Loppupohdinta
Ennen tätä kurssia ahdistuin hieman siitä ajatuksesta, että meillä on vain kaksi kurssia aikaa oppia opettamaan mielestäni tärkeimpää alakoulussa opetettavaa ainetta. Päätin siis jo ennen kurssin alkua, että imen itseeni kaiken mahdollisen, mitä suomen kielen ja kirjallisuuden ydinkurssilla meille tarjotaan. Ja paljon meille tarjottiinkin.
Käsitykseni suomen kielen opettamisesta muuttui aivan täysin. Olin jämähtänyt ajatuksissani omalle kouluajalleni: muutamaan puhe-esitelmään, jotka pidettiin luokan edessä paperi kädessä, kirjoitustehtäviin, joista sai palautteeksi vain numeron ja lukuhetkiin, joita koki koulussa vain, kun oli saanut kaiken muun "tärkeämmän" jo tehtyä.
Kun saimme eräällä demotunnilla tehtäväksi antaa palautetta oppilaiden teksteihin, ymmärsin palautteen merkityksen. Ei oppimista edistä sanat "värikästä tekstiä". Palautteen tulee olla jatkuvaa, rakentavaa eikä pelkästään kehuja sisältävää. Yksinkertainen oppi, mutta kovin tärkeä sellainen. Keskustelimme demoilla myös siitä, miten tärkeää on esitellä oppilaille erilaisia tekstejä. Aina ei voida paneutua tarinoihin tai uutisartikkeleihin.
Olen kuullut useilla opettajankoulutuslaitoksen kursseilla, miten oppimisesta pitää tehdä mielekästä oppilaille. Myös tällä kurssilla korostettiin vahvasti motivoivien ja oppilaiden maailmaan sitoutuvien materiaalien käyttämistä tunneilla. En yhtään ihmettele tämän näkökulman korostamista, sillä olen itse kokenut, miten esimerkiksi alakoulussa syttynyt kirjoitusinto voi sammua puiseviin ja itseään toistaviin tehtävänantoihin.
Lukemisesta jäi mieleeni erityisesti demolla kerrottu esimerkki siitä, miten omaan luokkaan voi luoda "lukupiirin" ja tällä tavalla saada lukemisesta automaation. Opettajan mielessä tulisi olla vahvasti ajatus siitä, että lukeminen ei ole vain yksi osa-alue, jota tulee käsitellä aina välillä. Sama ajatus pätee myös yhtälailla kirjoittamiseen.
Sain myös minulle täysin uutta tietoa liittyen muun muassa lukemisen vaikeuksiin, monikielisyyteen ja lukemaan oppimisen tekniseen puoleen. Mielessäni ei ollut ennen edes käynyt ajatus siitä, miten monimutkainen prosessi lukemaan oppiminen oikeasti on. Nyt olen tietoinen muun muassa siitä, miten kirjaimia voi ja tulisi opettaa lapselle.
Suoraan sanottuna mikään muu yliopistossa käymäni kurssi ei ole saanut minua ajattelemaan niin paljon kuin tämä. Demojen sisällöt ovat kiehtoneet minua, eikä minusta ole tuntunut, että minulle kerrottaisiin jo useasti esille tulleita itsestäänselvyyksiä. Olen pohtinut kurssilla käytyjä asioita paljon itsekseni ja olen käynyt monta mielenkiintoista keskustelua tähän kurssiin pohjautuen äidinkielenopettajana toimivan äitini kanssa. Opin paljon tärkeitä asioita, jotka jäivät todellakin pyörimään mieleeni.
Käsitykseni suomen kielen opettamisesta muuttui aivan täysin. Olin jämähtänyt ajatuksissani omalle kouluajalleni: muutamaan puhe-esitelmään, jotka pidettiin luokan edessä paperi kädessä, kirjoitustehtäviin, joista sai palautteeksi vain numeron ja lukuhetkiin, joita koki koulussa vain, kun oli saanut kaiken muun "tärkeämmän" jo tehtyä.
Kun saimme eräällä demotunnilla tehtäväksi antaa palautetta oppilaiden teksteihin, ymmärsin palautteen merkityksen. Ei oppimista edistä sanat "värikästä tekstiä". Palautteen tulee olla jatkuvaa, rakentavaa eikä pelkästään kehuja sisältävää. Yksinkertainen oppi, mutta kovin tärkeä sellainen. Keskustelimme demoilla myös siitä, miten tärkeää on esitellä oppilaille erilaisia tekstejä. Aina ei voida paneutua tarinoihin tai uutisartikkeleihin.
Olen kuullut useilla opettajankoulutuslaitoksen kursseilla, miten oppimisesta pitää tehdä mielekästä oppilaille. Myös tällä kurssilla korostettiin vahvasti motivoivien ja oppilaiden maailmaan sitoutuvien materiaalien käyttämistä tunneilla. En yhtään ihmettele tämän näkökulman korostamista, sillä olen itse kokenut, miten esimerkiksi alakoulussa syttynyt kirjoitusinto voi sammua puiseviin ja itseään toistaviin tehtävänantoihin.
Lukemisesta jäi mieleeni erityisesti demolla kerrottu esimerkki siitä, miten omaan luokkaan voi luoda "lukupiirin" ja tällä tavalla saada lukemisesta automaation. Opettajan mielessä tulisi olla vahvasti ajatus siitä, että lukeminen ei ole vain yksi osa-alue, jota tulee käsitellä aina välillä. Sama ajatus pätee myös yhtälailla kirjoittamiseen.
Sain myös minulle täysin uutta tietoa liittyen muun muassa lukemisen vaikeuksiin, monikielisyyteen ja lukemaan oppimisen tekniseen puoleen. Mielessäni ei ollut ennen edes käynyt ajatus siitä, miten monimutkainen prosessi lukemaan oppiminen oikeasti on. Nyt olen tietoinen muun muassa siitä, miten kirjaimia voi ja tulisi opettaa lapselle.
Suoraan sanottuna mikään muu yliopistossa käymäni kurssi ei ole saanut minua ajattelemaan niin paljon kuin tämä. Demojen sisällöt ovat kiehtoneet minua, eikä minusta ole tuntunut, että minulle kerrottaisiin jo useasti esille tulleita itsestäänselvyyksiä. Olen pohtinut kurssilla käytyjä asioita paljon itsekseni ja olen käynyt monta mielenkiintoista keskustelua tähän kurssiin pohjautuen äidinkielenopettajana toimivan äitini kanssa. Opin paljon tärkeitä asioita, jotka jäivät todellakin pyörimään mieleeni.
Kommentit
Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin