Opetuksessa tulisi pyrkiä oppilaiden ja opettajan väliseen dialogiin, jossa keskeistä on esimerkiksi tasavertainen vuoropuhelu ja osapuolten välinen kunnioitus (Opetushallitus, n.d.). On tärkeää, että luokassa on laadittu yhteiset säännöt vuorovaikutustilanteisiin. Sääntöjen noudattaminen tukee dialogisen ilmapiirin rakentumista, jolloin oppilaat uskaltavat osallistua keskusteluun rohkeasti ja avoimesti.

Dialogin syntymiseen vaaditaan usein opettajan tai muun mallintajan vuorovaikutuksellinen tuki ja johtaminen (Hannula, 2012). Selkeät ohjeet ja johdonmukaisuus auttavat oppilaita keskustelemaan, mutta liian strukturoitu ohjaaminen saa oppilaat vain vastaamaan esitettyihin kysymyksiin, eikä omaa pohdintaa esiinny keskustelussa (Hannula, 2012). Voisi ajatella, että kaikki pystyisivät vastata pelkästään kysymyksiin, mutta jos keskustelua ei synny, kyseessä ei ole dialogi, johon pyritään. Keskustelua tukee myös opettajan antamat tavoitteet tunnin alussa ja pienryhmässä tehtävät keskusteluharjoitukset (Hannula, 2012).

Dialogin tulee olla oppilaille merkityksellistä. Opetushallitus (n.d.) mukailee Alexanderin (2008) ja Lefsteinin (2006) ajatuksia merkityksellisyyden syntymisestä dialogin kiinnostavuuden ja omakohtaisuuden kautta. Tarkastellut aiheet ovat tärkeää yhdistää oppilaiden kokemusmaailmaan ja mielenkiinnonkohteisiin, jolloin oppilaiden on helpompi virittyä keskusteluun. Ajan ja paikan merkitys on myös tärkeä dialogitilanteissa. Keskustelutaitojen harjoittelulle tulee varata riittävästi aikaa, sillä ne eivät kehity hetkessä (Hannula, 2012). Oppilaiden voi olla aluksi vaikeaa tuoda omia näkemyksiä esille tai kommentoida toisen mielipidettä (Hannula, 2012). Tämä vaikeuttaa dialogin syntymistä luokkatilassa. Ajan lisäksi ilmapiirillä on merkityksellinen asema dialogisuuden toteutumisessa. Opetushallituksen (n.d.) mukaan dialogisuus tarvitsee turvallisen ja lämpimän ilmapiirin, jossa kaikkia jäseniä arvostetaan.

Keskustelua virittävät resurssit innostavat oppilaita osallistumaan dialogiin (Hannula, 2012). Dialogia voi virittää esimerkiksi oppilaiden heterogeenisyys: Tyttöjen ja poikien näkemykset saattavat erota toisistaan (Hannula, 2012). Tällöin voidaan saada hyvää pohdintaa ja erilaisia näkökulmia keskusteltaviin asioihin. Myös oppilaiden omat kokemukset ja mielipiteet voivat tuoda ristiriitoja keskusteluun, joka edesauttaa keskustelun laajentumista (Hannula, 2012).

Ryhmärenki- sivusto esittelee paljon hyviä konkreettisia keinoja, miten herättää keskustelua luokassa oppilaiden välillä. Esimerkiksi tehtävä, jossa oppilaiden pitää ilmaista oma mielipide siitä, tuoksuuko jokin hyvälle vai pahalle, herättää varmasti paljon ristiriitaisia mielipiteitä. Jokainen saa kertoa oman mielipiteensä ja perustella omat näkemyksensä hajuaistinsa avulla. Toinen ryhmärenki- sivustolla esitelty, perinteinen “Liiku janalla ja kerro” on hyvä tapa tuoda toiminallista dialogisuutta luokkaan. Siinä opettaja esittää kysymyksiä ja oppilaat menevät janalle seisomaan siihen kohtaan, mitä mieltä he ovat. Oppilaat ilmaisevat, miksi valitsevat juuri sen kohdan janalta ja voivat myös kyseenalaistaa toisen näkemyksiä. Tehtävään on helppo osallistua matalalla kynnyksellä ja sitä voidaan hyödyntää oikeastaan mihin tahansa aiheeseen.

LÄHTEET

Hannula, M. (2012). Dialogia etsimässä – pienryhmäkeskusteluja luokassa. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 446. Väitöskirja.

Opetushallitus. (n.d.). Dialogi- ja tunnetaidot opetuksessa. Opetushallitus. https://www.oph.fi/fi/dialogi-ja-tunnetaidot-opetuksessa.