AI 1 

 

Teksti ja tekstin osat

Teksti on tarkoituksellinen merkityskokonaisuus.

Se voi olla kirjoitettu tai puhuttu, kuvitettu tai äänitetty.

Tekstien tulkinta riippuu tulkitsijasta ja kontekstista.

Kaikista teksteistä on hahmotettavissa tekstin osia.

 

Konteksti ja kohderyhmä

Konteksti tarkoittaa esitys- ja asiayhteyttä.

Sanan konteksti on lause, lauseen konteksti muut lauseet. Tekstin konteksti on sen esimerkiksi sen esityspaikka.

Konteksti vaikuttaa ilmauksen tai tekstin saamaan merkitykseen. Asia tulkitaan eri tavoin kontekstista riippuen.

Kohderyhmällä tarkoitetaan kirjoittajan mielikuvaa todennäköisestä lukijasta, kuulijasta tai katsojasta. Yleensä kirjoittaja tietääkin kohderyhmänsä, jolloin teksti on helpompi rakentaa sen suuntaan esimerkiksi aihetta ja tekstin tyyliä miettiessä.

 

Tekstilajit

Eri tarkoituksia varten tehtyjä tekstejä kutsutaan tekstilajeiksi.

Osa tekstilajeista on helposti tunnistettavia (esim. ruokalista, mainos, sääntö, kutsu, arkikeskustelu).

Tekstilajeja on valtavasti ja niitä syntyy koko ajan lisää.

Niiden tunteminen edellyttää tekstitaitoja: kykyä tunnistaa, käyttää, kritisoida, ymmärtää ja arvioida erilaisia tekstilajeja.

Tekstilajeilla on niille ominaiset tyypilliset rakennusaineksensa, koheesiota luovat piirteet (esimerkiksi tietynlainen tekstin asettelu tai sanasto). Näitä piirteitä kutsutaan lajipiirteiksi.

Lajipiirteissä on yleensä samankaltaisuuksia, puhutaan perheyhtäläisyyksistä.

 

Tekstin tyyppi

Tekstityypillä tarkoitetaan tekstin pääasiallista esitystapaa.

Tekstityypit voi jakaa ohjaileviin, kertoviin, kuvaileviin, eritteleviin ja argumentoiviin teksteihin.

Ohjailevia tekstejä ovat ruokareseptit, erilaiset ohjeet sekä mainokset.

Kertovaa eli narratiivista tekstityyppiä edustavat esimerkiksi romaanit, sadut, päiväkirjat, raportit ja uutiset.

Kuvailevia eli deskriptiivisiä tekstityyppejä ovat esimerkiksi matkaesitteet ja säätiedotteet.

Erittelevä tekstityyppi löytyy esim. oppikirjoista ja tietokirjoista.

Argumentoiva eli vaikuttamaan pyrkivä tekstityyppi löytyy mielipidekirjoituksista, usein pääkirjoituksistakin, arvosteluista, kolumneista jne.

 

Tekstin tyyli

Tekstin tyyli, siis tekstin ilmaisutapa, syntyy tekstin rakennusainesten sanojen ja sanamuotojen valinnoista, tekstin asettelusta sekä kuvittamisesta.

Tyyli voi olla neutraalia tai kohosteista, poikkeavaa. Jos tyyli on erikoinen, huomio kiinnittyy esitystapaan jopa enemmän kuin tekstiin.

Neutraali asiatyyli noudattaa yleiskielen suosituksia eikä vie huomiota tai uskottavuutta sisällöltä. Sanasto ei ole kovin tunneperäistä eikä voimallista. Näkemykset sopivasta asiatyylistä vaihtelevat. Uutiset (sekä ääneen luetut että sisälukutaitoon tarkoitetut) edustavat neutraalin, asiallisen puheen muotoihannetta, jopa ääntämyksen suhteen.

Mitä julkisempi tilanne, sitä herkemmin ihminen pyrkii (tiedostamattaankin) puhumaan huomaamattomasti.

Asiatekstin on suositeltavaa olla kirjoitettu yleiskielen normeilla, mutta sanastoa ja lauserakenteita voi muokata yleisön mukaan. Asiatekstin ei tarvitse olla kuivaa, kapulaista ja abstraktia. Neutraalius määrittyy tilanteen ja tarkoituksen mukaan.

Arkinen tyyli on epämuodollista ja rentoa. Yleensä myös tilanne on sellainen. Se ilmenee sanasto- ja muotopiirteissä. Arkiseen tyyliin kuuluvat puhekielisyydet, esimerkiksi taivutusmuodoissa, pronomineissa, joissakin verbeissä, subjektin muotoon mukautumattomissa predikaattiverbin muodoissa, sinä-passiivissa, tunteisiin vetoavissa kuvailevissa sanoissa jne.

Ylätyyli ja juhlava tyyli ovat arkisen ja epämuodollisen vastakohtia. Niiden tunnuspiirteitä ovat esimerkiksi vanhahtavat verbimuodot, runolliset sanat jne. Juhlavuuden saattaa tekstiin luoda pelkkä konteksti, ei vain kieli.

 

Tekstin rakennusaineksia

Tekstin tyyli syntyy valitsemalla sanoja ja lauseita monista vaihtoehdoista.

Sanoilla on päämerkityksiä ja sivumerkityksiä. Ne voivat olla myönteisiä tai kielteisiä. Synonyymeillakin on keskenään erilaisia merkityksiä ja tyylisävyjä.

Selviä alatyylisiä sanoja ovat voimakkaat kirosanat sekä eräät sukupuolielimiä ja yhdyntää tarkoittavat sanat.

Lausevalinnat vaikuttavat tekstin rytmiin: pää- ja sivulauseiden käyttö sekä lauseiden ja virkkeiden pituus vaikuttavat. Valintoja voi tehdä myös käyttämällä lauseenvastikkeita sekä miettimällä lauseen tehtävää ja sanajärjestystä.

Tekstin tyylin rakentaminen vaatii taitoa.

 

Intertekstuaalisuus eli tekstienvälisyys

Intertekstuaalisuudella tarkoitetaan tekstien keskustelua. Eri teksteistä peräisin olevat ainekset käyvät vuoropuhelua. Se on siis tekstien välistä yhteyttä: tekstistä on luettavissa viitauksia yhteen tai useampaan tekstiin.

Toistensa kanssa yhteen saatetut tekstit muodostavat uuden moniäänisen tekstiperheen. Uudessa tekstissä nuo eri tekstien perheet keskustelevat keskenään. Syntyy moniäänisyyttä, tekstin sisäistä puheensorinaa.

Moniäänisyys lukio-opiskelijan tekstiin syntyy mm. käyttämällä oman tekstin lähteenä muita tekstejä, viittaamalla niihin ja käymällä vuoropuhelua niiden kanssa.

 

Uutinen ja uutiskuva

Uutinen on sanoma- ja aikakauslehtien sekä verkkouutissivustojen (eli siis lehtitekstilajien) vanhin ja yleisin juttutyyppi.

Rakenne: uutinen etenee tärkeimmästä asiasta vähemmän tärkeisiin. Uutinen pyrkii objektiivisuuteen.

Vastaa selkeästi kysymyksiin mitä, missä ja milloin. Tämä on ns. uutisen kärki. Kärjen jälkeen uutinen vastaa myös mm. kysymyksiin miksi ja miten.

Uutiskynnyksen ylittyminen tarkoittaa sitä, että jokin asia on kertomisen arvoinen ja päätyy uutiseksi asti.

Yleisimpiä uutiskriteerejä ovat uutuus, yllättävyys, tärkeys, kiinnostavuus, läheisyys, koskettavuus ja negatiivisuus. Eri viestimet painottavat näitä eri tavoin.

Yksittäiset uutisjutut muodostavat usein uutisjatkumoita. Uutiskuvalla on tärkeä merkitys.

 

Reportaasi

Reportaasi on monipuolinen juttutyyppi.

Reportaasissa käytetään uusia näkökulmia, havainnointia ja tunteiden kuvaamista. Tärkeää on läsnäolon tuntu. Tarkoitus on koukuttaa lukija luomalla jännitteitä. Tyyli on omaperäinen, tekstit ovat pitkiä.

Kuvat ovat olennainen osa reportaasia. Kuvareportaasit kertovat tarinan kuvien avulla.

Haastattelu

Haastattelu on uutisen ohella yleinen juttutyyppi. Tavallisin haastattelu on henkilöhaastattelu, joka painottuu joko henkilön elämänkokemukseen tai ammattitaitoon. Kuvalla sisällönluojana on tässäkin juttutyypissä tärkeä tehtävä.


Kolumni, kommentti ja blogi

Kolumni on lehtien yleisimpiä kantaaottavia juttutyyppejä. Kolumneissa toimittajat, asiantuntijat ja julkisuuden henkilöt pohdiskelevat havaintojaan ajankohtaisista asioista. Netissä ilmestyvissä lehdissä kolumniton usein korvattu blogeilla. Blogit ovat verkkosivustoja, joita ylläpitää yksi tai useampi henkilö tietyllä aihekehyksellä, tavallisesti tasaisin väliajoin sisältöä pävittäen. Blogit sisältävät yleensä myös kuvia, videokuvaa ja ääntä. Kommentti puolestaan liittyy johonkin toiseen juttuun, esimerkiksi uutiseen. Se on kuin kolumnin pikkusisarus, lyhyt mielipidekirjoitus toisen jutun perässä.


Artikkeli

Artikkelilla on monenlaisia ilmenemismuotoja, ja niitä on yleensä aikakauslehdissä ja sanomalehtien erikoissivuilla. Artikkelit ovat pitkiä, aiheiltaan laajoja, pohtivia ja asiatyylisiä lehtitekstejä.

Tiedonhaku, lähdekritiikki, moniäänisyys, aineistoon viittaaminen

Tiedonhaussa on merkittävää tarkoituksenmukainen lukutapa. Usein kannnattaa ensin silmäillä kevyesti läpi erilaisia aineistoja omaa aihetta, näkökulmaa ja keskeisimpiä käsitteitä mielessä pitäen. Vaativampia tesktejä kirjoittaessa joutuu näkemään enemmän vaivaa myös lähteiden kanssa. Lähdekritiikki on lähteiden käytön tarkastelua: mistä ja millaisista tarkoitusperistä tieto on peräisin. Epäluotettava lähde voi olla esimerkiksi vanha, epäpätevä, asialtaan vääristelty tai puolueellinen. Myös lähdettä käyttävän on siis tunnettava vastuunsa ja käytettävämyös itse lähdettä niin, ettei asia vääristy esimerkiki väärän tai huolimattoman tulkinnan takia. Toiseen tekstiin viitattaessa tulee käyttää lähdeviitteitä ja oikeanlaista viittaustekniikkaa (Särmä s. 369-375). Moniaäänisyydellä tarkoitetaan sitä, että tekstissä kuuluu kirjoittajan tai puhujan oman äänen lisäksi yksi tai useampi ääni.

 

Oikeakielisyys; kirjakieli vs. puhekieli, alkukirjaimet, yhdyssanat: ks. Särmän kielenhuoltosivut

 Katso myös Särmä 1:n kurssivihkon tehtävät.

 

Referaatti

Kirjoittaja selostaa pohjatekstin pääsisällön sellaisille lukijoille, jotka eivät tunne pohjatekstiä. Referaatin tekee yleensä muu kuin pohjatekstin kirjoittaja; tiivistelmän usein joku muu. Referoija on puolueeton, paitsi kommentoivassa referaatissa. Laajuudeltaan referaatit eroavat toisistaan, mutta perussääntönä on tuottaa tekstiä korkeintaan kolmasosa alkuperäisen laajuudesta.