Niin metallisten kuin epämetallistenkin kaivannaisten käyttö kasvaa väestönkasvun ja kulutustason kohoamisen myötä huimaa vauhtia. Samalla lisääntyvät myös ongelmat, jotka liittyvät niiden louhintaan, jalostukseen ja kauppaan.

Monet kaivannaiset tulevat maailmanmarkkinoille kehitysmaista, koska niissä tuotantokustannukset ja yleinen hintataso ovat alhaisia. Toisaalta on hyvä, että köyhiin maihin tulee vientituloja, mutta jonkin luonnonvaran löytyminen ei välttämättä tarkoita vaurastuttavien rahavirtojen tuloa.

Kaivosyhtiöt ovat suuria, kansainvälisiä toimijoita, joiden pääkonttori sijaitsee esimerkiksi Yhdysvalloissa, Australiassa tai Sveitsissä. Vaikka materiaali louhitaan esimerkiksi Mosambikista, tulot voivat päätyä Sveitsiin. Ympäristölle aiheutuvat vahingot sen sijaan jäävät paikan päälle.

Siirtomaa-aikana alusmaat olivat isäntämaille halpojen raaka-aineiden tuottajia. Tuotteiden valmistus tapahtui isäntämaissa, joissa teollisuus kehittyi ja joihin suurin osa tuloista päätyi. Sama maailmankaupan rakenne on osittain säilynyt edelleen. Köyhät kehitysmaat vievät jalostamattomia raaka-aineita muualle. Kun jalostusaste on alhainen, tuotteesta saatavat tulot jäävät vähäisiksi. Raaka-aineita vievät maat jäävät köyhiksi. Tilannetta voi huonontaa edelleen se, että velkaisten maiden runsas raaka-aineiden vienti laskee maailmanmarkkinahintoja.

"Veritimantit" ovat jo pitkään tunnettu ongelma Afrikassa. Termillä tarkoitetaan sitä, että timanteilla saadut tulot päätyvät aseisiin ja ihmisoikeuksia polkevien maiden tai ryhmien toimintaan. Tällainen ilmiö on laajentunut tietoteknisissä laitteissa tarvittaviin harvinaisiin metalleihin. Esimerkiksi tantaalia ja niobiumia saadaan Ruandasta ja Kongon demokraattisesta tasavallasta. Noilla alueilla orjuus, lapsisotilaat, ihmiskauppa ja toisiaan vastaan sotivat ryhmät ovat jatkuvaa todellisuutta. Tulojen päätymisestä vain laillisille ja ihmisoikeuksia kunnioittaville toimijoille voidaan tuskin olla varmoja.

Kaivostoiminta on usein ympäristölle vahingollista. Louhokset tuhoavat alueen luonnon, ja niistä leviää kiinteää ja veteen liuennutta ainesta alapuolisiin vesistöihin. Kaivosalueilta tulevat vedet voivat olla esimerkiksi voimakkaan happamia, ja niissä voi olla myrkyllisiä raskasmetalleja, tai jopa radioaktiivista uraania. Esimerkiksi Brasiliassa alumiinin raaka-aineena käytettävän bauksiitin louhinta Amazonian alueelta on yhtenä osatekijänä sademetsien pirstoutumiselle ja vähenemiselle.

Koska kaivosteollisuus ja uusien tuotteiden valmistaminen on ympäristölle vahingollista, tavaroiden ja raaka-aineiden kierrättäminen on lisännyt suosiotaan.

Kaivoksilla on monia ympäristövaikutuksia.​