Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen
Kenialaisessa pienessä kylässä yhteiskunnalliset ja kulttuuriset erot olivat huomattavat Suomeen verrattuna. Kylässä ja koulussa tapahtui paljon asioita, joita oli vaikea ymmärtää. Esimerkkejä näistä olivat muun muassa kulttuuriin kuuluva myöhästely (sanontaa "polepole = hitaasti" kuuli monta kertaa päivässä) ja pienten lasten vahtimatta jättäminen (perheen 1-vuotias taapero saattoi päivällä olla 5-vuotiaan isosisaruksen vastuulla). Osaa toimintatavoista en pystynyt missään vaiheessa hyväksymään, mutta siitä huolimatta piti pitää mielessä, että toimintatavat ovat juurtuneet vahvasti kulttuuriin eikä näitä toimintatapoja pysty muuttamaan silmänräpäyksessä. Tällaisia tapoja olivat mm. lasten lyöminen, tunnekylmyys ja välinpitämättömyys lasten terveydentiloja kohtaan.
Kohdatessani edellä mainittuja tilanteita esimerkiksi koulussa oli tärkeää löytää tasapaino asiaan puuttumisen ja puuttumattomuuden kanssa. En voinut suoranaisesti estää opettajaa lyömästä lapsia, mutta puhuimme paljon aiheesta ja kerroin hänelle, miten lapsia rangaistaan Suomessa. Osoitin myös esimerkilläni, että on mahdollista saada oppilaat käyttäytymään käyttämättä väkivaltaa. Pidimme opettajille myös koulutuspäivän, jossa kävimme läpi muun muassa eriyttämistä, lisätehtävien tärkeyttä, rangaistustapoja ja oppimisvaikeuksia. Lähestyimme aiheita kunnioittaen heidän tämän hetkistä työtään, mutta silti kertoen tiukasti, missä asioissa näimme ongelmakohtia koulussa. Opettajat kuuntelivat meitä mielenkiinnolla ja kyselivät paljon kysymyksiä. Toivomme, että omilla opetustavoillamme ja koulutuspäivällämme saimme opettajat edes pohtimaan, voisiko koulussa testailla uusia toimintamenetelmiä.
Olen ihminen, kuka on valmis puolustamaan omia ajatuksiaan melko jyrkästikin. Olenkin pohtinut aikaisemmin, miten onnistun kohtaamaan vanhemmat, joilla on täysin vastakkaisia ajatuksia kanssani (esim. koulutuksella ei ole väliä, lapsia kuuluu rangaista fyysisesti jne.) Saatuani näinkin rajun kokemuksen itselleni täysin vastakkaisista toimintatavoista sekä niihin puuttumisesta uskon olevani valmiimpi kohtamaan samankaltaisia tapauksia myös Suomessa.
Kohdatessani edellä mainittuja tilanteita esimerkiksi koulussa oli tärkeää löytää tasapaino asiaan puuttumisen ja puuttumattomuuden kanssa. En voinut suoranaisesti estää opettajaa lyömästä lapsia, mutta puhuimme paljon aiheesta ja kerroin hänelle, miten lapsia rangaistaan Suomessa. Osoitin myös esimerkilläni, että on mahdollista saada oppilaat käyttäytymään käyttämättä väkivaltaa. Pidimme opettajille myös koulutuspäivän, jossa kävimme läpi muun muassa eriyttämistä, lisätehtävien tärkeyttä, rangaistustapoja ja oppimisvaikeuksia. Lähestyimme aiheita kunnioittaen heidän tämän hetkistä työtään, mutta silti kertoen tiukasti, missä asioissa näimme ongelmakohtia koulussa. Opettajat kuuntelivat meitä mielenkiinnolla ja kyselivät paljon kysymyksiä. Toivomme, että omilla opetustavoillamme ja koulutuspäivällämme saimme opettajat edes pohtimaan, voisiko koulussa testailla uusia toimintamenetelmiä.
Olen ihminen, kuka on valmis puolustamaan omia ajatuksiaan melko jyrkästikin. Olenkin pohtinut aikaisemmin, miten onnistun kohtaamaan vanhemmat, joilla on täysin vastakkaisia ajatuksia kanssani (esim. koulutuksella ei ole väliä, lapsia kuuluu rangaista fyysisesti jne.) Saatuani näinkin rajun kokemuksen itselleni täysin vastakkaisista toimintatavoista sekä niihin puuttumisesta uskon olevani valmiimpi kohtamaan samankaltaisia tapauksia myös Suomessa.