viikonpäivät ja säämerkkejä. Oven vieressä seinällä oli iso kalenteri, josta näki viikonpäivät ja kuukaudet. Oppilaat, opettajat ja ohjaajat käyttävät joillakin tunneilla oppimisympäristönä myös luokan vieressä sijaitsevaa pikkutilaa. Pikkutilaa pystyy hyödyntämään esim. ryhmätyöskentelyssä tai kokeen teossa. Opettaja oli miettinyt istumajärjestyksen siten, että työskentely sujuu parien kesken työrauhaa rikkomatta. Hän sanoi, että joidenkin oppilaiden välillä keskittyminen saattaa välillä herpaantua muihin asioihin, joten hän aikoo syysloman jälkeen vaihtaa järjestyksen. Oppilaat kuitenkin tykkäävät vaihtaa istumapaikkaansa, joten tämä on mieluinen asia heille.
Matematiikan tunnin alussa opettaja havainnoi tunnin aihetta eli jakolaskua älytaululta Dragonbox-matematiikkasovelluksella. Hän teki esimerkkilaskuja omenoiden avulla, ja kyseli samalla oppilailta ratkaisukeinoja. Alustuksen jälkeen oppilaat alkoivat tekemään tehtäviä kirjastaan. Kun he saivat tehtävät tehtyä, oppilaat saivat omaa tahtiaan itse tarkistaa ne tarkistuskirjasta. Tarkistuksen jälkeen oppilaat siirtyivät tekemään Dragonbox-sovelluksen tehtäviä tableteillaan.
Äidinkielen tunnilla oppilaat lukivat lukukirjan aukeaman satuja itsenäisesti oman taitotasonsa mukaan. Tämän jälkeen opettaja esitteli työkirjan tehtävät älytaululla ja kyseli oppilailta joihinkin tehtäviin ratkaisuja. Ennen kuin oppilaat alkoivat itsenäisesti tekemään tehtäviä, opettaja havainnoi "taikakynällä" (piirtämällä ilmaan sormella) kysymysmerkin tekoa, ja oppilaat tekivät perässä.
Vuorovaikutus lasten välillä oli vähäistä, koska tunnit koostuivat suurimmaksi osaksi itsenäisestä työskentelystä. Matematiikan ja äidinkielen tuntien välissä oli pieni tauko, jolloin lapset saivat keskustella vapaasti toistensa kanssa. Opettaja ohjasi ja auttoi oppilaita tehtävissä, joka mahdollisti vuorovaikutuksen heidän välillään. Opettaja myöskin kyseli paljon oppilailta tehtävien ratkaisumahdollisuuksista, joka osallisti hyvin heitä.
Kun keskustelin opettajan kanssa, hän sanoi, että usein laaja-alaisuutta toteutuu tunneilla ihan huomaamatta, kun tehdään asioita monipuolisesti eri tavoilla. Matematiikan tunnin alussa opettaja antoi oppilaiden esittää kysymyksiä asioista, mitkä heitä ihmetytti juuri sillä hetkellä. Tämä tukee ajattelun kehittymistä. Opettaja myös kyseli heiltä paljon kysymyksiä, jolloin oppilaat joutuivat miettimään, mitä he vastaavat ja miksi. Ennen kuin päivän tunnit aina alkavat, oppilaat laulavat opettajan kanssa yhdessä englanninkielisen laululorun, jonka avulla he opettelevat viikonpäiviä. Tämä tukee oppimista, sillä loru jää helposti soimaan päähän. Oppilaat saivat myös itse päättää äidinkielen tunnilla, minkä saduista lukisi. Tässä he käyttivät itsearvioinnin taitoja, koska he joutuivat arvioimaan omaa osaamistaan tekstinlukijana. Myös kulttuurinen osaaminen näkyi oppilaissa. Heidän luokassaan on ukrainalainen oppilas, jonka kanssa oppilaat ovat ajan myötä oppineet kommunikoimaan. He kohtelevat häntä ystävällisesti ja ottavat hänet mukaan keskusteluihin. Havainnointihetkelläni luokassa oli myönteinen ilmapiiri, ja vuorovaikutusta tapahtui sekä opettajan ja oppilaiden välillä että oppilaiden kesken. Laaja-alaisuus näkyi myös, kun oppilaat käyttivät tablettejaan matematiikan tehtävien teossa. Jokainen teki innokkaasti tehtäviä, ja he osasivat käyttää tablettejaan taitavasti.
Heillä on tapana, että joka aamu ennen tunnin alkua "järjestäjät" eli kaksi oppilasta kertoo muille luokkalaisille päivämäärän ja kuukauden. He myöskin kertovat päivän sään sekä sään mukaisen pukeutumisen suomeksi ja englanniksi. Lopuksi he laulavat kaikki yhdessä viikonpäivälaulun. Tällainen toimintatapa tukee oppilaskeskeisyyttä. Vasta järjestäjähommien jälkeen, opettaja tervehtii oppilaita ja kertoo päivän tunnit ja muun ohjelman. Opettaja antaa myös oppilaiden esittää kysymyksiä vapaasti. On hienoa, että opettaja antaa tilaa ja aikaa oppilaiden kysymyksille, koska usein nämä mietityttävät oppilaita ja ne saattavat häiritä heidän keskittymistään tunnilla. Sekä matematiikan tunti että äidinkielen tunti etenivät vahvasti opettajajohtoisesti. Opettaja kuitenkin osallisti oppilaita hyvin kysymysten avulla.
Huomasin, että opettaja ei antanut oppilaille lähes ollenkaan yhteisesti palautetta. Hän usein vastasi oppilaalle "niin" ja "joo", silloin kun oppilas vastasi oikein. Hän olisi voinut useammin kehua oppilaita. Oppilaat eivät tehneet tunnilla konkreettisesti itsearviointia. Leikkimistä ei esiintynyt tunneilla.
Ukrainalaisella oppilaalla oli eri tehtävät kuin muilla oppilailla: hän ei ollut matematiikan tunnilla vaan hänellä oli S2-tunti ja äidinkielen tunnilla hän luki itsenäisesti suomenkielistä satukirjaa. Yleensä häntä avustaa koulunkäynninohjaaja. Mutta ohjaaja oli tänään poissa tunneilta. Sain selville, että muutama oppilas käy satunnaisesti erityisopettajan luona äidinkielen sekä matematiikan tunneilla. Opettaja antaa myös tarvittaessa tukiopetusta oppilaille. Kahdella oppilaalla on henkilökohtaiset opintosuunnitelmat (HOPS) ja kahdella henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevat suunnitelmat (HOJKS). Koulunkäynninohjaaja ja erityisopettaja tukevat opettajan ohella heidän oppimistaan.
Matematiikan tunnin alussa opettaja havainnoi tunnin aihetta eli jakolaskua älytaululta Dragonbox-matematiikkasovelluksella. Hän teki esimerkkilaskuja omenoiden avulla, ja kyseli samalla oppilailta ratkaisukeinoja. Alustuksen jälkeen oppilaat alkoivat tekemään tehtäviä kirjastaan. Kun he saivat tehtävät tehtyä, oppilaat saivat omaa tahtiaan itse tarkistaa ne tarkistuskirjasta. Tarkistuksen jälkeen oppilaat siirtyivät tekemään Dragonbox-sovelluksen tehtäviä tableteillaan.
Äidinkielen tunnilla oppilaat lukivat lukukirjan aukeaman satuja itsenäisesti oman taitotasonsa mukaan. Tämän jälkeen opettaja esitteli työkirjan tehtävät älytaululla ja kyseli oppilailta joihinkin tehtäviin ratkaisuja. Ennen kuin oppilaat alkoivat itsenäisesti tekemään tehtäviä, opettaja havainnoi "taikakynällä" (piirtämällä ilmaan sormella) kysymysmerkin tekoa, ja oppilaat tekivät perässä.
Vuorovaikutus lasten välillä oli vähäistä, koska tunnit koostuivat suurimmaksi osaksi itsenäisestä työskentelystä. Matematiikan ja äidinkielen tuntien välissä oli pieni tauko, jolloin lapset saivat keskustella vapaasti toistensa kanssa. Opettaja ohjasi ja auttoi oppilaita tehtävissä, joka mahdollisti vuorovaikutuksen heidän välillään. Opettaja myöskin kyseli paljon oppilailta tehtävien ratkaisumahdollisuuksista, joka osallisti hyvin heitä.
Kun keskustelin opettajan kanssa, hän sanoi, että usein laaja-alaisuutta toteutuu tunneilla ihan huomaamatta, kun tehdään asioita monipuolisesti eri tavoilla. Matematiikan tunnin alussa opettaja antoi oppilaiden esittää kysymyksiä asioista, mitkä heitä ihmetytti juuri sillä hetkellä. Tämä tukee ajattelun kehittymistä. Opettaja myös kyseli heiltä paljon kysymyksiä, jolloin oppilaat joutuivat miettimään, mitä he vastaavat ja miksi. Ennen kuin päivän tunnit aina alkavat, oppilaat laulavat opettajan kanssa yhdessä englanninkielisen laululorun, jonka avulla he opettelevat viikonpäiviä. Tämä tukee oppimista, sillä loru jää helposti soimaan päähän. Oppilaat saivat myös itse päättää äidinkielen tunnilla, minkä saduista lukisi. Tässä he käyttivät itsearvioinnin taitoja, koska he joutuivat arvioimaan omaa osaamistaan tekstinlukijana. Myös kulttuurinen osaaminen näkyi oppilaissa. Heidän luokassaan on ukrainalainen oppilas, jonka kanssa oppilaat ovat ajan myötä oppineet kommunikoimaan. He kohtelevat häntä ystävällisesti ja ottavat hänet mukaan keskusteluihin. Havainnointihetkelläni luokassa oli myönteinen ilmapiiri, ja vuorovaikutusta tapahtui sekä opettajan ja oppilaiden välillä että oppilaiden kesken. Laaja-alaisuus näkyi myös, kun oppilaat käyttivät tablettejaan matematiikan tehtävien teossa. Jokainen teki innokkaasti tehtäviä, ja he osasivat käyttää tablettejaan taitavasti.
Heillä on tapana, että joka aamu ennen tunnin alkua "järjestäjät" eli kaksi oppilasta kertoo muille luokkalaisille päivämäärän ja kuukauden. He myöskin kertovat päivän sään sekä sään mukaisen pukeutumisen suomeksi ja englanniksi. Lopuksi he laulavat kaikki yhdessä viikonpäivälaulun. Tällainen toimintatapa tukee oppilaskeskeisyyttä. Vasta järjestäjähommien jälkeen, opettaja tervehtii oppilaita ja kertoo päivän tunnit ja muun ohjelman. Opettaja antaa myös oppilaiden esittää kysymyksiä vapaasti. On hienoa, että opettaja antaa tilaa ja aikaa oppilaiden kysymyksille, koska usein nämä mietityttävät oppilaita ja ne saattavat häiritä heidän keskittymistään tunnilla. Sekä matematiikan tunti että äidinkielen tunti etenivät vahvasti opettajajohtoisesti. Opettaja kuitenkin osallisti oppilaita hyvin kysymysten avulla.
Huomasin, että opettaja ei antanut oppilaille lähes ollenkaan yhteisesti palautetta. Hän usein vastasi oppilaalle "niin" ja "joo", silloin kun oppilas vastasi oikein. Hän olisi voinut useammin kehua oppilaita. Oppilaat eivät tehneet tunnilla konkreettisesti itsearviointia. Leikkimistä ei esiintynyt tunneilla.
Ukrainalaisella oppilaalla oli eri tehtävät kuin muilla oppilailla: hän ei ollut matematiikan tunnilla vaan hänellä oli S2-tunti ja äidinkielen tunnilla hän luki itsenäisesti suomenkielistä satukirjaa. Yleensä häntä avustaa koulunkäynninohjaaja. Mutta ohjaaja oli tänään poissa tunneilta. Sain selville, että muutama oppilas käy satunnaisesti erityisopettajan luona äidinkielen sekä matematiikan tunneilla. Opettaja antaa myös tarvittaessa tukiopetusta oppilaille. Kahdella oppilaalla on henkilökohtaiset opintosuunnitelmat (HOPS) ja kahdella henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevat suunnitelmat (HOJKS). Koulunkäynninohjaaja ja erityisopettaja tukevat opettajan ohella heidän oppimistaan.
