FI2-kertaus

FI2-ylioppilastehtäviä

Yo K2017 T4 Egoismi
Yo K2017 T6 Ihmisoikeuksien filosofinen perustelu
Yo K2017 T7 Moraalinen onnekkuus
Yo K2017 T9 Kuolemanrangaistus
Yo S2017 T2 Hyveet
Yo S2017 T4 Eettinen ongelma Täällä Pohjantähden alla
Yo S2017 T7 Seuraukset ja velvollisuudet tasavallan presidentin puheessa
Yo K2018 T2 Normatiivisen etiikan periaatteet
Yo K2018 T4 Naiivi relativismi
Yo S2018 T2 Moraali ja tavat
Yo S2018 T4 Lihan syöminen
Yo S2018 T8 Eutanasia
YoK2019 Elokuvatraileri "Turisti" - vaistot ja moraali
Yo S2019 T2 Hyvä elämä
Yo S2019 T2 Eläinten moraali
Yo S2019 T4 Moraalinen dilemma
Yo S2019 T7 Mary Wollenstonecraftin moraalifilosofia
Yo S2020 T3 Nautintoa koskeva päättely (a-kohta FI1 looginen päättely)
Yo S2020 T4 Itseohjautuvat autot ja moraalinen päätöksenteko
Yo K2020 T2 Utilitarismin lajeja
Yo K2020 T3 Rousseaun hyvä ihminen
Yo K2020 T5 Peli ja moraali Camus´n ajattelussa
Yo S2021 T2 Normatiiviset lauseet
Yo S2021 T4 Äärimmäinen utilitaristi
Yo S2021 T2 Rikkailta varastamisen oikeutus
Yo K2021 T4 Moraaliset velvollisuudet
Yo K2021 T7 Eläinten oikeudet
Yo K2022 T2 Etiikan käsitteet
Yo K2022 T4 Elollisen luonnon monimuotoisuus
Yo K2022 T7 Moraali ja politiikka
Yo S2022 T4 Velvollisuudet ja onnellisuus
Yo S2022 T7 Moraalin yleispätevyys
0 kommenttia

Hyve-etiikka tiivistettynä (kopio)

Hyveellinen elämä muiden kanssa
Hyveiden noudattaminen, paheiden välttäminen
Eudaimonia = kukoistus, onnellisuus
Kultainen keskitie → äärimmäisyyksiä vältettävä
Telos – teleologisuus → päämäärä (potentian aktualisoituminen)


Hyve oli keskeinen käsite antiikin filosofiassa (esim. Platon ja Aristoteles; sekä myöhemmin mm. Tuomas Akvinolainen)

Hyve-etiikka = luonteenpiirre-etiikka: pohditaan sitä, millainen on hyvä ihminen

Hyve on opittu eli hankittu luonteenpiirre , joka tekee mahdolliseksi elää hyvää elämää → Hyve ei ole siis synnynnäinen ominaisuus. Koska hyveitä voidaan oppia, voidaan niitä myös opettaa.

Päähyveinä on pidetty seuraavia:
viisaus, oikeamielisyys, kohtuus, rohkeus ja hyväntahtoisuus; kristilliset lisäykset tähän: usko, toivo ja rakkaus


Hyve-etiikka on noussut viime aikoina jonkin verran esiin; Hyvän elämän asemasta nykyisin puhutaan elintasosta (vrt. elämänlaatu)
→ mm. Alasdair MacIntyre, Martha Nussbaum
0 kommenttia

Velvollisuusetiikka tiivistelmä (kopio)

Teon moraalisuus ei perustu seurauksiin, vaan vain teot joiden motiivina on velvollisuus, ovat moraalisia.

  • moraalin autonomisuus eli riippumattomuus ulkopuolisista asioista (esim. myötätunto, sääli tms.)

    • ei siis voi valita tilanteen mukaan, kuten en heitä roskia luontoon vain silloin kun joku on näkemässä

  • Seuraukset kestämättömiä moraalin lähtökohdaksi, koska

    • ei voi tietää/olla varma seurauksista

    •  --> ne ovat hypoteettisia imperatiiveja (On tehtävä A, koska seuraa B eli on opiskeltava ja luettava kokeeseen, jotta saa hyvän kurssinumeron --> ei ole pakottavaa syytä)

    • Ikuinen regressio: ”Miksi B:n pitäisi tapahtua? Koska siitä seuraa C.” Jossain täytyy olla kategorinen imperatiivi ”Å pitää tapahtua.”

  • Ainoa seikka, Kantin mukaan, johon oikea toiminta voi perustua on velvollisuus. Emme heitä roskia luontoon, koska roskaamatta pitää olla.

    • On kaksi eri asiaa:

      1. Väärin perustein tehdyt oikeat teot

      2. Moraalisesti arvokkaat teot

    • Esim. lantin antaminen kerjäläiselle säälistä on oikea teko, mutta moraalisesti arvokas, joka ansaitsee moraalista ihailua ja on kunniaksi tekijälleen, on vain velvollisuudesta tehty auttaminen – eli koska niin kuuluu tehdä.

  • Velvollisuus on kuitenkin oikeiden tekojen välttämätön ehto, ei riittävä ehto.

  • KATEGORINEN IMPERATIIVI (käytännöllisen järjen asettama ehdoton käsky):

  1. Toimi vain sellaisen periaatteen mukaisesti, jonka voit toivoa tulevan yleiseksi laiksi. (Universalioitavuus)

  2. Toimi aina niin, että kohtelet ihmistä aina päämääränä sinänsä, etkä vain välineenä.

Esim. ”Voinko ajaa ylinopeutta, koska minulla on kiire?”

Mutta entä jos haluaa tappaa itsensä? Onko silloin oikeutettua tappaa myös muita?

  • käytännöllisen järjen postulaatit (oletukset):

1. tahto on vapaa
2. sielu on kuolematon
3. Jumala on olemassa

0 kommenttia

Seurausetiikka tiivistettynä (kopio)

TEON SEURAUKSET RATKAISEVAT MORAALISUUDEN vrt. velvollisuusetiikka
→ Teko on hyvä jos, ja vain jos, sillä on hyvät seuraukset


SEURAUSETIIKAN MUOTOJA:

UTILITARISMI Jeremy Bentham (1748-1832). John Stuart Mill (1806-1973)

Mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle (Bentham) → jonkinlainen arviolaskelma onnellisuuden ja onnettomuuden määrästä.
Tekemisellä ja tekemättä jättämisellä ei eroa (akti, omissio).

  • kuitenkin teot moraalisesti hyviä vain jos tarkoitettujen tekojen seuraukset hyviä → siis jos väärin tekemisestä seuraa sattumalta hyvää, ei teko ole moraalisesti oikea.
  • Ei arvioida ihmisiä vaan tekoja: autatko jota kuta velvollisuudesta vai itsekkäistä syistä ei vaikuta autettavan tilaan (toki velvollisuudesta tehty voi olla arvostettavampi)
  • hyöty: hyvinvointi, onnellisuus, mielihyvä, valinnanvapauden ja mieltymysten (eli preferenssien) toteutuminen
  • Utilitaristin olisi johdonmukaisesti toimiessaan ryhdyttävä tekoihin, josta on haittaa itselle, jos enemmistö hyötyy.
  • Suuret kärsimykset merkityksellisempiä kuin suuren joukon mielihyvä – Colosseumillinen nautiskelijoita ei ylitä orjan raatelua areenalla. Jos laadulla siis merkitystä, niin silloinhan kärsimyksen välttäminen kokonaisedullista ihmisyhteisössä --> ihmisoikeuksia kunnioitettava?!

 
Bentham: 7 kriteeriä, joiden avulla mielihyvän määrä voidaan laskea
J.S. Mill: Ei (Excel-)taulukointia, vain karkeasti arvioitavissa (viinan juonnista tulee krapula); myös laatu huomioitava määrän ohella (”On parempi olla tyytymätön Sokrates kuin tyytyväinen typerys”). Millin mukaan myöskään yksilön oikeuksia ei saa loukata → jos yksilöt pelkäävät, yhteisön onnellisuus laskee myös.



Tekoutilitarismi: Jokaisen teon kohdalla pohdittava, mitä juuri tästä teosta seuraa, juuri tässä tilanteessa.
  • yksilön / vähemmistön oikeudet vaarassa erityistilanteissa
  • Eettinen tilannerelativismi → onko oikea ja väärä tilanteesta kiinni?

Sääntöutilitarismi: tarkasteltava tekoja koskevia sääntöjä → ”tapa jos tilanne vaatii” ei voi olla yleinen normi, sillä tappamisen kynnys laskisi ja mielihyvä yhteisössä laskisi pitemmällä aikavälillä. Siis ”älä tapa” on sääntöutilitaristin ohje myös silloin kun se tekoutilitaristin mielestä voisi olla sallittua. (Tosin tekoutilitaristi voi sanoa, ettei tarkoita yleistettävää periaatetta, sillä kaikki tekoutilitaristiset periaatteet koskevat vain yksittäistä tekoa koskevaa päätöstilannetta).


Muita seurausetiikan muotoja:
Altruismi: teko moraalinen jos siitä koituu hyvää muille ihmisille (itselle voi koitua siinä sivussa)
Egoismi: teko on moraalinen jos siitä koituu hyvää itselle (ja muille voi koitua siinä sivussa)
Hedonismi: teko on moraalinen jos siitä koituu mahdollisimman paljon nautintoa
Eudaimonismi: teko on moraalinen jos siitä koituu mahdollisimman paljon onnellisuutta
0 kommenttia

OIKEUSETIIKKA PÄHKINÄNKUORESSA (kopio)

Kyse oikeuksista ja niiden moraalisesta merkityksestä.
Esim. kumpi on tärkeämpi oikeus: sananvapaus vai uskonrauha?

Oikeudet ja velvollisuudet.

Oikeuksiin liittyy (usein) velvollisuudet: esim. jos teet jollekin työtä, sinulla on oikeus palkkaan ja työnteettäjällä on velvollisuus maksaa se sinulle - ja tietysti myös toisin päin.


Perusoikeudet
Lailliset oikeudet ovat perusoikeuksia, jotka turvaavat ihmisen vapautta (valtio, kunnat tai viranomaiset eivät saa puuttua tähän vapauteen):
  • Kaikilla on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen.
  • Kaikilla on vapaus liikkua ja oikeus suojella yksityiselämäänsä.
  • Kaikilla on sananvapaus, vapaus kokoontua ja kuulua yhdistyksiin.
  • Kaikilla on omaisuuden suoja.
  • Perusoikeuksiin kuuluvat myös taloudelliset oikeudet, sosiaaliset oikeudet ja sivistykselliset oikeudet. Niitä ovat esimerkiksi oikeus työhön, sosiaaliturvaan ja oikeus saada opetusta.
Perustuslaki suojaa
  • Lisäksi perustuslaki suojelee tasa-arvoa.
  • Perustuslaki antaa oikeuden osallistua vaaleihin.
  • Perustuslaki antaa kaikille Suomen kansalaisille oikeuden käyttää omaa kieltään.
  • Lisäksi perustuslaki suojelee ympäristöä.
  • Jokaisella suomalaisella on oikeusturva. Se tarkoittaa, että lait suojelevat heidän oikeuksiaan.
EU:n oikeudetkin koskevat suomalaisia
  • Suomalaisia koskevat myös Euroopan unionin perusoikeudet.
  • Euroopan unionilla on perusoikeuskirja.
  • Siihen on kirjoitettu ihmisten perusoikeudet.
  • Euroopan unionin jäsenmaiden ja niiden viranomaisten on pakko noudattaa perusoikeuksia.


Positiiviset (oikeus johonkin) ja negatiiviset (oikeus jostakin) oikeudet. Esim. uskonnonvapaus.

Positiivinen vapaus tarkoittaa toimintamahdollisuutta toteuttaa oikeuksiaan. Tämä velvoittaa siis muita yksilöitä, yhteisöjä ja järjestäytynyttä yhteiskuntaa mahdollistamaan ja edistämään yksilön positiivista oikeutta toteuttaa tavoitteitaan käytännössä. Esimerkiksi ihmisellä on oikeus kuulua valitsemaansa uskontokuntaan.

Negatiiviset vapaudet merkitsevät ihmisen vapausoikeuksia, jotka antavat ihmiselle mahdollisuuden elää valintojensa mukaan, muiden sitä estämättä. Negatiivinen oikeus merkitsee siis rajoitusten puuttumista. Ihmisellä on siis esimerkiksi vapaus olla kuulumatta johonkin tai mihinkään uskontokuntaan.



Oikeusetiikan taustaa:
Kaikilla ihmisillä luonnollisia oikeuksia: mm. oikeus elämään, oikeus vapauteen ja omaisuuteen, oikeus koskemattomuuteen. Nämä oikeudet ovat ihmisillä jo ennen sopimuksia, mutta ne voidaan taata vain järjestäytyneessä yhteiskunnassa, joka varmistaa luonnollisten oikeuksien toteutumisen. Lait ja moraalinormit eivät koskaan saa olla ristiriidassa oikeuksien kanssa, eli esimerkiksi ryöstöt, pahoinpitelyt, orjuus tms. ovat oikeudettomia. Oikeuksista seuraa siis myös velvollisuuksia: olla ryöstämättä, pahoinpitelemättä jne. Tarvitaan siis lakeja ja rangaistuksia sekä suvereeni sitä valvomaan. John Locke (1632-1704).

Toisin sanoen oikeudet turvaavat jokaisen yksityishenkilön koskemattomuuden ja vapauden toimia haluamallaan tavalla. Yksilön oikeudet asettavat muille velvollisuuden noudattaa näitä yksilön oikeuksia.


Klassinen liberalismi (liberalistinen etiikka)
"Jokainen ihminen vapaa järjestämään toimensa kuten parhaakseen katsoo, riippumatta kenenkään toisen tahdosta ja kysymättä lupaa”. J. Locke → yhteiskunnan ei pidä lähtökohtaisesti rajoittaa vapauttani.

Vahinkoperiaate: Yksilön vapautta ei pidä rajoittaa muutoin kuin silloin kun se aiheuttaa vahinkoa muille. J.S.Mill

Huomaa: liberalistinen etiikka ei tarkoita, että moraali katoaa, sillä en voi toimia miten tahansa, sillä ne toimet joista aiheutuu vahinkoa muille ovat moraalisesti tuomittavia.

Paternalismi eli holhoaminen rajoittaa ihmisen mahdollisuuksia toteuttaa vapausoikeuksiaan, sillä siinä ajatellaan, että ihmistä tulee suojella huonoilta valinnoilta. Onko hyvinvointivaltio paternalistinen? Entä onko yksilön ”tuuppaaminen” (nudging) eli parempaa valintaa edesauttava ohjaaminen vapausoikeudet kunnioittavaa holhoamista?



Yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus 1948. Oikeus- ja sopimusetiikka. Ihmisoikeudet ovat moraalisia oikeuksia. Lähes kaikki maailman valtiot ovat allekirjoittaneet YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeussopimuksen (ja moni sen lisäpöytäkirjat myös) eli sopineet noudattavansa sitä.
  • Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille
  • Ihmisoikeudet on kirjoitettu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.
  • Suomen valtio on luvannut turvata nämä oikeudet kansalaisilleen ja kaikille ihmisille, jotka ovat Suomessa.
  • Ihmisoikeuksien tarkoitus on antaa kaikille ihmisarvon mukainen elämä.
Jos ihmisillä on ihmisoikeuksia, niin miten muut eliöt? Tai ekosysteemit? Tai maapallo?



Lailliset ja moraaliset oikeudet kietoutuvat usein toisiinsa:
esimerkiksi vähemmistöjen (vammaisten, seksuaalivähemmistöjen, saamelaisten, naisten, lasten…) oikeudet
0 kommenttia

Sopimusetiikka pähkinänkuoressa (kopio)

sopimusetiikka (Filosofia): moraaliteoria, jonka mukaan moraalin sisältö ja sitovuus perustuvat yhteiseen sopimukseen (Tieteen termipankki).

Ihminen luonnostaan häikäilemätön – luonnontilassa ilmenee (hypoteettinen) ”kaikkien sota kaikkia vastaan” → ilman lakeja ja sääntöjä sekä niitä valvovaa absoluuttista suvereenia. Näin luopumalla osin vapaudestaan saadaan järjestystä yhteiskuntaan, mikä hyödyttää kaikkia. Egoististen yksilöiden rationaalisuus johtaa moraalisopimukseen, koska muuten jokainen voi olla vihollinen. Thomas Hobbes (1588-1697), Leviathan.

Ihmiset luonnostaan rationaalisia ja hyveellisiä ja tasa-arvoisia vaikkakin heidän kykynsä vaihtelevat (luonnontilassa luonnollinen laki (natural law) eli moraaliperiaatteet sitovat kaikkia). Ristiriitatilanteissa toiset voimakkaampia, joten tasa-arvoisuus ei toteudu → yhteiskuntien järjestäytyminen ja yhteiskuntasopimukset, jolloin ihmiset valmiita luopumaan joistain oikeuksistaan saadakseen vakaat yhteiskuntaolot ja puolueettoman oikeuslaitoksen. Kansalaisten perusoikeudet ovat oikeus elämään, vapauteen, terveyteen ja omaisuuteen, ja hallintovalta, joka ei näitä noudata, on oikeutettua vaihtaa (esim. kapinan avulla). John Locke (1632-1704), Tutkielma hallitusvallasta (Two Treatises of Government).

Ihminen irtautunut luonnontilasta ja siksi olemme toisillemme pahoja → siis: ”Takaisin luontoon”, jolloin kykenemme sopuisaan yhteiseloon. Yhteiskuntasopimus. Jean-Jacques Rousseau (1712-1778), Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista ja Yhteiskuntasopimuksesta.

 

Rationaaliset ihmiset kykenevät solmimaan sopimuksia, joiden seurauksena yhteisön elämästä tulee ennakoitua ja turvallista, kun on oletettavaa, että kaikki noudattavat sovittuja moraalisia normeja.

 

Yksilölähtöinen sopimusteoria: kaikki ihmiset tasavertaisia ja heillä tarpeita → jos yksilön argumentit ovat päteviä, ne on huomioitava enemmistön vastakkaisista näkemyksistä huolimatta (vrt. utilitarismi) – olemme siis vastuussa teoistamme muille ihmisille (what we owe to each other), sillä jos joku pitää hyvin perustein tekoani vääränä, se on silloin moraaliton teko. Sopimukset eivät siis yhteiskuntasopimuksia vaan yksilöiden välisiä. Thomas Scanlon (1940-)

 

Oikeudenmukaisuusteoria (1971, John Rawls 1921-2002). Yhteiskuntafilosofi. Vapaus- ja eroperiaate: kaikille yksilöille taattava maksimaalisesti vapautta, kun se ei rajoita muiden vapautta (liberalismi); vain sellaiset taloudelliset erot ovat hyväksyttäviä, jotka parantavat heikommassa asemassa olevien tilannetta. → Tietämättömyyden verho: ihmiset sopivat moraalinormeista ikään kuin tietämättöminä siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan (sosioekonomiseen asemaan) he kuuluvat → johtaa kaikkia ajatellen parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun

 

Oikeuspositivismi: oikeudet muodostuvat ihmisten ja yhteiskuntien välisistä sopimuksista, esim. ihmisoikeussopimukset. Ne siis myös muuttuvat ajassa. Toisaalta, miksi niistä kannattaisi silloin edes pitää kiinni, kun ne eivät sovi jonkun sopimuksen tekijän intresseihin?

0 kommenttia