Suomen metsissä tavattavista sienistä muun muassa tatit, rouskut ja vahverot saavat ravintonsa symbioosissa puiden ja muiden kasvien kanssa. Symbioosi tarkoittaa yhteiselämää, josta molemmat osapuolet hyötyvät. Sienirihmasto ja kasvin juuri muodostavat yhdessä sienijuuren eli mykorritsan. Sen kautta sieni saa kasvin tuottamia sokereita. Vastaavasti kasvi saa sieneltä vettä ja ravinteita.

Sienijuuri on kasvin juuren ja sienen sienirihmaston yhdessä muodostama toiminnallinen kokonaisuus.

Suurin osa metsän kasveista tarvitsee menestyäkseen sienijuurikumppaneita. Esimerkiksi männyn juuret eivät kykene riittävään veden ja ravinteiden ottoon ilman sienten apua. Yhtä tärkeää tämä symbioosi on sienille.

Monet sienet ovat erikoistuneet sienijuurisymbioosiin niin, etteivät ne kykene ottamaan tarvitsemiaan sokereita esimerkiksi kuollutta ainesta hajottamalla. Useat mykorritsasienet kykenevät yhteiseloon vain yhden tai muutaman kasvilajin kanssa. Esimerkiksi koivunpunikkitatti ja karvarousku elävät vain koivujen seuralaisina.


Männynherkkutatti elää symbioosissa männyn kanssa.

Myös jäkälät kuuluvat sienikuntaan. Ne muodostuvat kahdesta toistensa kanssa symbioosissa elävästä osasta: sienestä ja levästä. Suurin osa jäkälästä on sienirihmastoa, mutta rihmaston lomassa, erityisesti yläpinnoilla, on leväsoluja.

Jäkäläsymbioosissa levä valmistaa yhteyttämällä sokereita, joita se luovuttaa sienelle. Vastavuoroisesti levä saa sieneltä vettä ja ravinteita.


Poronjäkäliä.