Tuotan asiallisia ja (yleensä) tarkkaan harkittuja tekstejä tärkeille auktoritääteille (koulu, työpaikka jne.). Olen lapsena tarinoinut paljon ja pidän vieläkin värikkäästä kirjoittamisesta; yritän tehdä tälläisistä "virallisistakin" teksteistä vähemmän tylsän harmaita.

Tuotan tekstejä paljon koulutehtävien ja muistiinpanojen muodossa. Viestin ystävieni ja perheeni kanssa paljon whatsapp-viesteillä, soittelen ihmisille harvoin. Sähköpostien kirjoittaminen kuuluu myös arkipäivääni. Kirjoitan kauppalistan yleensä kännykän muistioon tai pieneen paperinpalaan. Matkoille lähtiessä kirjoitan muistilistan tavaroista, jotka otan mukaan.

Joskus minun on todella vaikea aloittaa tekstin kirjoittaminen, mikään sanamuoto ei tunnu sopivalta. Toisinaan ajatukseni virtaa ja lauseet muodostuvat kuin itsestään. "Virallisempia" tekstejä kirjoittaessa olen hyvin kriittinen itselleni, jokaisen sanan täytyy tuntua oikealta ja luen tekstini monta kertaa kirjoitusvirheitä etsien. Rennommat tekstini ovat täynnä kirjoitusvirheitä ja outoja sanavalintoja. 
Uskon olevani kohtalaisen hyvä tuottamaan tekstejä; saan halutessani ihan hyvää tekstiä aikaan (äidinkielen ylioppilaskirjoituksista vahva M), mutta eipä minusta menestyvää kirjailijaa ikinä voisi tulla.

Äitini on äidinkielenopettaja ja olen noin kahdeksan vuotiaasta lähtien kirjoitellut paljon tarinoita, jotta äitini voisi "tarkastaa" ne. Tekstejä olen lapsena oppinut tuottamaan kirjoittamalla päiväkirjamerkintöjä, tarinoita ja "aineita" yrittäen matkia äitini opiskelijoita. Koulun rooli on tietenkin ollut todella suuri: esimerkiksi kolmena lukiovuotena kehityin tarinoijasta asiallisten tekstien tuottajaksi. Onnistumiset motivoivat minua paljon, hyvä palaute kirjoittamastani tekstistä innostaa minua kirjoittamaan lisää. Myös mielenkiintoinen aihe saa minut innostumaan kirjoittamisesta. Vaikeuksia minulle on aiheuttanut suhteellisen kapeahko sanavarastoni (olen lukenut todella vähän kirjoja nuoruusiässäni, johtunee kenties osittain siitä...). Kun en keksi mielekästä sisältöä tekstiini, turhaudun helposti. Tälläiset hetket, jolloin vain tuijotan pää tyhjänä paperia tai näyttöä, laskevat motivaatiotani todella paljon.

Ajattelin ennen vakava-materiaalia saatuani, että tieteellisiä tekstejä olisi todella vaikea ymmärtää puhumattakaan kirjoittamisesta. Vakavaa lukiessani tajusin tekstien olevan jopa inhimillisiä (viimeistä artikkelia lukuunottamatta). Tieteelliset tekstit eivät tunnu enää kauhistuttavilta, mutta en myöskään odota innolla, että pääsisin itse rustaamaan näitä tekstejä.

Haluaisin, että kirjoittamiseni olisi sujuvampaa eli periaatteessa oppisin saamaan ajatukseni selkeiksi lauseiksi paperille/näytölle. Tavoitteenani voisi myös olla sanavarastoni laajentaminen. Tällä hetkellä motivaatiota kirjoittamista kohtaan ei tunnu löytyvän, olisikin tärkeää, että saisin motivaatiotani nostettua.