Tuntimuistiinpanot

12.10. Kalevala (Särmässä sivut 171-175)

Kalevala

  • On suomalainen kansalliseepos, superkertomuksemme, jossa kerrotaan taruja kansamme muinaisista sankareista
  • Kalevalan on koonnut Elias Lönnrot (1835 ensimmäinen painos; laajempi 1849)
  • Luonut kansakunnallemme myyttistä identiteettiä, mielikuvia kansanluonteestamme ja ymmärrystä kulttuuriperimästämme
  • Keskeiset tapahtumapaikat ovat Kalevala ja Pohjola, joiden välillä valtataistelut käydään
  • Kalevalan mahtimies on Väinämöinen, ”tietäjä iänikuinen”
  • Pohjolaa taas hallitsee Louhi, ”Pohjan akka harvahammas”
  • Juonessa mm. taistelua sammosta (ihmeitä tekevästä myllystä) ja Kalevalan sankareiden yrityksiä kosia Pohjolan kaunista tytärtä. Kalevala sisältää vaikuttavia ihmiskohtaloita (mm. Aino, Kullervo, Lemminkäinen, Ilmarinen)
  • Kalevala päättyy tarinaan Marjatasta, joka tulee raskaaksi puolukasta. Marjatan poika syrjäyttää Väinämöisen, mutta Väinämöinen toteaa lähtiessään jättäneensä laulut tuleville polville ja että häntä tarvitaan vielä
  • Kalevalan kieli on runomuotoista nelipolvista trokeeta
  • Kalevala on ollut ja tulee olemaan vaikuttava ja aikaa kestävä inspiraation lähde muille taiteenaloille ja sitä on käännetty 50 kielelle

13.10. Kivi ja Seitsemän veljestä (Särmässä sivut 203-206)

Aleksis Kivi (1834-1872) ja Seitsemän veljestä

  • Kiven pääteoksia ovat Nummisuutarit, Kullervo ja Seitsemän veljestä
  • Kivi oli ensimmäinen suomenkielinen kirjailija. Hän tunsi hyvin länsimaista kulttuuria ja ammensi kirjoihinsa vaikutteista monista vieraskielisistä klassikoista. Kivi viittaa paljon ja kekseliäästi myös Raamattuun.
  • Aleksis Kivi syntyi räätäliperheeseen Nurmijärvellä 1834. Hän kuunteli yliopistossa Lönnrotin luentoja ja luki paljon.
  • Kivi eli jatkuvassa rahapulassa, koska ei kyennyt elättämään itseään suomenkielisellä kirjallisuudella. Kivi juopotteli aika ajoin ja sairasteli. Hän kuoli veljensä hoiviin 1872. Viimeiset sanat olivat: ”Minä elän. Elän.”
  • Seitsemän veljestä on ensimmäinen suomenkielinen romaani, joka kertoo seitsemän nuoren miehen kehitys- ja kasvutarinan velvollisuuksia karttelevista ja vapautta havittelevista maalaiskansalaisista lakia ja yhteiskuntajärjestystä kunnioittaviksi kunniallisiksi kansalaisiksi.

13.11. Kielet Suomessa, kieli ja murre (Särmässä sivut 275-287)

Kielet Suomessa

Kieli ja murre (Särmässä sivut 275-285)


Suomi on kaksikielinen maa; kaksi virallista kieltä suomi ja ruotsi, joilla on oikeus saada erilaisia virkamiespalveluja

Virkamiesten hallittava jonkin verran molempia kieliä

Suomen kunnat voivat olla suomen -, ruotsin- tai kaksikielisiä, Ahvenanmaan maakunnassa ruotsilla erikoisasema

Suomea puhuu maailmassa yli 5 mutta alle 6 milj. ihmistä

Kielivähemmistöihin (historiallisiin tai maahanmuuttajataustaisiin) kuuluu 8000 saamelaista, 1.) pohjoissaamea, 2.) inarinsaamea tai 3.)koltansaamea puhuvat. Suomessa puhutaan vähemmistökielinä myös romanikieltä, tataarin kieltä, jiddistä, viittomakieliä, viroa (suurin uusista), somalia, arabia, englantia, kiinaa ja kurdia sekä venäjää (jälkimmäiset maahanmuuttajataustaisia kieliä)

Suomen kieli koostuu eri-ikäisistä aineksista (germaanista, balttilaista ja slaavilaista lainaamista), suurin osa sanastosta lainattua, yleisimpiä suomalais-ugrilaiset lainat

Suomea on puhuttu tuhansia vuosia; vasta Agricolan kirjakieli yhdisti alueen puhujat

Suomen kielen säilyttämiseksi esim. englannin rinnalla tulee nähdä vaivaa ja tehdä politiikkaa. Kielen tulevaisuus riippuu sen kaikista puhujista.

Muista termit yleiskieli (normit ohjaavat), kirjakieli (kirjoitettu yleiskieli), puhekieli (epämuodolliset kielimuodot), murre (alueellinen vaihtelu) sekä slangi (jonkin ryhmän erityissanasto tai pääkaupunkiseudun kielimuoto)

Murteet jakautuvat itä- ja länsimurteisiin, ks. tarkka alajako lounaismurteet, hämäläismurteet, Etelä-Pohjanmaan murteet, Keski- ja Pohjoispohjanmaan murteet, Peräpohjolan murteet, savolaismurteet sekä kaakkoismurteet Särmän sivuilta 286-287

16.10. Realismi modernisoituvan yhteiskunnan kuvaajana (Särmässä sivut 208-221)

Kohti modernia yhteiskuntaa

  • Ihanteellisten kansankuvien ja melodramaattisten rakkaus- ja seikkailuromaanien jälkeen kirjallisuudessa alkoivat näkyä myös yhteiskunnalliset ongelmat ja elämän varjopuolet
  • Taustalla koko yhteiskunnan muuttuminen (esim. teollistuminen, kaupungistuminen, vaikeus huolehtia vähäosaisista) -> kirjailijat halusivat kuvata todellisuuden sellaisena kuin se on -> realismi
  • Realismin äärimuotoa nimetään naturalismiksi
  • Kirjailijat pyrkivät tutustumaan tavallisiin heikko-osaisiin sekä näiden elinoloihin ja kuvata sitten heitä mielenliikkeineen mahdollisimman tarkasti
  • Tunnetuimmat kirjailijat: Minna Canth, Juhani Aho, Maria Jotuni, Teuvo Pakkala, L. Onerva, Joel Lehtonen, F. E. Sillanpää, Ilmari Kianto jne.
  • 1800- ja 1900-luvun vaihteessa myös lyriikan merkitys korostuu uudelleen, tärkeimpiä runoilijoita Eino Leino ja Edith Södergran
  • Aivan 1800-luvun lopulla aiheet monipuolistuvat ja tulevat yhä kantaaottavammiksi; esimerkiksi naisasia ja ihmissuhteet sekä vähitellen yksilön oma kokemus

19.10. Vapauden estetiikkaa (Särmässä sivut 222-229)

Vapauden estetiikkaa (s. 222-229)

  • Historiallinen pohja: Ensimmäisen maailmansodan varjo ja vuoden 1918 kansalaissota
  • Sodan vastakohtana kirjallisuudessa alettiin juhlia elämää ja sodan tuhojen jälkeen syntyneiden elämää
  • Ekspressionistit korostivat elämän kuvaamista läheltä, taiteellista sielullisuutta ja uuden luomista (esim. Ultra –lehti)
  • Tärkeä runoilija Edith Södergran, jonka runoudessa ovat läsnä sekä synkkä epätoivo että elämänriemu. Muita ekspressionisteja ovat Hagar Olsson, Rabbe Enckell ja Gunnar Björling.
  • Ekspressionistien innostamina jatkoivat tulenkantajat, joista keskeisimpiä olivat Katri Vala, Uuno Kailas, Elina Vaara, Lauri Viljanen, Olavi Paavolainen, Mika Waltari ja Pentti Haanpää.
  • Tulenkantajien ohjenuoria olivat elämänvimma, pelottomuus, laaja tunneskaala, henkinen vapaus jne.
  • Tulenkantajien tunnuslause oli ”Ikkunat auki Eurooppaan!”
  • Runouskin modernisoitui 1900-luvun alkupuolella vapaaseen mittaan, ja runojen kieli uudistui
  • Ihmistä alettiin kuvata kirjallisuudessa yhä monipuolisemmin useine rooleineen ja tiedostamattomine vietteineen. Henkilökuvat alkoivat tulla epäsuoremmiksi.
  • Kirjallisuusaiheiset lehdet syntyivät kirjailijoiden uudenlaiseksi ääniväyläksi

20.10. Sota Suomen kirjallisuudessa ja 1950-luvun kirjallisuus (Särmässä sivut 230-239)

Sota Suomen kirjallisuudessa (s. 230-235) ja 1950-luvun kirjallisuus (s. 235-239)

- Yleinen historiatausta: talvisota 1939, jatkosota 1941, Lapin sodan taistelut laantuivat vasta 1941

- Sota vaikutti voimakkaasti kirjallisuuteen, jossa sitä käsiteltiin sekä suoraan että allegorisesti

- Olennaisia teoksia: Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen, joka kuvaa faaraoiden valtataistelua ja Egyptin sotia naapureidensa kanssa, ja sen kertojana on lääkäri Sinuhe. Kiistaton klassikko on myös Väinö Linnan Tuntematon sotilas, joka kuvaa jatkosotaa yhden konekiväärikomppanian näkökulmasta lempeän humoristisesti ja yksilön kokemusta alleviivaten. Myös Linnan Täällä Pohjantähden alla –trilogia kuvaa yksilön kokemusta Koskelan suvun jäsenten kautta ja esittelee yksilöiden havaintoja, suurten kertomusten ja yleistysten sijaan (näkökulmatekniikka).

- Muita merkittäviä: Marja-Liisa Vartio, Antti Hyry, myös lastenkirjallisuudessa pohditaan minuuden ja maailman suhdetta, esimerkiksi Tove Janssonin Muumeissa

- Runon rytmi vapautuu lisää, sisällöissä mennään suoraan asiaan, minän maailmoja on monia, ja lukijan rooli kasvaa. Tärkeitä lyyrikkoja: Lassi Nummi, Paavo Haavikko, Eeva-Liisa Manner, Tuomas Anhava, Mirkka Rekola, Eila Kivikk’aho ja Bo Carpelan

2.11. Radikaali 1960-70 -luku (Särmässä sivut 240-243)

Radikaali 1960-70 -luku (s. 240-243)

  • Sanotaan, että 50-luku vapautti runon, mutta 60-luku vapautti koko yhteiskunnan, mm. nuoriso antoi äänensä kuulua
  • Kirjailijan rooli venytettiin julkiseksi performanssiksi
  • Tavaroiden, myös kirjojen, tuotanto ja kulutus kiihtyi
  • Pentti Saarikosken Mitä tapahtui todella? otti kantaa ajan kylmään sotaan sisältäen olennaisia poliittisia hahmoja, kuten Leninin, paavin jne. Eniten tilaa kirjallisuudessa sai kuitenkin tavallisen ihmisen oman elämän konkretia
  • Modernismin korostama yksilön näkökulma murtui 60-luvun kirjallisuudessa yhtäaikaisiksi, rinnakkaisiksi näkökulmiksi (esim.Veijo Meren Peiliin piirretty nainen, jossa hahmojen välillä on dialogia muttei yhteyttä)
  • Myös seksuaalisten tabujen kaato oli 1960-70 –lukujen kirjallisuuden pääteemoja (esim. Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu ja Eeva Kilven Tamara)
  • Kirjallisuuden vapautuminen huoletti kirkon piiriä ja konservatiiveja, ja Hannu Salaman Juhannustanssit sekä Paavo Rintalan Sissiluutnantti aiheuttivat kuohuntaa ja ensin mainittu oikeuskäsittelyjäkin (syyte jumalanpilkasta ja koko teos sensuuriin)
  • Kirjailijoiden yksityiselämän ja heidän teostensa hahmojen rajaa ei osattu aina hahmottaa, ja kirjailijat myös itse rikkoivat yksityiselämänsä rajoja. Julkisuuskuvalla alkoi olla merkitystä (esim. Pentti Saarikosken tietoinen ja julkinen kirjailijaelämäntapa sekä Märta ja Henrik Tikkasen omaelämäkerralliset, kirjalliset paljastukset alkoholismin pinteessä elämisestä).

3.11. Moninaisuuden karnevaali (Särmässä sivut 244-247)

Moninaisuuden karnevaali – postmoderni kirjallisuus (s. 244-247)

  • Nykykirjallisuuden hahmottaminen on näin läheltä hankalaa; vaatii etäisyyttä ja valintoja aikaan nähden
  • 1980-luvulta eteenpäin teoksia julkaistaan enemmän, kirjallisuus etsii edelleen suomalaisen ihmisen identiteettiä, kuitenkin runebergiläis-topeliaanista kuvausperinnettä purkaen
  • Modernistista kirjallisuutta leimaa tietoinen ja älyllinen harkinta – postmoderni rakentaa päällekkäin ja rinnakkain useita tasoja; meidän aikamme kirja on konstruktio intertekstuaalisia lainoja, historiallisia ja fiktiivisiä elementtejä, uutta ja vanhaa
  • Jo suomalaisessa modernismissa katosi usko suuriin tarinoihin, joiden rinnalle haettiin yksilön näkökulmaa. Postmoderni jatkaa tätä mutta tarttuu uudelleen myös historiaan.
  • Tärkeitä kirjailijoita teoksineen mm.:
  • Juha Seppälä (esim. Suomen historia, jossa kansallissankarimme ovat nolossa valossa, teosten keskiössä maskuliiniset, hukassa olevat mieshahmot)
  • Rosa Liksom (esim. kokoelmat Yhden yön pysäkki, Tyhjän tien paratiisit, BamaLama, joissa pohjoista, ankaraa maaseutua lestadiolaisperinteellä ja toisaalta kaupunkilaiselämän yksinäisyyttä ja vieraantuneisuutta, yliviritetyt henkilöhahmot, Liksom kuvaa usein naisia)
  • Leena Krohn (ihmisen tulevaisuuden pohdintaa)
  • Kari Hotakainen
  • Pirkko Saisio
  • Runoudessa mm. Paavo Haavikko, Helena Sinervo, Jyrki Kiiskinen, Jukka Koskelainen, (kaikenkattavaa selitysmallia ei enää tarvita, runo koostuu monista elementeistä ja nopeista käänteistä)
  • Lasten ja nuorten kirjallisuutta aletaan tuottaa yhä enemmän ja monipuolisin aihein

5.10. Kieli ja ajattelu, maailman kielet (Särmässä sivut 256-267)

Kieli ja ajattelu

Maailman kielet (Särmässä sivut 256-273)

  • Kieli on monimutkainen ja monitasoinen järjestelmä. Sen rakenteen ytimessä on rajallinen määrä äänteitä. Niistä muodostuu (samoin rajallinen määrä) sanoja (niitä voidaan toki johtaa ja lainata lisää). Sanoista voi muodostaa äärettömän määrän lauseita / lausumia, jotka taas muodostavat puhuttuja tai kirjoitettuja tekstejä.
  • Kieli muuttuu koko ajan, herkimmin sanasto
  • Kielijärjestelmän merkit ovat nimeltään symboleja, joiden merkitykset ovat sopimuksenvaraisia
  • Kielen avulla voi vaikuttaa, ilmaista tunteita, ilmaista ajatuksia, luoda uusia maailmoja, olla vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa. Kieli yhdistää ja erottaa ihmisiä (esim. uskonnon, politiikan, kokemusten kielellistäminen, itselle tutun / vieraan kielen kokeminen ja ymmärtäminen)
  • Ensin opittu kieli = ensikieli, äidinkieli eli lapsena vanhemmilta opittu kieli, ns. omaksuttu kieli
  • Kaksikielinen hallitsee perheen molemmat kielet hyvin
  • Monikielinen = lapsena äidinkielen ja myöhemmin useita käyttökieliä oppinut ihminen, eli ns. opitut kielet
  • Vieras kieli = oman puhuma-alueen ulkopuolella oleva kieli ja sen oppiminen; toinen kieli = kielen käyttöalueella puhuttava kieli, joka ei ole äidinkieli
  • Kieliä voi myös unohtaa, jos niitä ei käytä
  • Ihmisen äidinkieli vaikuttaa hänen ajatteluunsa. Kieleen sitoutuu suuri osa maailman kaikesta kulttuuriperinnöstä ja maiden elinoloista
  • Kieli vaihtelee sosiaalisesti, alueellisesti ja käyttötilanteen mukaan, keskeistä ymmärrettävyys
  • Maailmassa on noin 7000 kieltä, joista eniten puhujia englannilla ja espanjalla, ns. maailmankielen asema on englannin kielellä
  • Käsitteitä: * valtiokieli = hallinnon, median ja koulutuksen kieli maassa (Esim. suomi)

* vähemmistökieli = ei mahdollista käyttää kielialueen ulkopuolella

* kielenvaihto = vaihto vähemmistökielestä valtakieleen

* kielikuolema = kun kielellä ei ole äidinkielisiä puhujia ja se sammuu

* keinotekoinen kieli = useiden kielten aineksia, esim. esperanto

* pidigni = tilapäinen sekakieli (useita kieliä)

* kreoli = valtakieleksi tilapäiskielestä muuttunut kieli

6.10. Kirjallisuutemme nuoruusvuodet (Särmässä sivut 192-195)

Kirjallisuutemme nuoruusvuodet

  • Tänä päivänä suomalaista kirjallisuutta kirjoitetaan suomeksi, ruotsiksi ja saameksi
  • Historiallinen pohja: nykyisen Suomen alue oli hallinnollisesti osa Ruotsia
  • Suomen kieli nousi kirjoitetuksi kieleksi uskonpuhdistuksen myötä -> Mikael Agricola (noin 1510-1557): Abc-kiria, Rucouskiria, Raamatun Uusi Testamentti -> pohja kirjakielelle!
  • Suomen kielellä kirjoitettiin aluksi vain ”käyttörunoutta” eli uskonnollista kirjallisuutta
  • Ensimmäiset kirjapainot 1600-luvulla Turkuun; Yliopiston kirjapaino, lisää uskonnollista kirjallisuutta, mm. herätyskristillistä luettavaa kirkon ja yliopiston sensuroimana
  • Lisäksi markkinoilla oli 1600-luvulta lähtien arkkiveisuja eli yksittäisiä runoja monenkirjavin sisällöin
  • Lukeminen ei ollut alkuaikoina rahvaan oikeus, vaan säätyläistön (ranskan kieli, ”huolestuttava lukuvimma”). Rahvaankin kuitenkin ajateltiin tarvitsevan uskonnollista kirjallisuutta.
  • Ensimmäinen kirjakauppa Turkuun 1789; siihen asti kirjoja keinoteltiin itselle Ruotsista
  • 1770 H. G. Porthan perusti Aurora-seuran, joka vaali ruotsinkielistä kirjallisuutta ja tuki Suomen historiaa ja kieltä koskevaa tutkimusta. Erityisesti kansanrunouden tutkimus ja kerääminen oli keskeistä, sillä kansanluonteen arveltiin näkyvän kansanrunoudessa!

  • Pohja suomen kirjakielen ja edelleen kansallisidentiteetin synnylle oli pedattu!

6.11. 2000-luvun suomalainen kirjallisuus (Särmässä sivut 248-252)

Suomalainen kirjallisuus 2000-luvulla (Särmässä sivut 248-252)

  • Nykykirjallisuus kilpailee käyttäjistään muiden medioiden kanssa ja monimedioituu itsekin
  • Digitaaliset kirjat eivät kuitenkaan varsinaisesti uhkaa painettua kirjaa, vaan suomalaiset lukevat edelleen ahkerasti, kirjoja ilmestyy paljon
  • Kirjailijat ovat mukana medioissa sekä taiteilijoiden kesken käytävässä keskustelussa, ja suomalainen romaani pärjää maailmalla (esim. Sofi Oksasen Puhdistus)
  • Pienellä kielialueellamme tuetaan hyvin suomalaista kirjallisuutta, se on yhteinen asiamme
  • Sekä proosassa että runoudessa on paljon eri lajityyppejä
  • Tärkeitä nimiä:

* Edelleen Kari Hotakainen (mm. Juoksuhaudantie)

* Jari Tervo

* Riku Korhonen

* Mikko Rimminen

* Juha Itkonen

- Lasten ja nuorten kirjallisuuden runsaus ominaista ja tärkeä nykykirjallisuuden piirre, sielläkin esillä kantaaottavuus ja ajankohtaiset aiheet

- Trillerikuviot, scifiainekset, fantasia ja dekkari uusien nykyromaanien materiaalina – toisaalta myös perheeseen, ihmissuhteisiin ja parisuhteeseen liittyvät aiheet edelleen keskiössä

- Runous on korkeatasoista, sitä tuotetaan paljon erittäin monilla tekniikoilla (verkko ja digitaaliset muodot sekä kokeilut) ja eri julkaisukanavia pitkin, eri-ikäisten julkaisemana

- Kirjallisuus on edelleen luonteeltaan intertekstuaalista; tesktien välinen yhteys tärkeää

9.10. Kansallisromantiikka (Särmässä sivut 195-170)

Kansallisromantiikka; idealistinen kansankuvaus

Historiallinen tausta: Suomi on liitetty Venäjään, jonka sisällä sillä on autonominen asema. Sivistyneistö ottaa asiakseen luoda suomalaisille kansallinen identiteetti.

  • I. Arwidsson johti Turun romantikkoja. He yrittivät luoda kansallista identiteettiä vaikeissa oloissa; Venäjän sensuurin alla. Vasta pääkaupungin vaihtuminen Helsingiksi Turun palon jälkeen helpotti tilannetta.

Kansalliskirjallisuutta luodaan

  • Kansalliskirjallisuuden idean muotoili Johan Wilhelm Snellman (1806-1881), joka johti Lauantaiseuraa (mukana Runeberg, Topelius, Lönnrot)
  • Vaatimus kansakunnan omalla kielellä kirjoitetusta kirjallisuudesta
  • Kansalliskirjallisuus edistää kansallista tietoisuutta, vaikuttaa esimerkillään kansakuntaan ja ylläpitää kansallishenkeä
  • Päämääränä oli rakentaa kulttuurinen yhteys sivistyneen luokan ja rahvaan välille sekä kasvattaa ja sivistää kansaa. Sivistyneistö oli kansallistettava ja kansa sivistettävä - > suomen kieli sivistyskieleksi ja sitä varten luotava runsas kirjallisuus
  • Fennomaanit osasivat itse vain ruotsia, eli kielipoliittinen ohjelma oli ideologinen -> SKS 1831
  • Kansassa nähtiin alkuvoimaisuutta ja kansanrunouden ajateltiin ilmentävän kansaa parhaiten (kansan luontaiset tunnot ja kulttuurin varhaiset kehitysvaiheet -> muu kehitys rakentuu näiden päälle, ajateltiin)

Kansankuvaus kansallisen projektin osana - 1850-luvun idealistisen kansankuvauksen tärkeimmät kirjailijat teoksineen:

Johan Ludvig Runeberg (1804-1877)

  • Vänrikki Stoolin tarinat
  • Saarijärven Paavo

Elias Lönnrot (1802-1884)

  • Kalevala
  • Kanteletar

Zacharias Topelius (1818-1898)

  • Maamme-kirja
  • Välskärin kertomuksia

(+ Aleksis Kivi (1834-1872)

  • Nummisuutarit
  • Seitsemän veljestä)

Aineiston käyttäminen, aineistopohjainen kirjoitelma (Särmässä sivut 359-363)


31.8. Aineiston käyttäminen, aineistopohjainen kirjoitelma
Aineiston käyttäminen ja oma aineistoaine (Särmässä sivut 359-363)

  • Aineiston tutkimiseen ja käyttöön liittyviä tekstejä kirjoitetaan lukiossakin paljon
  • Referointi on aineistosta kertomista lyhyesti omin sanoin; siteeraamista tarvitaan sanatarkkaan lainaamiseen (tärkeää kaunokirjallisuuden analysoinnissa ja osoitettaessa jotain hyvin olennaista pohjatekstistä)
  • Lähdeviittauksin osoitetaan lainaukset kirjoittajan omista ajatuksista
  • Lähdeviitteessä mainitaan pohjatekstin kirjoittajan nimi (sekä ammatti jos tarpeen), tekstilaji, tekstin otsikko, ilmestymispaikka ja ilmestymisaika. Viitaukset kirjoitetaan luontevasti osaksi muuta tekstiä
  • Ensimmäisen kerran viitatessa kerrotaan kaikki pohjatekstitiedot; seuraavissa riittää pohjatekstin kirjoittajan sukunimi
  • Suora lainaus on tärkeä erottaa lainausmerkein. Ks. yksityiskohtaiset, loogiset ohjeet tähän Särmästä sivulta 360!
  • Tutkielmien lähdeviittauksissa voi käyttää Kielitoimiston ohjeita, ks. Särmä s. 361
  • Lähdeluettelossa tulee mainita kaikki käytetyt lähteet, myös sähköiset asianmukaisesti (Ks. tarkat ohjeet Särmästä s. 362-363)
  • Aineistoesseen ABC:

    1.) Lue aineisto huolellisesti

    2.) Suunnittele esseesi (esim. ajatuskartan tai listauksen avulla)

    3.) Mieti ja suunnittele, mihin kohtiin viittaat ja mitä omaa liität viittauksen kylkeen (uudet ajatuksesi aiheeseen liittyen, mielipiteesi ja hyvät perustelut)

    4.) Päätä esseesi rakenne (aloitus, lopetus, otsikko)

    5.) Kirjoita esseesi esitellen aineiston pääajatukset jo esseen alkupuolella

    6.) Pyydä palautetta ja viimeistele tekstisi.

  • Kirjoita loogisesti, selkeästi ja jäsennellysti. Sidosta tekstiä. Pysy aiheessa ja valitsemassasi näkökulmassa. Tuota hyvää ja rikasta yleiskieltä. Tarkasta teksti lopuksi, hio ja korjaa. Nauti kirjoittamisesta ja ajattelemisesta. Ole terveellä tavalla ylpeä itsestäsi ja varma taidoistasi. :)