8. Luonnonvarat ovat talouden perusta
Luvun sisällys
8.1 Luonnonvarat ovat talouden perusta8.2 Mitä sähkökitaraan tarvitaan?
8.3 Luonnonvarojen luokitteluja
8.4 Kiviainesta moneen tarpeeseen
8.5 Malmeista metalleiksi
8.6 Kiina on tuotannon ja kulutuksen jättiläinen
8.7 Suurimpia tuottajavaltiota
8.8 Luonnonvaroihin liittyviä ongelmia
8.1 Luonnonvarat ovat talouden perusta
Tätä lukiessasi käytät jonkinlaista tietokonetta. Oletko miettinyt, mitä kaikkea on tarvittu, jotta se laite on saatu valmistettua, tuotua ostettavaksi ja vielä toimivaksi laitteeksi? Lista kaikesta tarvittavasta on turhan pitkä tähän mahdutettavaksi, mutta mainittakoon muutamia esimerkkejä.
Laitteiden rungot ovat usein muovia, mitä valmistetaan maaöljystä. Näytöt sisältävät alumiinia, piitä sekä pienempiä määriä indiumia ja tinaa. Akuissa tärkein alkuaine on litium. Laitteiden monimutkaisessa elektroniikassa tarvitaan paitsi piitä ja kuparia, myös suuri joukko eksoottisemmalta kuulostavia alkuaineita, kuten kultaa, platinaa, arseenia, palladiumia, tantaalia ja galliumia. Näitä alkuaineita saadaan kallioperän mineraaleista, joita louhitaan ympäri maailmaa. Niiden erottelemiseen on tarvittu hyvin suuri määrä vettä.
Lisäksi louhintaan, jalostukseen, kuljetuksiin ja kaikkeen muuhunkin on tarvittu energiaa. Useimmiten se on saatu öljystä, kivihiilestä tai maakaasusta. Nämä kaikki ovat luonnonvaroja, materiaaleja, jotka ovat luonnosta peräisin. Koko taloutemme ja elämäntapamme on niistä riippuvainen.
8.2 Mitä sähkökitaraan tarvitaan?
Sähkökitaran valmistukseen tarvitaan energian ja taitavien tekijöiden lisäksi monia materiaaleja eri puolilta maailmaa.
8.3 Luonnonvarojen luokitteluja
Laajasti ottaen luonnonvaroilla voidaan tarkoittaa kaikkea luonnossa olevaa, jota on mahdollista hyödyntää. Tästä lähtökohdasta luonnonvarat voidaan jakaa aineellisiin ja aineettomiin. Näistä jälkimmäisiä ovat esimerkiksi auringonpaiste hiekkarannalla tai kaunis tunturimaisema. Sellaisia varoja on vaikea mitata tai arvottaa, mutta monilla alueilla talouselämäkin perustuu juuri näihin aineettomiin arvoihin.
Aineelliset luonnonvarat voivat olla ravintoa, materiaaleja tai energianlähteitä. Esimerkiksi puu, vesi ja kalkki ovat luonnonvaroja, joita voidaan käyttää suoraan materiaaleina, tai niitä voidaan hyödyntää niiden tuottamiseen. Näitä kaikkia tarvitaan vaikkapa paperin valmistukseen. Osa materiaaleina hyödynnettävistä luonnonvaroista kelpaa myös energian tuottamiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi puu, vesi, kivihiili ja maaöljy. Uraani, maakaasu ja tuuli ovat energianlähteitä, mutta materiaalista hyötyarvoa niillä on vähän.
Materiaaleina ja energianlähteinä käytettävät luonnonvarat voidaan jakaa uusiutuviin ja uusiutumattomiin. Puu ja muu kasvava biomassa, tuuli, vesi ja Auringon säteily ovat uusiutuvia luonnonvaroja. Niitä tulee koko ajan lisää, vaikka niitä käytetäänkin. Sen sijaan metallit, mineraalit, fossiiliset polttoaineet ja uraani ovat uusiutumattomia, eli niiden varat vähenevät käytön myötä.
Luonnonvarojen luokitteluja.
8.4 Kiviainesta moneen tarpeeseen
Kallio- ja maaperästä otettu kiviaines on usein käyttökelpoista sellaisenaan tai vain vähän jalostettuna.
Hiekkaa, soraa ja kivimurskaa tarvitaan valtavia määriä teiden, rautateiden ja rakennusten pohjiksi. Monia kivilajeja, kuten graniittia ja marmoria, käytetään rakentamiseen.
Hiottuina tai sopivasti lohkottuina niistä saadaan esimerkiksi näyttäviä tulisijoja, laatoituksia ja käyttöesineitä.
Betoni on maailman eniten käytetty rakennusmateriaali. Siihen tarvitaan jauhetusta kalkkikivestä poltettua sementtiä, siihen sekoitettavaa hiekkaa tai soraa sekä mahdollisia lisäaineita ja tukimateriaaleja.
Myös jalokivet, korukivet ja timantit ovat taloudellisesti tärkeitä kaivannaisia. Näistä timantit ovat maapallon kovimpana materiaalina ja haluttuina korukivinä merkittävimpiä.
Vaikka yksittäiset timantit ovat pieniä ja harvinaisia, niitäkin louhitaan maailmassa vuosittain yli kaksikymmentä tonnia.
8.5 Malmeista metalleiksi
Ulkoa löytämässäsi kivenmurikassa on suurella todennäköisyydellä esimerkiksi rautaa, alumiinia ja kaliumia. Pieniä määriä siinä voi olla vaikkapa kultaa ja uraania. Noiden metallien erotteleminen kivistä ei kuitenkaan yleensä ole kannattavaa, sillä määrät ovat liian pieniä.
Jos jonkin metallin pitoisuus kiviaineksessa on niin suuri, että sen erotteleminen ja jalostaminen metalliksi on taloudellisesti kannattavaa, kiveä voidaan kutsua malmiksi. Kannattava pitoisuus vaihtelee suuresti eri metalleilla. Esimerkiksi rautamalmissa on nykyisin oltava rautaa yli puolet malmikiven painosta, kun taas kullan kohdalla muutama gramma tonnissa kiveä voi riittää kannattavaan louhintaan.
Metallien valmistus mineraaleista vaatii paljon työtä, koneita ja energiaa. Kaivostoiminta erityisesti avolouhoksina pilaa ympäristöä laajoilta alueilta. Jatkokäsittelyssä malmimineraali murskataan, metallin osuutta rikastetaan, hapettunut metalli pelkistetään ja valmis metalli sulatetaan harkoiksi, tangoiksi tai levyiksi.
Tähän kaikkeen kuluu paljon energiaa, minkä vuoksi monien metallien tuotantoa ohjaa energian saatavuus ja hinta.
Metallien tuotanto on talouden kannalta erittäin keskeistä toimintaa. Käytämme kaikki valtavan määrän erilaisia metalleja. Raudasta valmistettu teräs on näistä runsain, ja sitä on kaikkialla ympäristössämme, kuten rakennuksissa, kulkuneuvoissa, kodinkoneissa ja ruokailuvälineissä.
Alumiiniakin käytämme keskimäärin 16 kg asukasta kohden, mm. elektroniikassa ja elintarvikepakkauksissa. Nikkeliä ja sinkkiä on esimerkiksi terässeoksissa ja kuparia sähköjohdoissa. Tietokoneissa ja puhelimissa on kymmeniä metallisia alkuaineita.
Litium on metalli, jota käytetään nykyään akuissa. Akullisten tietokoneiden, matkapuhelinten, ja sähköautojen myötä sen tarve kasvaa voimakkaasti.
8.6 Kiina on tuotannon ja kulutuksen jättiläinen
Mineraalien ja metallien varat riippuvat kallioperän laadusta ja valtion pinta-alasta. Esimerkiksi Venäjällä on ymmärrettävästi paljon kaivannaisia, sillä onhan se pinta-alaltaan suurin maa. Siihen, kuinka intensiivisesti luonnonvaroja hyödynnetään, vaikuttavat esimerkiksi talouden ja tuotannon rakenne, asutustiheys, maankäyttö, työn kustannukset sekä alueiden saavutettavuus.
Kiinassa yhdistyvät suuri pinta-ala, monia malmeja ja muita mineraaleja sisältävä kallioperä sekä maailman ylivoimaisesti suurin teollisen tuotannon määrä. Kiina onkin useiden metallien tuotannon ja kulutuksen jättiläinen.
Esimerkiksi terästä, alumiinia ja sinkkiä tuotetaan ja kulutetaan Kiinassa selvästi enemmän kuin missään muualla.
Maailman suurimmat vientivaltiot.
Metallien tuotannon määrää Kiinassa edistävät myös moniin muihin maihin verrattuna halvat tuotantokustannukset.
Käytetyimmät metallit, rauta, alumiini, sinkki ja kupari, ovat suhteellisen yleisiä kallioperässä, ja niitä saadaan eri puolilta maailmaa. Esimerkiksi Kanada, Venäjä, Australia, Brasilia, Yhdyvallat ja Intia ovat lukuisten metallien suuria tuottajia. Kuparintuottajana Chile on maailmassa ylivertainen.
Samat, suuret valtiot ovat kärjessä myös maailmankaupan tärkeimpien epämetallisten kaivannaisten, kuten sementin ja timanttien, tuotannossa.
Kiinan teollisuus nojaa luonnonvaroihin.
8.7 Suurimpia tuottajavaltiota
| Teräs | Alumiini | Kupari | Kulta | Öljy | Maakaasu | Kivihiili |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 1. Kiina | Kiina | Chile | Kiina | USA | Venäjä | Kiina |
| 2. EU | Venäjä | USA | Australia | Saudi-Arabia | Iran | USA |
| 3. USA | Kanada | Peru | Venäjä | Venäjä | Qatar | Australia |
8.8 Luonnonvaroihin liittyviä ongelmia
Niin metallisten kuin epämetallistenkin kaivannaisten käyttö kasvaa väestönkasvun ja kulutustason kohoamisen myötä huimaa vauhtia. Samalla lisääntyvät myös ongelmat, jotka liittyvät niiden louhintaan, jalostukseen ja kauppaan.
Monet kaivannaiset tulevat maailmanmarkkinoille kehitysmaista, koska niissä tuotantokustannukset ja yleinen hintataso ovat alhaisia. Toisaalta on hyvä, että köyhiin maihin tulee vientituloja, mutta jonkin luonnonvaran löytyminen ei välttämättä tarkoita vaurastuttavien rahavirtojen tuloa.
Kaivosyhtiöt ovat suuria, kansainvälisiä toimijoita, joiden pääkonttori sijaitsee esimerkiksi Yhdysvalloissa, Australiassa tai Sveitsissä. Vaikka materiaali louhitaan esimerkiksi Mosambikista, tulot voivat päätyä Sveitsiin. Ympäristölle aiheutuvat vahingot sen sijaan jäävät paikan päälle.
Siirtomaa-aikana alusmaat olivat isäntämaille halpojen raaka-aineiden tuottajia. Tuotteiden valmistus tapahtui isäntämaissa, joissa teollisuus kehittyi ja joihin suurin osa tuloista päätyi. Sama maailmankaupan rakenne on osittain säilynyt edelleen. Köyhät kehitysmaat vievät jalostamattomia raaka-aineita muualle. Kun jalostusaste on alhainen, tuotteesta saatavat tulot jäävät vähäisiksi. Raaka-aineita vievät maat jäävät köyhiksi. Tilannetta voi huonontaa edelleen se, että velkaisten maiden runsas raaka-aineiden vienti laskee maailmanmarkkinahintoja.
"Veritimantit" ovat jo pitkään tunnettu ongelma Afrikassa. Termillä tarkoitetaan sitä, että timanteilla saadut tulot päätyvät aseisiin ja ihmisoikeuksia polkevien maiden tai ryhmien toimintaan. Tällainen ilmiö on laajentunut tietoteknisissä laitteissa tarvittaviin harvinaisiin metalleihin. Esimerkiksi tantaalia ja niobiumia saadaan Ruandasta ja Kongon demokraattisesta tasavallasta. Noilla alueilla orjuus, lapsisotilaat, ihmiskauppa ja toisiaan vastaan sotivat ryhmät ovat jatkuvaa todellisuutta. Tulojen päätymisestä vain laillisille ja ihmisoikeuksia kunnioittaville toimijoille voidaan tuskin olla varmoja.
Kaivostoiminta on usein ympäristölle vahingollista. Louhokset tuhoavat alueen luonnon, ja niistä leviää kiinteää ja veteen liuennutta ainesta alapuolisiin vesistöihin. Kaivosalueilta tulevat vedet voivat olla esimerkiksi voimakkaan happamia, ja niissä voi olla myrkyllisiä raskasmetalleja, tai jopa radioaktiivista uraania. Esimerkiksi Brasiliassa alumiinin raaka-aineena käytettävän bauksiitin louhinta Amazonian alueelta on yhtenä osatekijänä sademetsien pirstoutumiselle ja vähenemiselle.
Koska kaivosteollisuus ja uusien tuotteiden valmistaminen on ympäristölle vahingollista, tavaroiden ja raaka-aineiden kierrättäminen on lisännyt suosiotaan.
Kaivoksilla on monia ympäristövaikutuksia.