3. Maapallo on asutettu epätasaisesti
Luvun sisällys
3.1 Maapallon varhainen asuttaminen
3.2 Siirtolaisuus Euroopasta vaikutti mantereisiin monin tavoin
3.3 Asukastiheys
3.4 Asutuskeskittymät
3.5 Väestön keskittymät satelliittikuvissa
3.1 Maapallon varhainen asuttaminen
Ihminen levittäytyi Afrikasta ja Euroopasta Aasiaan ja siitä edelleen Australiaan ja Amerikkaan melko myöhään eli vasta muutamia kymmeniä tuhansia vuosia sitten.
Kivikauden ihmiset saapuivat Australiaan noin 50 000 vuotta sitten. He ovat nykyisten aboriginaalien esi-isiä. Eurooppalaiset saapuivat Australiaan 1600-luvulla.
Australian alkuperäiskansan asukkaita perinteisissä asuissaan.
Amerikan alkuperäiset asukkaat ovat nykykäsityksen mukaan vaeltaneet Aasiasta Beringin kannaksen kautta, koska merenpinta oli tuolloin paljon nykyistä alempana. Tätä tukevat yhtäläisyydet Siperian vanhojen yhteisöjen ja Amerikan mantereen asutusten arkeologisten löydösten välillä. Ajankohdasta ei ole täyttä varmuutta, mutta useimmat tutkijat ovat sitä mieltä, että se on tapahtunut viimeisimmän jääkauden jälkeen eli 14 000 vuotta sitten tai aikaisemmin. Etelä-Amerikasta on tehty luurankolöydöksiä, joiden iäksi on arvioitu jopa 30 000 – 50 000 vuotta. Vaellus tapahtui useassa aallossa, ja vähitellen asukkaat olivat kansoittaneet sekä Pohjois- että Etelä-Amerikan.
Pohjois-Amerikan intiaanit levittäytyivät tuhansien vuosien aikana nykyisten Yhdysvaltojen ja Kanadan alueille. He elivät pieninä ryhminä eli heimoina, joita oli sadoittain. Kullakin heimolla oli omat kulttuurinsa, tapansa ja kielensä.
Monet heimot elivät metsästyksestä ja keräilystä ja muuttivat asuinpaikkaansa vallitsevan ravintotilanteen mukaan. Ensimmäiset kaupungit rakennettiin Mississipin laaksoon 700-luvulla. Varsinaiset korkeakulttuurit kuitenkin kehittyivät Latinalaisen Amerikan intiaanien keskuudessa.
Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaita ovat myös eskimokansat, inuiitit ja jupikit. Eskimokansat ovat levittäytyneet Alaskasta Jäämeren rannikkoa ja saaria pitkin Grönlantiin asti.
Amerikan asuttaminen tapahtui ensin Aasian kautta. Eurooppalaiset saapuivat Amerikkaan vasta 1400-luvulla.
3.2 Siirtolaisuus Euroopasta vaikutti mantereisiin monin tavoin
Kun Euroopassa alkoi 1500-luvulla levitä tieto uusista alueista Atlantin takana, alkoi siirtolaisia virrata sankoin joukoin Atlantin yli.
Etelä-Euroopasta, etenkin Espanjasta ja Portugalista, ihmisiä asettui Väli- ja Etelä-Amerikkaan. Länsi- ja Pohjois-Euroopasta tulleet siirtolaiset asuttivat Pohjois-Amerikkaa.
Mukanaan siirtolaiset toivat kielensä, kulttuurinsa, tapansa ja arkkitehtuurinsa, ja näiden seikkojen suhteen manner jaetaan kulttuurimaantieteellisesti pohjoiseen Anglo-Amerikkaan ja eteläiseen Latinalaiseen Amerikkaan. Erityisesti englantilaiset asuttivat Australiaa.
Anglo-Amerikkaan kuuluvat Yhdysvallat ja Kanada, jotka alun perin olivat englantilaisten ja ranskalaisten valtaamia alueita. Pääkielenä on englanti, poikkeuksena Kanadassa sijaitseva Quebecin provinssi. Siellä 80 % asukkaista puhuu pääkielenään ranskaa.
Tätä aluetta pidetään ranskalaisen kulttuurin keskuksena Amerikan mantereella. Viimeksi vuonna 1995 provinssi äänesti itsenäistymisestään, mutta enemmistö oli itsenäistymistä vastaan. 1600-luvulla Yhdysvaltoihin tuotiin Afrikasta arviolta 400 000 – 600 000 orjaa työskentelemään pääsääntöisesti puuvillapelloilla. Monet kuolivat matkan aikana tai perillä sairauksiin ja raskaaseen työhön. Heillä ei ollut mitään päätäntävaltaa oman elämänsä suhteen, ja heitä voitiin myydä kuin mitä tahansa muuta kauppatavaraa.
Latinalaiseen Amerikkaan kuuluvat kaikki Väli- ja Etelä-Amerikan valtiot. Latinalaisen Amerikan asukkaat ovat enimmäkseen espanjalaisten ja portugalilaisten jälkeläisiä. Pääkieli on espanja, jota puhutaan lähes kaikissa muissa valtioissa paitsi Brasiliassa, jossa pääkieli on portugali.
Lisäksi muutamilla Karibianmeren saarilla puhutaan englantia, ranskaa tai jotain muuta eurooppalaista kieltä. Katolisen kirkon asema on vahva kaikkialla Latinalaisessa Amerikassa. Arkkitehtuurin puolesta monet kaupungit tuovat mieleen Etelä-Euroopan. Myös Latinalaiseen Amerikkaan tuotiin orjia, Länsi-Intian saariston sokeriruokopelloille arviolta 4–5 miljoonaa orjaa ja Brasiliaankin yli kolme miljoonaa.
Siirtolaisuus varsinkin Anglo-Amerikkaan jatkuu yhä, ja heitä tulee kaikkialta maailmasta. Viime vuosikymmeninä etenkin kiinalaiset ja japanilaiset ovat tuoneet lisäkirjoa Amerikan "kansallisuussalaattiin".
Kuva: Lionel Messi on argentiinalainen, jonka esi-isät ovat tulleet Euroopasta. Argentiinassa puhutaan espanjaa, joten Messin siirtyminen jalkapalloilijaksi Espanjaan oli helppoa.
3.3 Asukastiheys
Välimeren seutu kuvattuna satelliitista. Valaistuksen perusteella voidaan havaita tiheän asutuksen alueet, mm. Espanjan Madrid, Pohjois-Italian Po-joen laakso, Niilin suisto ja Israel.
Alueen väentiheyttä eli asukastiheyttä mitataan laskemalla asukkaiden määrä neliökilometriä kohden. Valtioiden keskimääräinen asukastiheys eli asukkaiden määrä pinta-alaa kohden ei kerro hyvin todellista tilannetta. Asukastiheys vaihtelee suuresti.
Esimerkiksi Egyptin väestöntiheys on 82 asukasta neliökilometriä kohden (as./km2). Aavikko on siellä asumatonta, mutta Niilin laaksossa on asukkaita yli tuhat neliökilometrillä.
Ihmisille on tilaa maapallolla, mutta elämisen mahdollisuus ja mielekkyys vaihtelevat suuresti alueittain. Yli kolmasosa (40 %) maapallon pinta-alasta on asumatonta. Näitä alueita ovat kylmät napa-alueet ja Etelämanner, kuivat aavikot, korkeat vuoristot ja tiheimmät sademetsät.
Neljä viidestä maapallon asukkaasta asuu matalalla, alle 500 metrin korkeudessa, usein lähellä meriä ja jokia lämpimän tai lauhkean ilmaston alueilla. Valtaosa (80 %) maapallon asukkaista asuu pohjoisella pallonpuoliskolla.
Kuva: Satelliittikuvassa erottuu väestön keskittyminen Egyptissä Niilin varteen.
Klikkaa kuvaa kolmesti suurentaaksesi sitä! Kuvaile asutuksen sijoittumista maapallolla!
3.4 Asutuskeskittymät
Kaikissa maissa ja maanosissa on asutuskeskittymiä. Maailman suurilla ja tiiviillä kaupunkiseuduilla ja kaupunkivaltioissa asuu yli 10 000 asukasta neliökilometrillä.
Suurkaupungissa eli metropolissa asuu yli miljoona ihmistä.
Maailmassa on viisi laajaa asutuskeskittymää: Pohjois- ja Etelä-Amerikan itäosat, Länsi-Eurooppa sekä Itä- ja Etelä-Aasia.
Uusia suurkaupunkeja syntyy erityisesti Aasiaan, mutta myös Afrikkaan.
Asutuskeskittymät.
