sopimusetiikka (Filosofia): moraaliteoria, jonka mukaan moraalin sisältö ja sitovuus perustuvat yhteiseen sopimukseen (Tieteen termipankki).

Ihminen luonnostaan häikäilemätön – luonnontilassa ilmenee (hypoteettinen) ”kaikkien sota kaikkia vastaan” → ilman lakeja ja sääntöjä sekä niitä valvovaa absoluuttista suvereenia. Näin luopumalla osin vapaudestaan saadaan järjestystä yhteiskuntaan, mikä hyödyttää kaikkia. Egoististen yksilöiden rationaalisuus johtaa moraalisopimukseen, koska muuten jokainen voi olla vihollinen. Thomas Hobbes (1588-1697), Leviathan.

Ihmiset luonnostaan rationaalisia ja hyveellisiä ja tasa-arvoisia vaikkakin heidän kykynsä vaihtelevat (luonnontilassa luonnollinen laki (natural law) eli moraaliperiaatteet sitovat kaikkia). Ristiriitatilanteissa toiset voimakkaampia, joten tasa-arvoisuus ei toteudu → yhteiskuntien järjestäytyminen ja yhteiskuntasopimukset, jolloin ihmiset valmiita luopumaan joistain oikeuksistaan saadakseen vakaat yhteiskuntaolot ja puolueettoman oikeuslaitoksen. Kansalaisten perusoikeudet ovat oikeus elämään, vapauteen, terveyteen ja omaisuuteen, ja hallintovalta, joka ei näitä noudata, on oikeutettua vaihtaa (esim. kapinan avulla). John Locke (1632-1704), Tutkielma hallitusvallasta (Two Treatises of Government).

Ihminen irtautunut luonnontilasta ja siksi olemme toisillemme pahoja → siis: ”Takaisin luontoon”, jolloin kykenemme sopuisaan yhteiseloon. Yhteiskuntasopimus. Jean-Jacques Rousseau (1712-1778), Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista ja Yhteiskuntasopimuksesta.

 

Rationaaliset ihmiset kykenevät solmimaan sopimuksia, joiden seurauksena yhteisön elämästä tulee ennakoitua ja turvallista, kun on oletettavaa, että kaikki noudattavat sovittuja moraalisia normeja.

 

Yksilölähtöinen sopimusteoria: kaikki ihmiset tasavertaisia ja heillä tarpeita → jos yksilön argumentit ovat päteviä, ne on huomioitava enemmistön vastakkaisista näkemyksistä huolimatta (vrt. utilitarismi) – olemme siis vastuussa teoistamme muille ihmisille (what we owe to each other), sillä jos joku pitää hyvin perustein tekoani vääränä, se on silloin moraaliton teko. Sopimukset eivät siis yhteiskuntasopimuksia vaan yksilöiden välisiä. Thomas Scanlon (1940-)

 

Oikeudenmukaisuusteoria (1971, John Rawls 1921-2002). Yhteiskuntafilosofi. Vapaus- ja eroperiaate: kaikille yksilöille taattava maksimaalisesti vapautta, kun se ei rajoita muiden vapautta (liberalismi); vain sellaiset taloudelliset erot ovat hyväksyttäviä, jotka parantavat heikommassa asemassa olevien tilannetta. → Tietämättömyyden verho: ihmiset sopivat moraalinormeista ikään kuin tietämättöminä siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan (sosioekonomiseen asemaan) he kuuluvat → johtaa kaikkia ajatellen parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun

 

Oikeuspositivismi: oikeudet muodostuvat ihmisten ja yhteiskuntien välisistä sopimuksista, esim. ihmisoikeussopimukset. Ne siis myös muuttuvat ajassa. Toisaalta, miksi niistä kannattaisi silloin edes pitää kiinni, kun ne eivät sovi jonkun sopimuksen tekijän intresseihin?