Osalle lukujonoista voidaan ilmoittaa analyyttinen ja/tai rekursiivinen sääntö, jonka avulla lukujonon jäsen voidaan laskea.

Analyyttisesti määritellyssä lukujonossa laskukaavan avulla mikä tahansa jonon jäsen voidaan laskea järjestysnumeronsa [[$ n $]]​ avulla. Analyyttisessä säännössä yleinen jäsen [[$ a_n $]]​ ilmoitetaan lausekkeena, jossa muuttujana on [[$ n $]]​. Esimerkiksi [[$a_n=3n-7$]].

Lukujono määritellään rekursiiviseksi, kun jonon alusta luetellaan tarpeellinen määrä jonon jäseniä ja annetaan yleinen sääntö, jonka perusteella jonon jäsen voidaan määrittää edellis(t)en jäsen(t)en avulla. Tällaista sääntöä nimitetään rekursiiviseksi säännöksi tai rekursiosäännöksi. Säännön avulla ei voida laskea mitä tahansa jäsentä, ellei edellinen jäsen (tai edelliset jäsenet) ole tiedossa.

Esimerkiksi [[$\left\{ \begin{array}{1}a_1=4\\a_n=3 \cdot a_{n-1}-7, & \quad n=2,3,4,...\end{array} \right.$]]

Rekursiiviseen sääntöön pitää merkitä ensimmäinen jäsen [[$ a_1 $]], koska muuten seuraavaa jäsentä ei saa määritettyä. Säännön loppuun merkitään [[$ n=2, 3, 4,... $]], jotta tiedetään, mistä jäsenestä alkaen sääntö on voimassa.

Joillekin lukujonoille voidaan muodostaa sekä analyyttinen että rekursiivinen sääntö.